Moi halleri!

Surullista että tunnet noin😞

Se ampumistapahtuma oli kyllä hirvee, ite sitä jäin pohtimaan kans. En mä kans ymmärrä miksi joku tekee noin, mut aattelen että pojat ei varmaan puhu niin paljoa kuin tytöt ja siksi tekevät tuollaisia tekoja, tytöt taas ehkä eivät uskalla ja usein tytöillä ei ole edes kiinnostusta aseisiin. Tytöt ehkä itkee ja puhuu, tuo surun ulos, kun joskus taas ajatellaan että miehen on kestettävä, miehet eivät itke.
Olen kyllä tavannut miehiä jotka itkee ja puhuu.
Ehkä ampujalla oli jokin tarve kostaa jotain, ei voi tietää, ennenkuin hän kertoo.

Sua siis tarkkaillaan isäsi masennuksen takia, miksi? Siksikö että sä et masentuis tai elämäsi pysys kasassa?
Se voi olla ihan hyväkin asia. Minusta voisit yrittää jutella ajatuksista kuraattorille että kukaan ei puhu sulle.
Itse olin yläasteella kun mua kiusattiin, eikä kukaan puhunut mulle.
Olin välkät yksin,eikä kukaan kiinnittänyt huomiota, ei edes kukaan opettaja.
Kestin sitä sen yläasteen, ysiluokalla ootin että tulispa kevät niin pääsen pois täältä.
Tulihan se kevät taas ja pääsin pois.

Sä voit kirjottaa tänne, täällä joku "puhuu" sulle vaikkakin näin tekstin välityksellä🙂👍
Mitä sulle nyt kuuluu?

Pahempi olo on kun ampujan kuvia on netissä. Mä suren enempi tuota ampujaa kuin niitä kuolleita, siksi ei voi olla muiden seurassa. Joku ajattelisi, että olen yhtä paha ihminen kuin se.
Mua tarkkaillaan siksi, kun olin väsynyt koulussa ja nukuin tunnilla ja kokeet meni huonommin. Lopetin urheilimisenkin. Kun meillä ei ole siihen rahaa. Sain mä kesätöitä onneksi. Ensi viikosta sitten ei ole ketään apuna. Käyn töissä ja yritäm siivota ja muuta tehdä kotona. Iskä oli hetken virkeempi mutta ei enää.

Kurjaa kun sä jouduit lopettamaan urheilun, rahan puutteen takia😞
Mutta joskus se ehkä vaan menee niin. Ei sulla ois lähistöllä mitään pururataa tai jotain urheilukenttää johon pääsisit?

Tosi hieno juttu että sait kesätöitä🙂👍
Itsekin olen töissä kesän.
Kurja tuo isäsi tilanne, oma isänikin on nyt irtisanoutunut työstään masennuksen takia, on sairaslomalla ja jää ehkä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Voin kyllä ymmärtää oloasi. Sen mitä muistan live-ryhmä keskustelusta, niin asuitko sä kahden isäsi kanssa?
On varmasti raskasta seurata vierestä isäsi tilannetta, ymmärrän sua.
Mun on kans vaikeeta seurata oman isäni tilannetta.
On kuitenkin hyvä, että edes pieni piristyksen häivä näkyi hänessä, ei kaikkea toivoa ehkä ole menetetty.

Toisaalta myös minä tunnen surua ampujaa kohtaan sen takia että hän meni ja pilasi elämänsä niin. Mutta luulen että hänellä ei ollut hyvä olla.
Miksi sinä suret ampujaa?

Siksi kun näin ampujan kuvan netissä, niin se on aivan samannäköinen kun yksi poika jonka kanssa olin samassa urheilujutussa muutama vuosi sitten. En sen nimeä muista mutta etunimi on sama. En vieläkään tiedä onko sama vai ei. Mutta se poika oli tosi mukava ja reilu.
Mullakaan ei ole ollut ketään kelle puhua, niin voi hyvin tuntea samaa tuskallista oloa kuin tuo ampuja vaikka en mä ketään ammu.

