Oon nyt kakskyt vuotias ja n.puolivuotta sitten pääsin pois sairaalasta kroonisen masennuksen vuoksi. Lääkkeet lopetin heti, koska ne saivat pääni sekaisin ja aiheuttivat pitkiä muistikatkoksia, huimausta ja korvissa humisi jatkuvasti. Nyt olen yrittänyt jatkaa eteenpäin. En palannut opiskelun pariin vaan muutin vanhemman sisareni kanssa asumaan, koska hän sanoi, että tekisin hänelle palveluksen, koska välit nykyisen poikaystävän kanssa olivat huonot. No minä kokosin rahat ja itkukurkussa sain muuton hoidettua.
Uusi paikkakunta, uusi työ, kaverit kaukana…Silloin se iski, ei olisi pitänyt lähteä liikkeelle niin rajusti. Ensimmäinen kuukausi meni, sisareni oli joka yö poikaystävänsä luona. Kun hän tuli käymään, hän haukkui rahatilanteeni, ja parittomia astioita myöten kaiken. Myöhemmin sain tietää, että hän soittaa äidilleni ja kertoo kaikki virheeni, jos kävin ulkona uuden ystävän kanssa, jos en saanut heti vietyä papereita sinne minne piti. Äitini ei tarkistanut minulta vaan soitti ja haukkui pystyyn. Olin peloissani ja halusin kadota kokonaan. Sisareni teki ensimmäisellä viikolla selväksi, että ups olipas erehdys…Yritin kaikkeni ja nyt olen asunut tässä asunnossa 3kk yksin, sisareni on vihainen koskaa haluaa eroon tästä asunnosta, ettei hänen tarvitsisi maksaa enää vuokraa. Hän muuttaa takaisin poikaystävänsä asuntoon ja soittelee nykyään vain kysyäkseen, -no veitkö ne paperit, saitko sen kämpän..- Asuntoa olen etsinyt, mutta toistaiseksi ei mitään. Muutan toisen sisareni kanssa samaan asuntoon taas eri paikkakunnalle, koska hän on pulassa ja pyysi apuani…sanoin hänelle, että yrittää myös kerätä vuokrarahat kokoon, ettei tämä jää minun harteilleni ja viimeksi, kun hän soitti hän oli juhlimassa ja suute para-aikaa erästä herraa, jota kohtaan minulla on ollut tunteita ja totesi vain -olipas hyvä suutelija-
Perkele, kun vituttaa miksi mun täytyy aina, joka ikinen kerta olla se joka sanoo kyllä, kyllä…mä teen, mä autan, voisko joku, joskus sanoo samaa takasin, en mä jaksa JATKUVASTI suostua toisten ongelmien ratkojaks….Mä en oo saanu toipuu ihan rauhassa, sairaalasta pääsyn jälkeen alko täys hulina ja oon yrittä sopeutua niin moneen uuteen juttuun, kaikki kaatuu taas päälle…en todellakaan halua enää palata sairaalaan….mä en jaksa enää…miksi ne joita mä rakastan niin paljon ei nää tätä tilannetta. Väsyttää jo se, että on aamusta iltaan syyllinen olo jo siitä, että oon ylipäätänsä olemassa! apua apua… :,(
hmph. Olipas tökerö teko omalta siskolta. ☹️ musta kyllä sen on turhaa haukkuu sua tai sun elämää sotkeutua ku kerta oot jo sen ikäne ettei tarvii huolehtii vanhemman.. tai sillee.. Muutenki on ihme käytöstä omaa sisarta kohti jos vie tosta vaa poikaystävän. =/ ja tiiän kyllä minkälaista on ku aina menee kaikki päin ***. Ja hirveintä on ku nykyihmiset on nii hirveen kylmii ja tunteettomii toisia kohtaa.. ei ees omalle kaverille voi sanoo mitää.. jos joku ihminen tulis kadulla vaikka vastaan no vaikka käsi veressä ja hirveitä haavoi täys nii tuskin ketää oikeesti tekis mitään. sori jos menee ohi aiheen, mua vaa tympii tollaset ihmiset jotka ei osaa välittää omista sisaruksista tai muista perheen jäsenistä. Ja eniten tympii kans se et ihmiset aina luulee olevansa nii parempia ku toinen. vaikka tosi asia onki sit ihan toinen. Mä en kohta pysty enää opiskelee mitä nyt opiskelen, pitää kai sit muuten yrittää pärjää.. =( toiv. saan silti viel asuu täällä.. 😭: onneks ketää ei oo estämässä jos tekisin jotain.. (tälläne tyhmä, äpärä poika lapsi ei osaa muuta ku surkutella aina vaa itteensä. ihmettelen et joku musta voi oikeesti tykätä.) kyyneleet tulee silmiiki jo. ☹️
Kuulostaa aika tyypilliseltä suhtautumiselta masentuneeseen....
