Hei!

Ikävää, et jouvut joulun yksin viettämään. Pystykkö näkeen ketään kavereita koulusta loman aikana?

Minullekin on hiipumassa paha olo koko joulusta. Lasten kanssa olen jo kuukauden joulua valmistellut. Olen leiponut, valmistanut kaikki jouluruuat, koristellut talon, tehnyt joululahjoja. Ulkona on niin kaunista, puut ovat valkoisessa huurteessa.. juuri sellaista mitä joulukorteissa kuvataan.

Nyt, kun kaikki on valmista, kiire loppunut, tulee ikävä kaikkia kuolleita läheisiä. Lasteni vuoksi yritän olla vaan iloinen. Isän ja äidin kuoleman jälkeen on ollut niin monta surullista joulua. Ei oikeastaan joulua ollenkaan. Haluan lapsilleni toisenlaiset joulumuistot, siksi yritän olla jouluihminen vaikka en jaksaisi.

Etkö, ultimate, voisi kysyä lastenkodissa ”lisää aikaa” sisarusten kanssa olemiseen. Kysy heiltä voisitko olla siellä vaikka yön. Jos siellä on tilaa, varmasti saat olla. Kriisikeskukseen voit aina mennä, jos tulee todella paha olo.

Hyvää joulua kaikki nuoret ja tukihenkilöt.

Moi,

kumma juttu miten jouluna alkaa ikävöidä kaukana asuvia siskoja ja veljiä...isää ja äitiä.

Mulla on kolme isosiskoa ja kolme isoveljeä. Äidin kuoleman jälkeen jouluja ei olla vietetty enää yhdessä ja joulu ei tunnu enää siltä samalta kuin lapsena.
Kaitpa se kuuluu tähän aikuistumiseen ja vanhenemiseen, että ajat muuttuvat ja meidän pitää sopeutua muuttumaan sen mukana.

Onneks jotain hyvää tulee aina tilalle, on mukava mies jonka kanssa asun yhdessä ja mennään moikkaamaan mun veljiä aattona. Hänen sukulaisia sitten joulupäivinä. Isää moikkaan joulun jälkeen ja on kiva tietää sekin, ettei Isä ole yksin vaan hänellä on myös tullut jotain vanhan tilalle...uusi naisystävä ja hänen sukulaisia vierailee heillä joulun aikaan.

En usko, että kukaan on yksin jos vähän vaivautuu lähtemään vaikka ystävän luokse kylään.

Olen jo 38 vuotias, 18-vuotiaana lähikäynyt pahan masennuksen itsetuhoisine temppuineni. Elämään kuuluu aikoja, jolloin on kestettävä olla yksinkin. Yksin olemisessa ei ole mitään pelättävää, puhelin on jolla soittaa jollekkin, telkkari on hyvä ajanviete...tai mitä kukin keksii tehdä. Urheilu piristää ja keventää oloa. Olen ollut jouluja yksinkin, kivaa se ei ole, mutta sen kyllä kestää. Jouluna korostuu kuitenkin yhdessä olo ja en voi muuta toivoa, nyt kun itsellä on seuraa että kaikilla olisi joku ihminen myös jouluna, jonka kanssa jutella ja tuntea itsensä hyväksytyksi.

Kumppani on myös kokenut masennuksen itsetuhoisine tekoineen ja se on meidän yhdistävä kokemus. Ei meillä joka päivä hauskaa ole, huumoria heitetään välillä, välillä riidellään, eletään arkea ja pidetään toisistamme huolta. Välillä ollaan molemmat täynnä toisiamme ja välillä tunnustetaan rakkautta puolin ja toisin....riippuen miten väsyneitä ollaan. Alkoholilla ja muulla lääke- tai huumejutuilla on ihan turha turruttaa itteensä jos tulee jotain sanomista jonkun kanssa. Vaikka välillä jonkun sanomiset ottaa päähän, mitä niitä jää pohtimaan. Mulla on tapana kertoa jollekkin ja ennemmin tai myöhemmin ikävätkin asiat menee ohi ja joskus jopa saa nauraa makeesti, minkälaisia juttuja sitä kokee ja näkee tässä elämässä.

Joulu on kuitenkin ihan samanlainen päivä kuin muutkin päivät, otetaan rennosti. Eihän sitä tiedä vaikka auto hajoais ja ollaankin kotona koko joulu. Ei se mitään maailmaa kaada.