Asun mä isän kanssa, kun sisko asuu äitin kanssa. Monia vuosia olen mä vastannut perheestä. Sitten saatiin sitä apua mutta se sairastui ja jää lomalle. Iskän mielestä pärjäämme kahdestaan loman ajan, mun mielestä ei. Töiden jälkeen en jaksa tehä kotitöitä ja taas jää kaikki tekemättä. Me vaan sanotaan kaikille, kyllä me pärjätään. Mutta, jos muakin väsyttää samoin kuin isää, emme me pärjää kovin hyvin.

Moi halleri!

Oot varmaan ihan oikeessa siinä että jos sinä väsyt niin ette pärjää isäsi kanssa ja sekin on totta että sun kotitilanne on todellakin raskas☹️
Ootko käyny sossussa puhumassa tilanteesta?
En kyl tiedä minkälaista apua heillä on tarjota, mut yrittää kannattaa kyllä.

Ymmärrän sua kyllä hyvin mitä kerroit ampujasta.
Et varmaan mistään saa tietää onko kyseinen ampuja henkilö jonka tunnet.
Jos hän olisi sama henkilö niin ajattelen, että jos hän vastaa mielikuvaasi hyvästä ja reilusta, hän on voinut sitä olla. Koskaan ei tiedä miten elämä heittelee, mitä tapahtuu ja jokin asia romuttaa sitten vakaankin mielen. Surullistahan tuo on.
Mutta voi olla myös mahdollista, ettei hän olekaan sama henkilö, ei sitä ehkä koskaan saa tietää.
Hyvä ettet suunnittele ketään ampuvasi, väkivalta kun ei ratkaise mitään.
Täytyisi yrittää löytää toinen keino purkaa asioita kuin väkivalta.
Ehkä ampujalla ei ollut päässään sillä hetkellä muita keinoja, kuka tietää.
Ehkä hän myöhemmin sitten kertoo miksi hän teki niin.

Jaksamista sulle, kirjottelehan taas🙂👍

Jaksamista sullekin ja kiitos kun vastaat.
Mä lopetin miettimisen tunnenko tuon ampujan, kun se ei ratkea millään keinolla. Enkä enää kovin paljon ampumista ajattele tai en ainakaan koko aikaa.
Meillä oli sossusta miesavustaja muutaman viikon ja tulee taas elokuussa.
Mä yritän kirjoittaa tukihenkilölle mutta siitä ei tule mitään järkevää.
Iskällekin näytin tämän ja toivoin, että se kirjoittaisi jotain tukihenkilölle.
Tänää se oli taas reippaampi hetken aikaa ja kävimme ostamassa mulle juhlavaatteita kouluun. Lapsinlisistä jäi rahaa ja sain uudet housut ja paidan.

Ja työtkin aloitin jo eilen, kun ope antoi luvan. Ruokatunnilla kävin tekemässä mulle ja isälle ruuat ja se tiskasi. Nyt olikin vaan hyviä uutisia.
Ehkä äiti lähettää mulle jonkun kortin koulun päättymisen vuoksi.

Kiitos sullekin halleri!

Olipas kiva kuulla hyviä uutisia sieltä päin😀
Onpa hyvä kun teillä on sossusta avustaja, on sitte sama ihminen hoitamassa asioitanne.
Toivotaan että isäsi kirjottas tukihenkilölle,joskus juttelu face to face voi olla hankalaa, ehkä näin onnistuu.
Itse ajattelin aloittaa kirjettä omalle isälleni.

Juu, ei sitä ampujaa kannata jäädä pohtimaan sen enempää. Uutisissa kuulee taas lisää kun jotain selvii. Mutta tuokin tapaus ehkä kertoo, että tässä yhteiskunnassa kaikki ei oo niin hyvin kun pitäs olla.

Missä sä oot töissä, tuntuuko mukavalta mennä töihin?
Mukava ope sulla kun antoi luvan aloittaa työt.
Itselläni työ on pelastus ankeiden aikojen keskellä, 8 tuntia voi viettää töissä, jossa ei vaan voi murehtia omia juttujaan, oon vanhusten palvelukodissa lähihoitajana.

