Mäkin satutan itteäni fyysisesti, mutta tajuan silti miksi ihmiset ei pidä siitä.
Eihän se oo kumminkaan normaalia. Ja ihmiset kammoksuu kaikkea, mikä ei ole normaalia. Varsinki läheisille se on kamalaa ku toinen satuttaa itseään, ku näkee ne haavat/arvet.
Sehän on selkee avunpyyntö usein, ja joidenki on oikeesti vaikee suhtautuu siihen sillä tavalla, ei ne oikein tiedä mitä siin tilantees tulis tehdä.
Eikä se oo tervettä. Siks siitä ei tykätä. (:

Viiltely...
Se on siks järkyttävää, että ei ihmisen pitäis joutuu elämään niin, että joutuu satuttamaan itseään. Se ei oo 'normaalia', vaikka mitä normaali edes on? Viiltely, ainakin usein, on yks keino siirtää ahdistusta ja pahaa oloa fyysiseen muotoon. Helpompaa, kun ees tietää mihin sattuu. Mut tällön ois paljon parempi tehä oikeesti sille ahdistukselle ja pahalle ololle jotain, kosk lopulta viiltely ei auta. Kenenkään ei pitäis joutuu viilteleen. Se ei oo tervettä, kosk ei oo tervettä jos ihminen satuttaa itteään. Miks sä viiltelet?

Viiltely on aina seuraus jostakin. Esimerkiksi pahasta olosta. Itsensä satuttaminen on vakava asia. Vaikka monet nuoret (ja miksei vanhemmatkin) viiltelevät se ei todellakaan ole normaalia. Ja siinä saattaa olla kyse kuolemasta, jos viillät vahingossa liian syvälle yms. En halua saarnata, mutta tiedän mitä tarkoitat ja tunnet, tunsin itse samoin, mutta viiltely ei ole oikea pahan olon purkamiskeino.

Viiltely ei ole tosiaan ratkaisu mihinkään, mutta silti monet sitä harrastavat, koska se helpottaa oloa (ainakin hetkellisesti). Itsekin viiltelen välillä, mutta en tee haavoista niin syviä, että jäisi pysyvät arvet. Viiltelyäkin voi kontrolloida, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Sallittua hommaahan tämä ei ole, mutta... kun keinot ovat vähissä niin mikä muukaan auttaa, jos asiat on päin v*ttua? Pitäisikö hakeutua psykologille?🙄
Ehkäpä, mutta sinnekin on jo aika vaikea päästä, vaikka kuinka vakuuttelisikin, että nyt on ongelmia - ja paljon.

Itse viiltelin, ja ehkä vielä tulevaisuudessakin viiltelen, yhdestä jäi pysyvä arpi, jonka kaikki näkevät koko ajan, ja josta minulle huudellaan (se on mielestäni tosi tyhmää).

No mutta. Minusta viiltelyn "oikeuttamiseen" vaikuttaa tosi paljon se, miksi viillellään. Nykyiset teiniangstijat viiltelevät, jotta saisivat huomiota (ei tukea ja apua, vaan huomiota). Ei kaikilla oikeasti mitään ongelmia ole. Toisaalta sitten on niitä, jotka oikeasti tarvitsisivat apua ja yrittävät viestiä sen muille viiltelyllä, jos se ei muuten onnistu. Itse en kokenut viiltelyä edes pakokeinona henkisestä kivusta. Ei sen pitäisi olla kellekään muullekaan. Jos sinulle jää arvet, tulet todennäköisesti häpeämään niitä jossain vaiheessa elämääsi. Onko viiltely sen arvoista? Miettikää miksi, ennen kuin tartutte veitseen.

Minusta viiltely on väärin, muttei kamala asia. On väärin vahingoittaa itseään (niin no, onhan siihen ehkä syykin). Viiltelijät myös saavat leiman, että tuolla ei mene nyt kaikki hyvin. Sellaisia tyyppejä taas kartellaan ja niinpä viiltelystä tulee tavallaan tabu. Joillekin viiltely on myös ihan tuntematon ja kaukainen asia, jota he eivät itse voisi kuvitellakaan tekevänsä, joten he oudoksuvat sitä paljon.

Moi. 😳
Mä oon ite viillelly kans tässä ihan vaan pahaan oloon jotenki siitä saa tyytyväisen olon itselleen kun saa rangaistua itseään.En tietenkään suosittele kenellekkään tätä vaihtoehtoa, mutta se toimi mulle kun kokeilin joten päätin jatkaa ja kun mun kaverit huomas jäljet ne oli ihan järkyttyneitä (osa ei tiedä vieläkään) ja mun vanhemmat ei edes tajua että oon tehny jotain tollasta ne luulee että kissa raapi mun käden haavoille.🤨 Oon itekkin miettiny että mitä niin kauheeta siinä on jos se kerran helpottaa oloa mulle se on nykyään yhtä itsestään selvyys kun itkeminen eikä se tunnu enää erikoiselta.
Oon koittanu myös itsaria muutamaan otteeseen eikä sekään tunnu musta oudolta ja kuitenkin kun sanon vanhemmilleni tappavani itseni vielä joku päivä jos olo ei helpota ne "uhkaa" passittaa mut hoitoon 😐 .
Mutta joo jaksele ja ota yhteyttä jos haluut jutella 🙂😳