Pyydetään kaikkea apua ja ei anneta takaisin vaikka masentuneen kuuluisi saada kaikki mahdollinen apu joka on olemassa lähimmäisiltään.
Itse olen kokenut samoja reaktioita nimenomaan että lähimmäiset ei tajua
eikä ymmärrä tai uskalla auttaa vaikka jo pienikin saa suuni hymylle joskus =) Tsemppiä
Yritä kertoa siskoillesi tunteistasi ja mitä ajattelet se auttaa aina!!😋
pessimistinen kirjoitti 02.11.2005 klo 21:43:
Kuulostaa aika tyypilliseltä suhtautumiselta masentuneeseen....
Pyydetään kaikkea apua ja ei anneta takaisin vaikka masentuneen kuuluisi saada kaikki mahdollinen apu joka on olemassa lähimmäisiltään.
Itse olen kokenut samoja reaktioita nimenomaan että lähimmäiset ei tajua
eikä ymmärrä tai uskalla auttaa vaikka jo pienikin saa suuni hymylle joskus =) Tsemppiä
Yritä kertoa siskoillesi tunteistasi ja mitä ajattelet se auttaa aina!!😋
sä et ymmärrä. mun sisko ja äiti on nii kylmii ja tunteettomii ettei siinä oo mitää järkee.. niille on turhaa puhuu ku äitiki vaa sanoo ku tulee käymään et "yritä pärjäillä" tuntuu siltä useinmiten et ihan sama mitä mä kerron jollekki ku ei ketää kiinnosta. =( tai ketää ei auta ei lohruta vaikka haluis.. mä taas kouluski teen etenki koulus esitän "ilosta" ku en osaa olla sellane mitä muute.. joskus aamulla itken tai päivälläki kuten tänään, ja ketää ei huomaa.. =( mitä pitäis tehä?
Sukulaisesi ovat todella epäreiluja sua kohtaan. Oletko yrittänyt puhua heidän kanssaan siitä, miten he käyttäytyvät sua kohtaan? Jos et, niin kokeile. Laita heidät ymmärtämään se, että todellakin olet yrittänyt enemmän kuin tarpeeksi. Nehän saattaa tietty loukkaantua siitä, mutta sillä ei mun mielestä ole väliä. Jos susta tuntuu siltä että sua on loukattu ja kohdeltu väärin, niin silloin olet oikeassa. Ne ei voi olettaa että kun olet sairaalasta jo päässyt, että olisit tosi pirtee ja elämäniloinen ja täydellinen kaikin puolin. Sellaisena on aika vaikee olla vai mitä?!
Mä todella toivon, että ne oppii tukemaan sua ja ymmärtää sun tilanteen. Muista pitää kiinni siitä ettet anna heidän syyllistää sua kaikesta, sano rohkeasti vastaan. Nää saattaa kuulostaa tosi tyhmiltä neuvoilta, mutta uskon että toimivat jos vain uskallat pitää puolias. Se tuntuu vaikeelta tehdä, mutta jälkeenpäin varmasti saa hymyn sinunkin huulilles. 😉
Kaikkea hyvää sinulle!
karde kirjoitti 04.11.2005 klo 14:31:
Sukulaisesi ovat todella epäreiluja sua kohtaan. Oletko yrittänyt puhua heidän kanssaan siitä, miten he käyttäytyvät sua kohtaan? Jos et, niin kokeile. Laita heidät ymmärtämään se, että todellakin olet yrittänyt enemmän kuin tarpeeksi. Nehän saattaa tietty loukkaantua siitä, mutta sillä ei mun mielestä ole väliä. Jos susta tuntuu siltä että sua on loukattu ja kohdeltu väärin, niin silloin olet oikeassa. Ne ei voi olettaa että kun olet sairaalasta jo päässyt, että olisit tosi pirtee ja elämäniloinen ja täydellinen kaikin puolin. Sellaisena on aika vaikee olla vai mitä?!
