Ymmärrän toisaalta sen, että tuollainen saa sinut ärsyyntymään. Ehkä kannattaisi kuitenkin luopua tuollaisista ajatuksista, sillä en usko että ihmisiä oikeasti kiinnostaa kyttäillä, sinusta ehkä vain tuntuu siltä.

Olin alkuviikosta käymässä kaupassa. Menin kauppaan sisään, siinä aulassa oli jotain poikia hengailemassa. Itse olen tyttö tai pikemminkin nuori nainen. Pojat näyttivät 16-17v. Kävin kaupassa nopeasti. Pojat sanoivat: nyt se tulee! Sen jälkeen he lähtivät samaa matkaa kanssani ovesta ulos. Ja toinen sanoi minusta kaverilleen: ruma, läski. Ottivat pyöränsä ja näyttivät vielä keskisormea minulle lähtiessään...

moikka

olen itse huomannu saman ärsyttää toden teolla kun ihmiset kyttää ja kattoo ihmettelen aina, että onko mussa jotain outoa..

BirdBell kirjoitti 24.5.2015 23:1

Olin alkuviikosta käymässä kaupassa. Menin kauppaan sisään, siinä aulassa oli jotain poikia hengailemassa. Itse olen tyttö tai pikemminkin nuori nainen. Pojat näyttivät 16-17v. Kävin kaupassa nopeasti. Pojat sanoivat: nyt se tulee! Sen jälkeen he lähtivät samaa matkaa kanssani ovesta ulos. Ja toinen sanoi minusta kaverilleen: ruma, läski. Ottivat pyöränsä ja näyttivät vielä keskisormea minulle lähtiessään...

Oletko ennen nähnyt kyseisiä poikia? Todella lapsellista käytöstä, melkein myötähäpeä tuli vaikka tollasta en ymmärrä! Saisivat kuulla kunniansa, tollasta nuoruuden tyhmyyttä... eikä minkäänlaista kunnioitusta tai käytöstapoja. Hyi. Kannattaa jättää vieraiden teinien kommentit omaan arvoonsa vaikka se voi olla vaikeaa.

Käkikukkuu kirjoitti 25.5.2015 19:20

BirdBell kirjoitti 24.5.2015 23:1

Olin alkuviikosta käymässä kaupassa. Menin kauppaan sisään, siinä aulassa oli jotain poikia hengailemassa. Itse olen tyttö tai pikemminkin nuori nainen. Pojat näyttivät 16-17v. Kävin kaupassa nopeasti. Pojat sanoivat: nyt se tulee! Sen jälkeen he lähtivät samaa matkaa kanssani ovesta ulos. Ja toinen sanoi minusta kaverilleen: ruma, läski. Ottivat pyöränsä ja näyttivät vielä keskisormea minulle lähtiessään...

Oletko ennen nähnyt kyseisiä poikia? Todella lapsellista käytöstä, melkein myötähäpeä tuli vaikka tollasta en ymmärrä! Saisivat kuulla kunniansa, tollasta nuoruuden tyhmyyttä... eikä minkäänlaista kunnioitusta tai käytöstapoja. Hyi. Kannattaa jättää vieraiden teinien kommentit omaan arvoonsa vaikka se voi olla vaikeaa.

En ole ennen nähnyt samoja poikia. Toivottavasti en tapaakkaa heitä enään... Meinasin kirjoittaa tuon saman viestin tiivistettynä johonkin lehteen tekstaripalstalle.

Tänään kun kävin vaatekaupassa etsimässä kesävaatteita. En yleensä tykkää käydä vaatekaupassa koska siellä ei ole useinkaan kokoja. Mielummin selaan nettikauppojen/verkkokauppojen valikoimaa. Saa ainakin rauhassa selata (:

Tänään kuitenkin uskaltauduin vaatekauppaan, katsoin mitä alennuksessa oli. Otin nipun vaatteita mukaani ja menin sovituskoppiin... Se oli mukava katsoa itseä peilistä, taas lisää läskiä 😀

Siinä sovittelin vaatteita. Joku teinilaumasta yksi päätti avata verhon sovituskopin edestä. Onneksi mulla oli vaatteita päällä. He sitten nauroivat ja kun tulin ulos kopista kuulin tuolla se menee. Koko lauma kääntyi minua päin.

Saattoi olla myös erehtynyt kopista. Ymmärrän vielä erehtymisen mutta sitten kun katselen vaatteita sama lauma huutelee ja osoittelee sitä en enään ymmärrä.

