Miksi kukaan ei puhu mulle.
Koulussa tänään hiljasen hetken jälkeen, kaikilla muilla on kavereita ja ne puhu. Mä vaan seisoin ja katselin ja oli pakko lähteä kotiin. Kuraattori ja kriisityöntekijöitä oli monia paikalla, en nille uskaltanu mitään sanoo, ku muutenkin olen sen tarkkaiussa isän masennuksen vuoksi.
Kotona isä ei tietysti mitään sano ku ei ole paljon puhunut moneen vuoteen.
Tytöt itki ja laittoi kynttilöitä palaamaan surmapaikalle, poikia ei siellä näkynyt.
Saatanan vaikee olla poika just nyt. Miksi tytöt eivät surmaa ihmisiä, miksi aina vaan miehet.
Heippis!
Kivoja kuulumisia sulla halleri!
Joko sait sen kissan?
Onpa hienoo kun saat sen, sitten sulla on seuraa🙂
Ja tuo sun lukiosuunnitelma kuulostaa kans hyvältä, onneksi on mahdollisuus käydä se neljässä vuodessa.
Kuulostaa hyvältä että sun isä meinaa palata töihin vielä! Hän ei siis ole luovuttanut!
Oma isäni touhuilee kotona kaikkea pientä, niiden kotitalossa on kaikkea pientä laittamistakin, niin päivät ehkä jotenkin kuluu.
On se ihmiselo vain välillä sellaista, ettei aina tiedä mihin suuntaan se vie.
Mutta pitää ottaa päivä kerrallaan ja toivoa hyvää!
Sain mä kissan, sen nimi on siru ja on puoli vuotta vanha. Ooottaa mua ovella kun tulen kotiin ja on paljon sylissä.
Iskä on kotona mutta päivisin käy jotain hoitoa.
Sain vanhoja koulukirjoja aivan ilmaiseksi mummon luona sen naapurilta ja rahaa, että saan ostaa uusia, jos tarvii.
Sen urheilu jäsenmaksukin on maksettu.
Koulu jännitti hirveesti ja myös iskää mietin miten se pärjää.
Kun asiat ovat vähän järjestyksessä, niin mua väsyttää tosi paljon. Melkein nyt itkettää vaikka olen mies.
Onpa sulla ihana kisu, kiva nimikin sillä on, mun Nalakin on samanmoinen🙂
Odottaa aina ku tulen töistä kotiin ja tulee nukkuu viekkuun, viihtyy sylissä.
Sulla oli muitakin hyviä juttuja, koulunkäynnin tiimoilta ja sen urheilun, tosi hienoo.
Ei kukaan estä sua itkemästä, se on ihan normaalia ja tuo väsymyskin. Yleensä se menee niin että tulee väsy, kun asiat selvii edes pikkasen.
Itku voisi tuoda ulos jotain tunteitakin ja vapauttaa oloa, näin se ainakin mulle tekee.
Muistat vaan huilata välillä ja keskittyä kouluun ja kissan kanssa touhuamiseen!
Sun kissalla on hauska nimi, mun kissa oli saanut nimen jo entisessä kodissa. Se kyllä on tosi ihana, myös iskän mielestä. Molemmat sitä lellitään.
Mun koulu menee hyvin, isällä menee siellä hoidossa hyvin.
On ongelma ettei se jaksa tehdä kotihommia eikä käydä kaupassa. Eikä maksa laskuja. Mun pitää kaikki ehtiä tehdä.
Yhtenä iltana paloi jo hermot ja huusin isälle " sä olet tämän perheen vastuuhenkilö, s..... na tee jotain". Ei tuo asiaa muuttanut mihinkään suuntaan.
Mä en ymmärrä mihin se meidän kotiapu hävisi?
Moi halleri!
Kiva kuulla että sun koulu menee hyvin ja tykkäätte kissasta molemmat!
Voisitteko laittaa laskuja suoraveloitukseen?
Pankeissa on myös se mahdollisuus, että sieltä voi hakea kuoren, johon laskut voi laittaa ja sen voi viedä laskupalveluun jossa ne hoidetaan asiakkaan puolesta.
Se voisi auttaa ainaki nyt. Mitä tuumaat?
Hoitiko sosiaalitoimisto sitä kotiapua?
Sinne voisi soittaa ja kysyä tilannetta ja ihmetellä miksei sitä näy.
Olis tietty hyvä, jos sun isä ottas vastuuta pikkuhiljaa enemmän, kävis vaikka siellä kaupassa. Sähän voisit kirjottaa kauppalapun ja sanoa että menee sen kanssa kauppaan.
Uskon kyllä että sulla meni hermot ja sekin on sallittua,että saa sanoa miltä tuntuu.