Miksi pitäisi vielä jaksaa yrittää???
Hei. olen uusi täällä ja tämä on ensinmäinen kerta kun kerron minnekkään tällaisista asioista joten tämä ei ole kovin helppoa. Olen siis 15 vuotias kahdeksasluokkalainen jonka elämä menee alamäkeä lujaan vauhtiin. Minä olin ala-asteella elämänhaluinen pikkutyttö joka ei koskaan riidellyt vanhempien kanssa. En tiedä miksi nytten tuntuu näin pahlta, koulu menee alamäkeä, vanhempien kanssa sukset ovat ihan ristissä ja kavereita ei ole paljoa, ei ainakaan niitä jotka ymmärtäisivät.
Minua on kiusattu koko ala-aste ja ylä-asteella tähän asti. Yleisimmät kommentit mitä saan on ”hyi kun oot ruma ja läski”. Pidin itseäni kauniina ja laihana koko ala-asteen ja olinkin alipainoinen vaikka minua sanottiin läskiksi. Nytten ylä-asteella olen ruvennut vihaamaan itseäni kokonaan. Syön tosi vähän ja yritän aina sopeutua, mutta ei siitä mitään tule, aina vain haukutaan ja kiusataan. Olen joutunut selittelemään terveydenhoitajalle ja opettajille miksi minulla on kasvoilla välillä mustelmia, koska pelkään kertoa kiusaajisa.
Kotonakin menee todella huonosti. Isäni haukkuu ulkonäköni, kun leikkasin ja värjäsin hiuksiani. Tuntuu todella pahalta kun oma isä haukkuu ja välillä saattaa tehdäkkin jotain. Yleisimmät riidan aiheet isäni kanssa on uonäköni, koulun käynti, kaikki tyhmyydet mitä olen kokeillut kun on tuntunut niin pahalta ja seksuaalinen suuntautumiseni. Äidin kanssa ei riidellä usein mutta silloin kun riidellään niin riidellään kunnolla.
Haavoja on tullut tehtyä ja syömättä olen välillä viikon putkeen koska fyysinen kipu helpottaa jossain määrin. Mitä voin enään tehdä kun en jaksa yrittää kestää väkivaltaista isää, väkivaltaisia ja loukkaavia kiusaajia ja kaikkea. TYttöystäväni on yrittänyt itsemurhaa ja haluaisin auttaa sitäkin mutta en osaa enkä pysty. En jaksa kantaa kavereiden, tyttöystävä ja vielä omia murheita.
Olen joskus kertonut jollekkin kaverille huolistani mutta minulle on vain sanottu ”kerjäät vain huomiota, ei sulla voi oikeasti mennä noin huonosti”. En ole sitten oikeen kertonut kenellekkään kuinka huonosti minulla menee, tuntuu kuin koko maailama kaatuisi minun niskaan. Olen kokeillut alkoholia, tupakaa ja viiltelyä kun olen kuullut että ne voisivat auttaa vähän mutta eivät ne oikeasti helpota muuta kuin hetkellisesti. Välillä mietin että miksi olen vielä täällä. Olisiko kenelläkään antaa neuvoja miten voisin jaksaa huomiseen???
😭😭
Moi jokutyttö,
Hienoa että uskalsit kirjoittaa tänne. Halaan sua ensinnäkin ajatuksissani, sillä oot varmasti jaksanut todella hyvin kaiken tuon kiusaamisen, väkivallan ja haukkumisen keskellä. Siitä on mullakin kokemuksia ja vaikka en voi tietää miltä susta tuntuu, oon kokenut samankaltaisia asioita.
Onko kenelläkään aikuisella tietoa tuosta kiusaamisesta? Mustelmat ovat merkkejä pahoinpitelystä ja tuosta voi olla yhteydessä poliisiin. Sun ei todellakaan tarvitse kestää sellaista koulussa. Ilman muuta kiusaajista kertominen voi pelottaa, mutta poliisi voisi saada asiaan lakia. Joka tapauksessa on täysin väärin että sua kohdellaan noin, ja sen pitäisi loppua.
Sun ulkonäkö ei ole sun vanhempien asia, joten kuulostaa kyllä julmalta että sun iskä suhtautuu siihen noin. Uskaltaisitko vaikka terveydenhoitajalle puhumaan näistä huolista? Puhuminen helpottaa usein asioita - se voi tuntua ensin vaikealta, mutta tässä on nyt sun vakavat asiat pelissä, kun sua pahoinpidellään ja haukutaan. Samaten puhumisella asioihin voi saada selvyyttä ja neuvoja eteenpäin. Päihteistä ja viiltelystä saattaa yrittää hakea helpotusta, mutta kuten sanoitkin, ne eivät oikeasti auta tilannetta. Kannattaa myös yrittää syödä, sillä ilman ruokaa ei jaksa. Se voi olla vaikea asia aloittaa uudestaan, jos on pitkään ollut vähällä ruoalla, mutta kannattaa joka tapauksessa.
Täällä tukinetissä on tukihenkilö, jolle voi puhua - samaten koulussa on ammattilaisia, joilta voi kysyä neuvoja. Ensin voi tuntua siltä, että "hitotko mä mitään kellekään kerron", mutta siitä voi ihan oikeasti olla apua. Sulla on täysi oikeus elää omanlaistasi elämää ja näyttää siltä kuin haluat. Tästä oikeudesta oon itsekin joutunut joskus riitelemään, joustamaan, ja pitämään puoliani. Kannattaa kunnioittaa vanhempia. Väkivaltaa sun ei silti tarvitse sietää ja ulkonäkö on sun oma asia.
Ootko pystynyt puhumaan tyttöystäväsi kanssa asioista? Ehkä teillä on samoistakin asioista huolia ja voitte tukea toinen toistanne. Joskus pelkkä läsnäolo voi olla aivan tarpeeksi - aina ei voi eikä tarvitse löytää sanoja. Ei kannata vahingoittaa itseään eikä tehdä mitään peruuttamatonta. Sun elämä on upea ja kaunis - niin olet sinäkin - ja sitä ei kiusaajat voi muuttaa, sanoivat sitten mitä tahansa.
Halauksia ja tsemppiä. Sun päivä koittaa vielä. ☺️❤️
Kiitos villikettu. Tuosta vastauksesta tuli hyvä mieli. Siitä kiusaamisesta tietää tyttöystäväni, hän on mun puolella aina jos joku yrittää kiusata ja hän myös lohduttaa. Sitten äitini tietää ala-asteen kiusaamisesta jotain, muut eivät tiedä.
Olen miettinyt pitkään että pitäisikö puhua vaikka juuri terveydenhoitajalle tai kuraattorille, mutta en ole vielä uskaltanut, suunnitelmissa sekin. Kun sain tietää tukinetistä niin ajattelin että "vihdoinkin pystyn puhumaan asioista jonnekkin missä mua tuskin tuomitaan". Kasvokkain puhuminen jollekkin on niin vaikeaa.
Olen jutellut tyttöystävälleni ja hän on aina lohduttanut ja yrittänyt auttaa paarhaansa mukaan. Meillä on jotain samoja ongelmia ja murheita niin yleensä tuemme toinen toisiamme.
Olen miettinyt kiusaamisesta ja väkivallasta kertomista jollekkin joka voisi asialle tehdä, mutta kun se on tooosi vaikeaa. Kiitos vielä ymmärryksestä☺️❤️