Mistä tietää onko ollut hyväksi käytön uhri?
Moi!Olen ihan uusi täällä ja tämä on ensimmäinen kerta kun kirjoitan tänne jotakin.
Pohujustetaan tätä mun tekstiä vähän.
Minä ja perheemme olemme asuneet jonkun aikaa yhdysvalloissa, kun olin nuori (olin siis 4-8v kun asuttiin sielä ja nyt olen 16v). Sielä kiertelimme maata ja asuttiin hotelleissa ja toisten perheiden luona. Yhdessä perheessä jossa asuttiin oli (muistaakseni) 3 tyttöä ja 2 poikaa (toinen 8-10v ja toinen 14-17v). Muistan selvästi, että vanhempaa poikaa pelkäsin aika paljon. Olin silloin 5/6v…
Nyt noin reilu vuosi sitten, minulla alkoi tulemaan lyhyitä ”muistelmia” tuosta perheestä ja etenkin siitä vanhemmasta pojasta. Pienet pätkät mitä muistan ei ole kivoja.☹️ Muistan, että eräänä yönä tämä vanhempi poika tuli vuodesohvalle (jossa nukuin) ja istui päälleni (minä hänen jalkojen välissä). Hän piti minua käsistä kiinni (käteni pääni yläpuolella) ja muistan sen että paitani yli ylhäällä ja hän puri/puhalteli/imeskeli vatsaani. Kenellekkään en ole ikinä aikaisemmin maininut asiasta,te olette ensimmäiset jotka kuulevat tuon.☹️ voinko mitenkään saada asiaan selkeyttä?
Nuo muistot tuli mulle vasta reilu vuosi sitten ja kävin silloin muutenkin minulle vaikeampia aikoja läpi. Minulla on tunnesti vilkas mielikuvitus ja liiottelen melkein kaiken. Joten mistä tiiän muistanko tapahtumat oikein? Etten taas alitajuisesti liiottele tai kuvittele asioita? On niin ärsyttävää, kun en tiiä mitä minulle on tapahtunut.
☹️☹️☹️
Voin sanoa, ettet ole ainut, kuka kuvittelee että on liian vilkas mielikuvitus. Kun mä olin alle koluikäinen, mä muistan hyvin sen että mä olin aina isäni kanssa baarissa, no sen kyllä tiedän että siellä kaikki ei ollu ihan niinku asiallista. Mutta kun mä muistan tällaisen pätkän elämästäni: Mä olin jälleen kerran kun isä oli kännissä, ni sen mukana autokorjaamolla ja siellä sitte tapahtu mun mielestä aivan kamala juttu, siis yks äijä tökki mua sillä... Apua, en pysty kertoon enempää, mutta pointti oli siinä että kukaan muu ei usko että näin on tapahtunu oikeesti. Vaikka mä kuinka, vielä näin 20 vuotta myöhemmin ajattelen läpi sen asian...😠
Kaikki muut, siis mitä on tapahtunu, on suunnileen selvänä päässäni, kaikki muutkin suunnilleen tietävät mitä on tapahtunu mulle yms. mut toi tapaus on mörkönä mielessä. Joskus joku kysyikin että onko sillä oikeesti mitään väliä. Ei hoitsu uskonu että oikeesti: ON.. No se siitä. En tosiaan tiedä että miten asiaan saa selon, muuta kuin kuuntelemalla itseään, olla itselleen rehellinen ja antaa aikaa!!!
Voimia sinulle!🙂🌻
Tottakai sillä on väliä, että onko oikeesti hyväksi käytetty vai ei. En voi kuvitellakkaan että joku epäilisi sitä että sillä ei olisi väliä.😮
Oikeesti tää on ihan kamalaa kun ei tiedä varmaksi asiaa. Mä kuitenkin luulen että näin on tapahtunut. Eikai kukaan tuommosta kuvittelis itselleen? En mä tiiä. Kaikki on muutenkin niin vaikeaa.
heippa Kamikaze🙂🌻
Se mitä painajaisunet kertoo ja toistuu niin valitettavasti alitajuntasi haluaa kertoo sinule että olet ollut ikävän tapahtuman kohteena.
Usko itseesi mitä alitajuntasi haluaa kertoa sinulle.
Uskalla nähdä ja uskalla katsoa mitä kaikkea painajaisunesi tahtoo kerto sinulle.
Vilkas mielikuva tai ei niin tällaisia painajaisunia ei ole mitään yhteyttä.
lapsena tapahtunut ikävä ilkeä kipeä inhoittava niin silloin tapahtuma on ollut liian kivulias muistettavaksi ja siksi et ole muistanut sitä koska et olisi silloin nuoren tyttönä kyennyt käsittelemään ja ymmärtänyt koko tapahtuman kulku, nyt kun alat pikkuhilja kasvaa aikuiseksi niin tämä ikävä muisto tahtoo unien kautta tulla päivän valoon.
kirjoita ylös johonkiin vihkoon kaiken mitä se uni tahtoo sinulle näyttää, mitä enemmän sinä kirjoitat niin sitä paremmin sinä muistat tapahtumakulun kokonaisuus.
älä pelästyy , kirjoitat myös kaikki mitä tunteita koet nähdäksesi sitä pikkuhiljaa sitä paremmin ymmärrät mitä olet kokenut.