Hyviä työpäiviä ja valoisampia kesäpäiviä🌻🙂🌻

Pääsin urheilulukioon!!! En ole vielä iskälle kertonu, jännittää mitä se sanoo tai sanooko mitään.
Paljonko lukiossa käynti maksaa? Jaksaisinko tehdä työtä iltaisin parina päivänä viikossa ja käydä koulua? Ja hoitaa isää ja kotia. Ja urheilla myös pitää ehtiä.

Nyt menee aika hyvin, kun käyn ruokatunnilla tekemässä sille ruokaa, se tiskaa. Kun tulen töistä, vien sitä ulos ja sitten siivoamme ja pesemme pyyhkiä.
Työ on kivaa.
Mulla on täällä myös tukihenkilökin.

halleri kirjoitti 14.6.2012 14:7

Pääsin urheilulukioon!!! En ole vielä iskälle kertonu, jännittää mitä se sanoo tai sanooko mitään.
Paljonko lukiossa käynti maksaa? Jaksaisinko tehdä työtä iltaisin parina päivänä viikossa ja käydä koulua? Ja hoitaa isää ja kotia. Ja urheilla myös pitää ehtiä.

Nyt menee aika hyvin, kun käyn ruokatunnilla tekemässä sille ruokaa, se tiskaa. Kun tulen töistä, vien sitä ulos ja sitten siivoamme ja pesemme pyyhkiä.
Työ on kivaa.
Mulla on täällä myös tukihenkilökin.

Sulla näyttää elo varsin mukavalta, jotenkin tuli sellainen olo että sulla taisi olla toiveena päästä urheilulukioon😀 Onnea!!
Luulen että isäsi on iloinen puolestasi, ainakin toivon niin.
Oletko jo kertonut uutisen hänelle?
Kivaa kun työ on kivaa!

Hmmm...mä en tiedä mitä lukio maksaa, luulisi sen olevan ilmainen ( ? ) mut oppikirjat maksaa jonkin verran, ne varmaan joutuu maksamaan itse. Sä voit kysyä sieltä lukiosta sitä. Lukio voi olla aika rankkaa se syö voimia, en kuitenkaan tiedä miten energinen itse olet. Tuntuuko susta siltä, että jaksaisit?
Elämästä voi kyllä tulla yhtäkkiä rankkaa ja sulla on aika paljon huolta isästäsi.
Ei olis varmaan mukavaa väsähtää yhtäkkiä. Voisthan sä puhua sille sun sosiaalityöntekijälle siitä tilanteesta ja rahapuolesta, sossussa varmaan tietävät ja täällä voit kirjottaa sille tukihenkilölle. Onpa hyvä että sullakin on tukihenkilö, mullakin on.

Mietin tässä vain, että tärkeintähän tässä olet sinä ja sun jaksaminen ja tottakai sun isäsi jaksaminen, mutta kun elät elämääsi ja toteutat unelmiasi, isäsi ilahtuisi siitä. Kaikesta isäsi masennuksesta huolimatta hän sisimmässään toivoo sulle parasta. Niinkuin kaikki vanhemmat. Sisimmässään he toivovat että lapsella menee elämässä hyvin ja toteuttavat sitä unelmaa joka heidän lapsillaan on.

Kirjottelehan taas kuulumisia ja hyviä päiviä🙂🌻

Mulle kuuluu nyt sellaista, että iskä joutui sairaalaan. Mummo ja ukki tuli käymään ja sitten se olikin sairaalassa. Mä saan asua yksin mutta äitini on huoltajani. Vaikka ei sitä kiinnosta mitä mulle kuuluu. Laittaa tekstarin ja kysyy onko ruokaa ja rahaa mutta ei pyydä kylään eikä tule käymään. Sain taas tilin ja on rahaa vaikka ei paljon. Laskut hoitaa mummo ja ukki ja he soittelee myös.

Olen vaan aika yksinäinen vaikka on työkaverit. Isääkin on ikävä.

Voi kurjuus😞
Joutuko isäsi sairaalaan sen masennuksen takia?
Toivottavasti isäsi tulee ennemmin tai myöhemmin kuntoon!
Saatko käydä häntä katsomassa?
Mutta sun isä on varmasti hyvässä hoidossa, voit luottaa siihen.

