Toi teksti sai mulla kylmät väreet kulkemaan päästä varpaisiin. Menisin varmaan shokkiin jos mulle joku tärkeä/läheinen ihminen niin sanoisi. Mitä siinä voisi sanoa..?😯🗯️ Jutella siinä ehdottomasti täytyisi, vähintään. Mä ymmärrän kyllä että jos on paha olla, että haluaa lopettaa kaiken.. Mutta..
Onhan elämässä elämisen arvoisia asioitakin. Vaikka niitä ei pahan olonsa alta välttämättä näe. Mä en haluaisi että kukaan mun läheisistäni tekisi pahaa itselleen. Se koskisi tosi pahasti. Vaikka enhän mä sitä päätä mitä toinen tekee elämälleen, voin vaan olla tukena, mutta jos mahdollista olisi vaikuttaa toisen päätökseen niin ehdottomasti yrittäisin.
Kamala ajatus olisi kuolema..
Ehkä jonkun mielestä mä ajattelen itsekkäästi kun en halua mitään sellaista kokea. Mutta ei se itsari ole mikään ratkaisu. Voisin sanoa jopa että se on se pakotie kaikesta. Eikö elämästä kannata taistella? Vaikka tiedän hyvin että joillakin on niin paha olo ettei kertakaikkiaan jaksa välittää mistään mitään.
Missään nimessä en halua loukata ketään tai vihastuttaa.
Sanon vain että mulle se olisi tosi rankka ja vaikea paikka jos joku tulisi mulle noin sanomaan. Olisin järkyttynyt ja surullinenkin. Ja haluaisin auttaa. (mulla on kova hoivavietti)
Kuoleman kohdatessa suremaan jää takuulla monet ihmiset. Kaikki ei siitä välttämättä pääsisi edes yli..

Kaikilla on oikeus omiin tunteisiinsa, kenenkään tunteet ei ole vääriä. Ne pitää vaan uskaltaa kohdata ja sanoa ääneen. Häpeilemättä. (itsekään en sitä vielä hyvin osaa, mutta yritän opetella koko ajan.)
Jos vaan pyörittää kaikkea omassa päässään niin hulluksihan siinä tulee, tiedän sen omasta kokemuksesta..

Kaikille kovasti jaksamisia.
Pienetkin asiat auttaa jaksamaan..

Kovin vaikea sanoa mitä toinen kaipaa vaikeassa tilanteessa. Voi kai vain sanoa sen, mitä itse tarvitsisi itsemurhan estymiseen tai ajatusten herättämiseen.

Itse luultavasti vetäisin täysillä turpaan (158 senttinen nainen ei välttämättä kovin pahaa jälkeä loppujen lopuksi saa aikaan ilman järeämpiä aseita). Tämän jälkeen pitäisin kiinni ja kovaa pitäisinkin.

Itse olen sitä mieltä, että joskus sanat ovat turhia ja tarvitaan tekoja. Jos joku teko shokeeraa tarpeeksi sitä vastaan kapinoi myös sekin joka on tekemässä itsemurhaa. En voi sanoa, että tämä toimii kaikkien kohdalla, jokainen ihminenhän on yksilö ja jokaista tulee kohdella myös sen mukaisesti. Mitä paremmin toista tuntee, sitä oikeammin osaa reagoida eteen tulevaan tilanteeseen.

Olen ottanut tavaksi sanoa ystävillenikin, että he ovat minulle tärkeitä sekä rakkaita tietyn väliajoin. Teen suuren ringin vaikka soittaen pelkästään sanoakseni kuinka paljon he merkitsevät minulle. Itse joskus toivoisin samaa, vaikka en vielä tähän päivään mennessä ole moista spontaania tekoa kohdannut.😋 Minulle kuitenkin tärkeämpää on näyttää elämäni tärkeille ihmisille, etteivät he ole yksin.

Kun luin viestiä, tunsin kuinka viesti kulki lähellä omaa tilannettani.

Noin muutama viikko sitten Paras ystäväni sanoi minulle hyvästit. Hän ei kaivannut apu yrityksiä. Hän sanoi tekevänsä sen nyt, eikä tulisi koskaan katumaan sitä.

Silloin minun maailmani kaatui. Paras ystäväni, jonka kanssa ollaan jaettu surut ja ilot, ilmoittaa yht'äkkiä jotain tällaista? Tuntui kuin olisin ollut epäonnistunut, jotenkin huono ystävä, kun en nähnyt hänen pahaa oloaan.

Kerroin hänelle, kuinka minuun sattuisi jos hän menisi. En kestäisi kuolemaa. Hän sanoi minulle odottavansa, kunnes minä olisin unohtanut hänet.

Meni päiviä kunnes sain viestin jossa luki lyhyesti. " Olen pahoillani, mutten jaksa enää yrittää"

silloin sanoin hänelle, että minua auttoi silloin kun minua masensi niin psykiatrilla käyminen. Silloin hän lupasi kokeilla asiaa.

Nyt tällä hetkellä, hän suunnittelee ensimmäistä kertaansa, ja hän haluaa minut mukaansa tueksi, jota haluan hänelle mielusti olla. Mutta se hetki kun hän sanoi minulle"ole huoleti, minuun ei enää satu, ja jos kukaan ei välitä niin katso taivaalle, minä kuuntelen sinua tähdistä"😭 Tuntui kuin kaikki olisi vain kaatunut.

Kaverini elämän ilo palasi ja olen onnellinen hänen puolestaan. mutta osa minusta pelkää, saavani toistamiseen saman viestin..

Mikä avuksi?