Sinulla on ikä nyt 16 vuotta, sinusta on tulossa aikuiseksi naiseksi ja sen takia tämä painajaisunesi on nyt tullut pikku hilja ylös muistilokeroista kertoakseen sinulle mitä sinulle on tapahtunut.
Hei kamikaze!
Olen sinun kanssasi saman ikäinen ja viimisen kahden päivän aikana olen joutunut itsekin miettimään tätä kysymystä.
Että mihin vedetään hyväksikäytön raja.
Ja käyn samoja tunteita läpi.
Sitä että onko muistikuvat totta.
Entä jos kuvitteleekin vain ne.
Entä jos niin ei tapahtunutkaan, miksi kehittelisi tuollaisia muistikuvia tyhjästä?
Miksi kehittäisi itselleen jotain noin kauheaa menneisyyttä.
En usko että kukaan sitä tekisi, se jättää jokaiseen syvät jäljet.
Oma neuvoni on että siitä kannattaa puhua jollekin. Se on jo suuri askel että sä puhut siitä täällä.
Oletko käynyt puhumassa jonkun ammatti-ihmisen kanssa?
Voimia kamikaze!
🙂🌻
Luin kyyneleet silmissä "v 1959 jousimiesnainen" tekstiä. Minua on siis käytetty seksuaalisesti hyväksi😭 En ole käynyt juttelemassa ammatilaisen kanssa. On ollut tarkoitus käydä, kun olen muutenkin ollut masentunut. En ole vain uskaltanut käydä edes varaamassa aikaa. Kyllä niin surkea olen. Muutama päivä sitten sain sentään koulun psykologin numeron otettua ylös. Kahdelle (toinen oli mun "kaveri",ei ole enään
ja toinen on edelleenkin,mutta asuu 500kilsan päässä) olen kertonut (mesessä) että olen masentunut mutta syitä että miksi olen en ole sanonut kenellekkään. Kukaan (ei edes perheeni) ei tiedä, edes sitä että minua on käytetty hyväksi. Minä en vain pysty juttelemaan kenellekkään asioistani. Tarvitsisin jonkun kädestä pitäen viedä minut psykologille. Mutta en halua tutuilleni kertoa.
Välillä on pitkiä masennusjaksoja ja välillä on lyhyitä parempia jaksoja. Yhdessä vaiheessa olin niin masentunut, että aina kun jäin yksin kotia niin itkein ja mietin "miksi minulle tapahtuu kaikki tämä?" Kai mä sitten olen niin surkea ihminen,sisko,perheenjäsen ja kaveri. Tuntuu, että minusta ei ole mihinkään. Listani miksi olen masentunut olisi varmaan loputon. Siltikin minusta tuntuu että en ole tarpeeksi "hyvä" saamaan apua. Olen miettinyt viiltämistä ja juopottelua. Jos saisi niistä apua pahimmilla hetkillä.
😯🗯️
Saman kaltaisia ajatuksia minullakin. Epäselvä muisto. Tilanteen ns. kehykset, se mitä tapahtui ennen ja jälkeen tilanteen ovat kohtuullisen selkeät. Itse tilanne kuitenkin on kovin omituinen, en tiedä mitä tarkalleen tapahtui, mitä minä tein, mitä joku muu ihminen teki.
Ajattelen ettei se ole totta. Se ei tunnu lainkaan todelliselta, ei se oikeastaan edes vaivaa minua. En näe painajaisia tai muuta. Mutta miksi minä kuvittelisin sen tilanteen. Miten voisin keksiä mitään sellaista, kuvitelmalta se kuitenkin tuntuu.
Haluaisin tietää mitä tapahtui vai tapahtuiko mitään. On kovin kummallista että koko ajatus on minun päässäni melko neutraali, ei herätä mitään negatiivisia tunteita, pelkoa tai muuta. En kuitenkaan pysty kenellekään puhumaan aiheesta, ei vain ole sanoja. Se on myös asia jota en tämän tarkemmin ole koskaan kirjoittanut.
Mitä enemmän miettii sen sekavammalta kaikki vaikuttaa.
Minulla myös sama. Ahdisti hirveästi kaikki hyväksikäyttöä kuvaavat tv-ohjelmat ja jutut. Ahdisti halailu ja läheisyys.. Sitten elokuussa, kun olin sairaalassa, katteltiin telkkaria ja ohjelmassa oli hyväksikäyttöä. Menin ihan sekaisin. Saman viikon perjantaina jatkoin psykologin kanssa testejä ja kuvatestissä tuli mieleen sama asia. Testiä yritettiin jatkaa, mutta toisen samankaltaisen kuvan kohdalla olin ihan shokissa.
Sen päivän jälkeen muistoja on tullut, epäselviä sumuisia palasia joista ei saa selvää. Parhaiten muistan vain hiekkalaatikolla lojuvat lehdet, oli syksy 15 vuotta sitten. Välillä mietin, onko se totta vai ei.. mutta on se.
Eli siis, asia voi lukkiutua muistiin ja tulla esille, kun on psyykkisesti tarpeeksi vahva tai jos saa oikeanlaisia virikkeitä tarpeeksi usein. Minulla oli kai molempia ja oli myös turvallista romahtaa, kun kerran olin osastolla. Sen koommin asiaa ei ole puitu sen syvemmin, en ole siihen vielä valmis..