Uskon että sulla on yksinäistä. Kiva kuitenkin että sait jäädä asumaan kotiin.
Ja sekin on hyvä että sulla on työkavereita. Onks sulla mitään sellasta juttua mikä piristäis sua töiden jälkeen tai auttas unohtaa ikävät asiat? Edes pieneksi hetkeksi.
Mulla on musiikki, piirtäminen ja mun kissa. Kissa on kiva kaveri, vaikka onkin itsellinen otus, mutta toi mun nelijalkanen pieni karvakasa on vielä niin leikkisä, että haluaa leikkiä😀
Nyt se tykkää makoilla parvekkeella kun siellä on lämmin.
Tänään aion mennä uimaan ja ostin mansikoitakin.
Onneksi sun ukki ja mummi soittelee sulle, pyydä heitä vaikka käymään, jos tulee kurja olo, voitko sä mennä heille?

Kun keksit mikä ois sulle joku kiva juttu, tee sitä. Ei sen varmaan ole väliä mikä se on, pääasia että sulle tulee siitä hyvä mieli🙂🌻

Hei taas sirpale. Masennuksen takii iskä joutui sairaalaan tai siksi, kun mä en jaksanut sitä enää hoitaa. Mummo siihen puuttui, kun tuli kylään ja sanoi ettei tämä homma toimi näin.
Saan sen luona käydä vaikka nyt sanottiin etten saa joka päivä tulla, kun näytän väsyneeltä. Se pääsee kotiin elokuussa sitten, kun meille saadaan järkkättyä kotiapuu taas.

Kuuntelen mäkin musiikkia töiden jälkeen ja töissäkin se soi koko ajan. Siellä kaverit ovat opettaneet mistä se voi ladata ja sellaista ja sillä aika kuluu kotonakin hyvin. Lenkkeilen ja käyn uimassa, treenaan koulua varten. En ole vielä mennyt urheiluseuraan takaisin, kun se jäsenmaksu on kallis. Siellä harjoittellaan niin paljon etten ehdi käydä töissä ja harkoissa samaan aikaan. Jäsenmaksulla saa monta ruokaa kans.
Koirasta mä haaveilen mutta en sitä jaksa vielä hoitaa, kissan voisin ottaa sitten, kun tulee se kotiapu.

Ukki ja mummo asuu niin kaukana etten sinne voi mennä. Ja niillä on eläimiä ja ne ei voi tänne tulla usein. Ne soittelee joka päivä. Äidistä ei kuulu mitään vaikka se on mun äidiksi ny määrätty. Iltaisin mietin mitä pahaa olen sille tehnyt ettei se mua hyväksy? Jos mun sisko saisi olla mun kanssani, voisimme olla kuin sisko ja veli. Mutta ny se on vaan sisko jota en tunne.
Mä kirjoitin nyt kahvitunnilla tämän, olen työt oppinut niin hyvin, että tulee vapaata aika paljon töissäki ja saan silloin olla vaikka netissä. Kaipaan nuorten chatteja iltaisin, voisi kirjoitella toisten nuorten kans.
Ennen koulun alkuu pidän yhen vapaa viikon ja lähen mummolaan kalastamaan ja otamme iskän mukaan. Jatkan mainosten jakoa kaksi kertaa viikossa myös kouluaikana, kun sen ehi tehdä hyvin. Eikä sitten varmaan ole rahahuolii, kun saan niillä rahoilla ostettua ne urheiluvarusteet sinne.

Moi halleri!

Varmaan päätös oli hyvä, että isäsi on nyt sairaalassa siihen saakka kun saatte kotiapua.
Kuuntele niitä hoitsuja siellä, ne on varmasti huomannu kuin väsyny sä oot ja kyllä ne varmaan sulle ilmottaa jos jotain tapahtuu.
Voithan sä aatella että nyt oot vähän niinku lomalla isästäsi, hyvällä tavalla, että muut antaa aikaansa hänelle ja pitää huolta. Eihän sitä tiedä, vaikka isäsi toipuisikin parempaan päin sairaalassa ollessaan ja saisit kotiin pirteämmän iskän.

