Mit' tehdä kun olet tahtomattasi vastuussa ystävän hengessä
Mulla on siis yks hyvä ystävä, joka on ollut jo kauan vakavasti masentunut, syömishäiriöinen ja muutenkin aika huonoissa kotioloissa. Se asuu parin tunnin päässä sieltä missä itse asun, joten ei nähä vuodessa kuin se pari kertaa yleensä. Se on aina ollut sellanen kaverisuhde että kummankin on ok tulla puhumaan toiselle kun on huono olo, mutta lähiaikoina tuntuu et se on mennyt siihen et suurin osa keskusteluista on vaan sitä et leikin sille terapeuttia.
Kuulin kans vähän aikaa sitten siltä et oon kuulemma yks ainoist, ellen joskus se ainoa syy et miks se on viel elossa, ja et oon puhunu sen aika monta kertaa ulos itsemurhasta, lähes aina itse asiasta edes tietämättä. Oletettavastikin täst tulee ihan hirveet paineet itelle, ja nyt on alkanu tuntuu etten pysty tähän enää kunnol. En halua olla vastuussa kenenkään muun elämästä, en todellakaan halua sitä vastuuta.
Tiedän etten osaa auttaa sitä kunnolla, eikä se suostu avautuun terapiassa, ja vaatii puhuu pelkästään vaan mulle niist vaikeimmista asioista, ei suostu haritsemaankaan huostaanottoa väkivaltaisesta kodista koska sen porukat ei kestäis sitä, eikä suostu hakeutumaan minkäänlaiseen laitoshuoltoon, ja mullakin alkaa jo ideat loppua et mitä tän kans pitäis tehdä.
Kuulostaa ihan hirveeltä mut tekis aina välil mieli vaan katkasta välit, jos ei muuta niin oman mielenterveyden takia, mut liikutaan yhteisen harrastuksen takia samoissa piireissä ja samoissa tapahtumissa joten lopullisesti ei olis edes mahdollista, enkä tietenkään halua antaa sille mitään lisäsyytä villellä enemmän tai vetää lisää lääkkeitä yliannostuksina.
Toivoisin vaan et se ymmärtäis et ei, en halua kuvia siitä istumassa vessassa oksentamassa ja poseeraamassa pöntön kanssa, tai verisistä ranteista. Ei, en halua olla se yksi ihminen joka pitää sitä hengissä, aina saa pelätä että sanoo jotain väärää tai ei vastaa just sillä hetkellä kun olis henki kyseessä. Oon vaan niin väsynyt tähän ja lisää vaan ahdistusta niin paljon.
Hei!
Onpa todella ikävä tilanne...
Itse en ole vastaavassa koskaan ollut, mutta olen valitettavasti itsekin ollut aikoinaan se, joka purki pahaa oloaan liikaa vain tietyille ystäville, ja sain heidät valtavan ahistuneiksi ja huolestuneiksi totta kai. Minulla se ei toki ollut lainkaan samoissa mittakaavoissa kuin sinun kaverillasi: en ole ollut noin itsetuhoinen mitä hänestä kerroit, enkä koskaan ole halunnut tappaa itseäni. Mutta kuormitin heitä kuitenkin liikaa (etenkin yhtä heistä), ja näin jälkeenpäin vasta olen tajunnut olleeni hurjan itsekäs.
Masentunut ihminen ei valitettavasti useinkaan osaa ajatella muita siinä määrin missä terve ihminen siihen kykenee. Masentunut ei yksinkertaisesti välttämättä kykene siihen, koska omat voimavarat ovat totaalisen lopussa, ja elämä tavallaan pyörii vain sen oman kurjuuden ympärillä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sinun täytyisi hyväksyä kaverisi toiminta. Se ei ole oikein sinua, eikä häntä itseäänkään kohtaan. Ymmärrän siis väsymyksesi ja huolesi aivan täysin!
En osaa tarkalleen sanoa mitä itse tekisin vastaavanlaisessa tilanteessa, mutta varmaan olisi kaikista järkevintä, että sinä kerrot kaveristasi jollekkin ammattilaiselle (kouluterveyspalvelut, terveyskeskuslääkäri, joku). Täysin rehellisesti ja kaunistelematta. Silläkin uhalla, että kaverisi suuttuisi sinulle järjettömästi.
Ja uskon, että voisi olla tosiaankin viisasta, että ottaisit hieman etäisyyttä kaveriisi. Älä kuitenkaan katkaise välejänne! Jos tosiaankin on niin, että kaverisi kokee sinut välillä ainoaksi syyksi pysyä hengissä (vaikka se onkin aika itsekästä sanoa ääneen), niin hän todella pitää sinua tärkeänä ihmisenä. Ja vaikka ei osaisi sitä osoittaa, niin varmasti arvostaa sinua aivan valtavasti. Uupumuksestasi ja turhautumisestasi huolimatta, älä katoa hänen elämästään kokonaan. Hylkääminen tuossa tilanteessa olisi varmasti pahinta mitä hänelle voisi enää käydä. Tsemppiä sinulle ja kaverillesi hurjasti! Toivottavasti kaverisi saisi asianmukaista apua, ja sinä voisit huokaista pian helpotuksesta.
Hei freese's department store!
Kiitos viestistäsi. Olet selvästikin aiheesta huolissasi ystävästäsi. Olet varmasti ollut hänelle korvaamaton apu, mutta ystäväsi tilanne on sen verran huolestuttava että suosittelisin sinua olemaan yhteydessä auttavaan tahoon, joka puuttuisi tilanteeseen. Pystyt tekemään nimettömän ilmoituksen ystäväsi paikkakunnan sosiaalitoimeen (googlettamalla löydät paikkakunnan sos.toimen yhteystiedot), ja heillä on sitten velvollisuus lähteä selvittämään tilannetta ja antamaan apua ystävällesi.
Tämä tilanne on sinullekin varmasti raskas, mutta välität selvästi ystävästäsi. Siksi olisi tärkeää että ystäväsi saisi ammattiapua, silloin sinäkin jaksat paremmin.
Tsemppiä! Terveisin Api Saappaasta