^ mikäköhän ihmisten ongelma on? Vihaan typeriä teinilaumoja

Käkikukkuu kirjoitti 26.5.2015 18:50

^ mikäköhän ihmisten ongelma on? Vihaan typeriä teinilaumoja

Jos ihmisten ongelman tietäisi poistaisi se monet muutkin ongelmat. Sama täällä vihaan teinilaumoja. Teinit luulevat omistavansa koko maailman 😀 ja olevansa niin täydellisiä että voivat muita haukkua. En toki yleistä voihan olla niitä hyvin käyttäytyviä teinejäkin.

Täytyy myöntää että kauppaan ei saa mennä enään rauhassa. Olin koulukiusattu koko peruskouluajan sillä pukeuduin niin että en ollut mikään massa teini. Näin sitten kaupassa vanhoja koulukiusaajia. " katsokaa kuka tuossa menee!" He ostivat ostoksensa ja jäivät syömään jäätelöään kaupan aulaan. Kuulin että olen nolo ja yhtä ruma ällö kuin ennenkin.

Olemme kaikki yli 20 vuotiaita 😀

Olin shortsit jalassa ulkona. Takanani käveli 2 teini tyttöä. Toinen heistä totesi että: hyi olkoon tolla on jalkakarvoja. Tosi rasittavaa kun sheivaan. Seuraavana aamuna jaloista erottuu jo pieni sänki. Eiköhän meistä jokainen saa ulkona kulkea karvaisilla tai karvattomilla jaloilla.

Kävin eilen kaupassa. Laitoin koriin perus ruokaa: kanaa, salaattia, hedelmiä ym. Yksi kaupassa olioista katsoi pitkään mitä korissani on sen jälkeen tuijotti minua nenänvartta pitkin. Ja kuiskasi jotain miehelleen. Kummatkin tuijottivat! Mietin sen jälkeen mitä he mahtoivat katsoa ostoksiani vai vaatteitani. Minulla oli päällä perus takki ja farkut ja hiukset kiinni.

Minä tuijotan ihmisiä.

Sille en voi mitään. Olen tottunut siihen, että pitää tietää, mitä ympärillä tapahtuu. Pyöräilen satoja kilometrejä viikossa, ja minun pitää tietää joka sekunti, ketä on missäkin. Tämän vuoksi myös pyörättömänä vilkuilen ympärilleni, tarkkailen muita ja arvioin jatkuvasti tulevaa. Se on automaattista. Tämän lisäksi minulla on taipumus siihen, että jos näen jotain mielenkiintoista, tuijotan sitä. En vain saa silmiäni irti. Saan mielihyvää sen asian katsomisesta. Yleensä se voi olla vaikka kivat napit takissa, kiva pompula, pinni, kaulakoru, huivi tai vaikka paita yms. Tai miksei meikki tai hiukset, lävistys, tatuointi yms. Katson ihmisiä poikkeuksetta aina hyvällä, kiinnostuneena jostain. Mutta joku voi ottaa sen pahalla. Tuijottelen myös ihmisten ohi lasittuneella katseella, senkin joku voi ajatella pahana. Lisäksi katselen ihmisiä päästä varpaisiin, kun pidän todella heidän asuistaan. Joskus epähuomiossa jopa käännyn katsomaan, jos joku ohittaa minut kivassa asussa. Myös tutun näköiset ihmiset saa minut tuijottamaan. Tai sellaiset, jotka tekevät jotain jännittävää (käsitykseni jännittävästä voi olla outo monille). Olen myös kuiskinut seurassa muista asioita, kuten "aivan ihana hame, haluan samanlaisen" yms.

Miksi ottaa tuijottelu heti pahana? Itse olen aina otettu tuijottamisesta, sillä se tarkoittaa minulle aina sitä, mitä haluan sen tarkoittavan. Voin kuvitella, että hän katsoo minua koska olen ruma, tai sitten voinkin ajatella, että hänestä olen niin kaunis, ettei hän saa katsettaan minusta irti. Jälkinmäinen ajatus on paljon mukavampi. Todellisuutemme, missä elämme, ei nimittäin ole todellisuutta. Elämme aivojemme luomassa todellisuudessa. Aivosi luovat selityksiä tapahtumille, mutta se ei tarkoita, että ne ovat tosia. Ne ovat oletuksia. Se, onko oletukset hyviä vai huonoja, on sinun käsissäsi. Kuka tietää, ehkä mainitsemassani esimerkissä todellisuus olikin se, että minua tuijotettiin, koska näytin tuijottajan sisarelta. Tällöin kaikki luomani oletukset ovat vääriä, mutta olen tyytyväinen, kun sain kuvitella, että hän piti minua kauniina.