Mä todella toivon, että ne oppii tukemaan sua ja ymmärtää sun tilanteen. Muista pitää kiinni siitä ettet anna heidän syyllistää sua kaikesta, sano rohkeasti vastaan. Nää saattaa kuulostaa tosi tyhmiltä neuvoilta, mutta uskon että toimivat jos vain uskallat pitää puolias. Se tuntuu vaikeelta tehdä, mutta jälkeenpäin varmasti saa hymyn sinunkin huulilles. 😉
Kaikkea hyvää sinulle!
tää ei vissii oo mulle ku otsikon kirjottajalle? ups 😳 no ei voi mitään.. mut kaikkiihan kohdellaan väärin joskus, etenki ihmissuhteissa. =( mut kyllä toi on törkeetä et oma sisko pussailee poikakaverin kanssa... mut eipä mun mielipiteet paljoo liikuta ketää..
ujom86 kirjoitti 04.11.2005 klo 15:30:
tää ei vissii oo mulle ku otsikon kirjottajalle? ups 😳 no ei voi mitään.. mut kaikkiihan kohdellaan väärin joskus, etenki ihmissuhteissa. =( mut kyllä toi on törkeetä et oma sisko pussailee poikakaverin kanssa... mut eipä mun mielipiteet paljoo liikuta ketää..
joo, justii sille otsikon kirjottajalle tarkotin tuon viestin. En oikeen tästä systeemistä tajua 😀
Turhaan sanot ettei mielipitees muka ketään kiinnosta, mua ainakin kiinnostaa. Olen lukenut useita sun kirjoituksia ja fiksuja ajatuksiahan sulla päässä pyörii.🙂Varmana moni on saanut lohtua sun sanoistasi, vai mitä? Juuri tuollaisia ihmisiä sais olla enemmän.
Joo toi on niin tuttua eli mun faija sanoo mulle aina just ton saman lorun et pärjäile. Tiedän et se muka tarkoittaa hyvää sillä mutta olisi joskus kiva kuulla esim. miten sulla menee tai tarviitko sä jotain...Onko sulla minkälainen olo jne.Tollanen välinpitämättömyys inhottaa niin paljon...siksi mä tein päätöksen että en sitä ihmistä näe nyt pitkään aikaan.Kannattaa kääntyä ihmisten puoleen jotka oikeasti aidosti haluavat ja ovat valmiita nostamaan ojasta. Mul on pari sellasta kaveria ja nyt olen löytänyt suht mukavan terapeutin.Sellaiset ihmiset auttaa jaksamaan.En sano nyt sinulle että pärjäile, en todellakaan vaan kysyn että mitäs sinulle kuuluu? Ja oikeesti mul on peukut pystyssä.täällä on muutenkin paljon samoja kokeneita ihmisiä.jep
pessimistinen kirjoitti 06.11.2005 klo 01:12:
Joo toi on niin tuttua eli mun faija sanoo mulle aina just ton saman lorun et pärjäile. Tiedän et se muka tarkoittaa hyvää sillä mutta olisi joskus kiva kuulla esim. miten sulla menee tai tarviitko sä jotain...Onko sulla minkälainen olo jne.Tollanen välinpitämättömyys inhottaa niin paljon...siksi mä tein päätöksen että en sitä ihmistä näe nyt pitkään aikaan.Kannattaa kääntyä ihmisten puoleen jotka oikeasti aidosti haluavat ja ovat valmiita nostamaan ojasta. Mul on pari sellasta kaveria ja nyt olen löytänyt suht mukavan terapeutin.Sellaiset ihmiset auttaa jaksamaan.En sano nyt sinulle että pärjäile, en todellakaan vaan kysyn että mitäs sinulle kuuluu? Ja oikeesti mul on peukut pystyssä.täällä on muutenkin paljon samoja kokeneita ihmisiä.jep
no hjuva et joku tsennaa.. se on hyvin tympivää tollanen, jos kerta ei välitättäny 12 vuoteen ja sit on muutenki tollane.. en tiiä kumpi on parempi väliinpitämmömyys vai väkivalta. Karde, en tiiä onks ketää saanu lohtuu.. =/ ja ite en ny nää itteeni tollasena. 😳 täshän punastuu..