Toiset jopa haluaa olla yksin jouluna ettei tarvi riidellä sukulaisten kanssa kinkkua syödessä. Jokainen kun löytää sen hyvän olon, olkoon arki tai juhla, niin mitä sitä enempää päätään vaivaa. Pitää vaan kestää nahkoissaan ja tehdä jotain mikä saa oman olon keveäksi, mulla esim. musiikinkuuntelu ja liikunta.

Hymyä huuleen jouluna ja arkena kaikille jotka lukivat tämän loppuun asti. Lämpimät halaukset ja suukot poskelle. Elämää on joulun jälkeen, meni miten meni.

Moi!

Mie olen aina vaalinut kun on ollut perinteinen joulu. Se on aina mennyt niin että minä suvun nuorin jaan kaikille lahjat. Tänä vuonna asiat onkin toisin.

Tädin mies joka on sairastanut kauan jo maksasyöpää kuoli tänään. Lähdemme äitini kanssa tätini tueksi heidän luo aattona. Jotenkin tuntuu että koko joulu menee päin mäntyjä. Yhtään ei tunnu joululta, kaikki on vain surua.

Mikä avuksi? miten saan joulun vielä takaisin?😐

Et sie kyllä sitä tänä jouluna varmaan saa enää takaisin. Mulla on monta joulua mennyt pelkkään suremiseen, kun on joku kuollut. Sitä kannattaa tehdä juuri sitä mikä tuntuu hyvältä. Mutta ei se silti tunnu perinteiseltä joululta.

Mulla on taas tämmöinen joulu mitä on ollut vasta kaksi vuotta. Mun adoptiovanhemmilla on niiden perinteet,eikä mun oikean perheen perinteet. En osaa selittää mitä haluan sanoa, kun en halua olla epäkohtelias näitä vanhempia kohtaan. Ihan hyviä tämmöisetkin joulut on mutta kun ne eivät ole samaa mitä oli lapsuudessa, siksi tulee joka välissä itku, kun tavallaan menee joulun vietto väärin. Vaikka kaikki mun toiveet otetaan huomioon.
Mutta silti mulla on aika paska olo koko joulusta myös.

Olin joulun aika yksin, eikä ole niin, että ystäviä saa, jos vaan haluaa. Olen joutunutt yksin muuttamaan toiselle paikkakunnalle, enkä tunne ketään muuten kun koulussa. En saa edes soitella vanhoille tutuille, että isäpuoleni ei saa tietää missä asun.

Joulun olin mantelissa, sitten puhuin tukihenkilön kanssa kahdestaan ja lähdin turvataloon. Sielläkin olin yksin mutta se ei haitannut.

oon jouluihminen, oon aina ollu. Tuntuu että vuoden kohokohta on ollu joulu, sillon ei oo ollu huolen häivää. Nyt kun on kasvanu vanhemmaksi ne joulut ei tunnu yhtään jouluilta vaika kuinka yrittäis tehä kaikki asiat niinku ennenki. Lähinnä tänä jouluna tuntu, etten halua olla paikalla. Vietin siis joulun vanhempieni ja pikkuveljeni luona toisessa kaupungissa. Olin kai oottanu liikaa sitä että näkee taas kaikki vanhat kaverit ja saa löhötä ja nautiskella joulusta. Tuli kuitenki entistä pahempi olo. Ois pitänyt olla onnellinen, ois pitäny tuntea jouluntaika, ois pitäny olla ilonen, ois pitäny vaikka mitä. Kuitenki koko ajan tuntu että haluan äkkiä takas kotiin. Eilen illalla, tapanina vietettiin vanhalla kaveriporukalla iltaa. Siitä jäi tosi kurja olo, vaikka kaikilla oli kivaa. Ei niinku pysty nauttimaan toisten onnellisuudesta. Oon suoraan sanottuna kai kateellinen. Halus vaan lähteä pakoon. Lopulta kävin nukkumaan, tai esittämään nukkuvaa, ku ei vaan enää voinu nauraa ja hillua toisten kanssa. Seuraavan kerran nähdään sen porukan kanssa uutena vuotena. Tekis jo mieli peruuttaa koko reissu ja jäädä yksin kotiin ku ei halua iloita väkisin.