Oma isäni soitti mulle eilen ja kertoi saaneensa nyt myönteisen työkyvyttömyyseläke päätöksen. Eli isä jäi nyt eläkkeelle, työvuosia ois ollu edessä vielä 8 vuotta.
Puhuttiin siinä sitten puhelimessa, että kaikki muu tuntuu olevan ihan hyvin.
Rahallisestikin ilmeisesti äidin kanssa pärjäävät,vaikka isä ei enää olekaan töissä.

Kurjaa ettei äitisi ota mitään yhteyttä, tosi kurjaa.
Onneksi sun isovanhemmat on sinuun yhteydessä! He ainakin välittävät!

Sulla on hyviä suunitelmia ja ota vain se kissa! Ne on helpompia kuin koirat, kun se hoitaa itseitsensä, eikä tarvi käyttää ulkona. Jos mulla ois isompi asunto, ottaisin toisen kissan, tai sellasen pienen koiran joka mahtuu vaikka kassiin😀
Eläimistä on yllättävästi seuraa.

On kyllä ihailtavaa tuo sinun jaksamisesi, hoidat isääsi vaikka oletkin nuori vielä ja silti jaksat käydä töissä. Ei ihan kaikki siihen pystyiskään!
Ota nyt rennosti ja nauti kesäpäivistä!
Mä olen kans käyny uimassa ja mansikoitakin on tullut syötyä😋

Heippa Halleri

Lueskelin tuossa tätä viestiketjua. Tunnen yksinäisyytesi. Minäkin olen joutunut paljon huolehtimaan itse itsestäni, ilman kenenkään tukea. Haluaisin antaa sinulle erään vinkin, sillä kuulostaa siltä että sinua mietityttää jaksamisesi lukiossa. Suoritin omat lukio-opintoni 4 vuodessa ja, mikäli sinusta tuntuu myöhemmin, että et jaksa pitää yllä sitä opiskelutahtia, joka kolmeen vuoteen vaaditaan, suosittelen että otat tämän vaihtoehdon puheeksi tulevan opinto-ohjaajasi kanssa.

Mitä lukiokirjoihin tulee, jos ostaa kaikki uusina kirjakaupasta niin niistä joutuu maksaamaan helposti yli tuhat euroa. Omat kirjani taisivat maksaa kokonaisuudessaan noin 1200 euroa suoritettuani minimikurssimäärän eli 75 kurssia. Kannattaakin ehkä selvittää mistä voisi ostaa käytettynä esimerkiksi tekstikirjoja, tosin pitää olla tarkkana että kustakin kirjasta on silti oikea painos.

Pärjäilemistä sinulle ja toivottavasti tästä oli edes jonkin verran apua.

Hei kummallekin, mulle ei kuulu mitään uutta, siksi en ole kirjoittanut.
Iskä on sairaalassa mutta tänään ukki ja mummo tulee hakeen meidät lomalle. Sen jälkeen iskä taas yrittää olla kotona tukihenkilön kanssa. Mun iskä ei vielä jää eläkkeelle vaan se itsekin sanoo palaavansa vielä töihin.

Mä aionkin käydä 4 vuotta lukiota, kun yritän myös urheilussa saavuttaa jotain. Näin telkkarissa sellaisen tukikummit mainoksen ja mummon kanssa soitamme sinne ja ehkä saan sieltä apua kirjoihin tai ainakin urheiluharrastukseen.
Olen katsellut myös vanhoja kirjoja ja niihin mulla on jo säästöjä. Ukkikin lupasi maksaa, kun teen sille jotain hommia lomalla. Uintia olen harjoittelut paljonkin joessa mutta en ole käynyt uimahallissa, kun sillä rahalla saa päivän ruuat.

Äidistä ei ole kuullut mitään ja päätin lopettaa suhteemme kokonaan. En yritä enää olla sen lapsi ja sanon kaikille sen kuolleen.
Kohta alkaa nuorten liveryhmätkin, tukihenkilö tulee lomalta ja kaikki näyttää hyvältä.
Mummo aikoi mulle hankkia nyt sen kissan. Olisi edes yksi kaveri koko ajan.