Kuiskintakin voi olla hyvää. Olen aina kuulolla muiden kuiskiessa, koska minua kiusattiin 10 vuotta, jonka aikana kuiskimista kuului. Nykyisin en kuuntele. Jos kuulen nimeni tai ymmärrän, että minusta puhutaan, ajattelen heti sen positiivisena. Jos käykin niin, ettei se ole, en vain välitä. Minusta puhutaan paljon pahaa - kuten kaikista - mutta ei siitä kannata välittää.

Yritä tuollaisissa tilanteissa kääntää ajatuksesi toiseen suuntaan. Olen varma, että usea tilanteistasi on ollut vain väärinkäsityksiä.

Kilovarasto kirjoitti 10.9.2015 22:2

Minä tuijotan ihmisiä.

Sille en voi mitään. Olen tottunut siihen, että pitää tietää, mitä ympärillä tapahtuu. Pyöräilen satoja kilometrejä viikossa, ja minun pitää tietää joka sekunti, ketä on missäkin. Tämän vuoksi myös pyörättömänä vilkuilen ympärilleni, tarkkailen muita ja arvioin jatkuvasti tulevaa. Se on automaattista. Tämän lisäksi minulla on taipumus siihen, että jos näen jotain mielenkiintoista, tuijotan sitä. En vain saa silmiäni irti. Saan mielihyvää sen asian katsomisesta. Yleensä se voi olla vaikka kivat napit takissa, kiva pompula, pinni, kaulakoru, huivi tai vaikka paita yms. Tai miksei meikki tai hiukset, lävistys, tatuointi yms. Katson ihmisiä poikkeuksetta aina hyvällä, kiinnostuneena jostain. Mutta joku voi ottaa sen pahalla. Tuijottelen myös ihmisten ohi lasittuneella katseella, senkin joku voi ajatella pahana. Lisäksi katselen ihmisiä päästä varpaisiin, kun pidän todella heidän asuistaan. Joskus epähuomiossa jopa käännyn katsomaan, jos joku ohittaa minut kivassa asussa. Myös tutun näköiset ihmiset saa minut tuijottamaan. Tai sellaiset, jotka tekevät jotain jännittävää (käsitykseni jännittävästä voi olla outo monille). Olen myös kuiskinut seurassa muista asioita, kuten "aivan ihana hame, haluan samanlaisen" yms.

Miksi ottaa tuijottelu heti pahana? Itse olen aina otettu tuijottamisesta, sillä se tarkoittaa minulle aina sitä, mitä haluan sen tarkoittavan. Voin kuvitella, että hän katsoo minua koska olen ruma, tai sitten voinkin ajatella, että hänestä olen niin kaunis, ettei hän saa katsettaan minusta irti. Jälkinmäinen ajatus on paljon mukavampi. Todellisuutemme, missä elämme, ei nimittäin ole todellisuutta. Elämme aivojemme luomassa todellisuudessa. Aivosi luovat selityksiä tapahtumille, mutta se ei tarkoita, että ne ovat tosia. Ne ovat oletuksia. Se, onko oletukset hyviä vai huonoja, on sinun käsissäsi. Kuka tietää, ehkä mainitsemassani esimerkissä todellisuus olikin se, että min🙂🌻ua tuijotettiin, koska näytin tuijottajan sisarelta. Tällöin kaikki luomani oletukset ovat vääriä, mutta olen tyytyväinen, kun sain kuvitella, että hän piti minua kauniina.

Kuiskintakin voi olla hyvää. Olen aina kuulolla muiden kuiskiessa, koska minua kiusattiin 10 vuotta, jonka aikana kuiskimista kuului. Nykyisin en kuuntele. Jos kuulen nimeni tai ymmärrän, että minusta puhutaan, ajattelen heti sen positiivisena. Jos käykin niin, ettei se ole, en vain välitä. Minusta puhutaan paljon pahaa - kuten kaikista - mutta ei siitä kannata välittää.

Yritä tuollaisissa tilanteissa kääntää ajatuksesi toiseen suuntaan. Olen varma, että usea tilanteistasi on ollut vain väärinkäsityksiä.

Huomaan itsekin tuijottavani ihmisiä joskus kaupungilla kohteliaisuudesta. Ihailen monia ihmisiä. Kuiskiminen tuntuu epämiellyttävältä ja mennä porukan ohi missä kuiskutellaan ja osoitellaan. Jos menen ohi, tekeydyn usein näkymättömäksi. Tuijottaminenkin voi toisinaan olla ahdistavaa. Pelkäsin yläasteella kävellä tietyn uimarannan hiekkapolkua pitkin, koska ahdistaa ympärillä olevat auringonottajat ja isot teiniporukat.