Jos me kaikki kuollaan, niin miksi kannattaa elää? En näe mitään järkeä itsensä kehittämisessä, ihmissuhteiden luomisessa, opiskelussa, työssä, missään, jos se vaan loppuu.
En jaksa tappaa itseäni, koska se olisi melko perseestä sukulaisille, mutta toisaalta ihan sama sekin. Nekin kuolisi joskus, eikä muistaisi enää mitään. Minäkään en olisi näkemässä niiden surua, eikä olisi myöskään mitään katumusta, koska kuolleena ei ole mitään.
Elämä on vaan selviämistä päivästä toiseen, enkä usko pärjääväni kuolemaan saakka lopettamatta omaa elämää.
Miten pystyy kusettamaan itseään, että elämässä olisikin jotain merkitystä? Uskonto ei ole auttanut.
Moi! 🙂
Itselläni on ollut ihan samanlaisia ajatuksia kuin sinulla. Minä ehkä mietin lähinnä kaiken tarkoitusta ja merkitystä vähän toisesta näkökulmasta. En niinkään ajattele sitä, että koska kaikki kuitenkin loppuu, on turha edes yrittää. Minä mietin enemmänkin sitä, mikä suurempi tarkoitus kaikella on. Esimerkiksi miksi ylipäätään olemme täällä.
Olen kuitenkin jotenkin tullut siihen tulokseen, että on ihan hyvä, että kaikki loppuu aikanaan. Parhaat asiat kestävät vähimmän aikaa. Juuri se tekeekin niistä hyviä: osaamme arvostaa niitä, koska tiedämme, että se loppuu aikanaan. Mieti nyt, jos tietäisit eläväsi ikuisesti, mikä silloin olisi pointti koko elämässä? Jos kaikki eläisivät ikuisesti, ajattelisimme aina, että "ehtiihän sen huomennakin". Elämän lyhyys saa meidät (useimmat) miettimään, miten haluamme oman aikamme käyttää.
Sanoit, ettet "näe mitään järkeä itsensä kehittämisessä, ihmissuhteiden luomisessa, opiskelussa, työssä, missään, jos se vaan loppuu". Entä jos se ei ikinä loppuisikaan? Olisiko siinäkään mitään järkeä, että yrittäisimme vain loputtomasti kehittyä ja edistyä? Olisiko se edes mahdollista, että ihminen olisi joku päivä täydellinen tai "valmis"?
Sain viestistäsi sellaisen käsityksen, että haluaisit kuitenkin jonkinlaisen "lopputuloksen" elämällesi. Päämäärä on tietysti tärkeä, mutta eikö - kliseisesti - kuitenkin myös matkalla ole väliä?
Sitä paitsi, onhan elämässä paljonkin asioita, jotka ovat tärkeitä, vaikka ne kohta palaavatkin alkupisteeseen. Esimerkkinä tästä on vaikka siivoaminen. Vaikka miten tiskaa, aina tulee uutta tiskattavaa. Silti se on tärkeää tehdä.
Minuakaan ei uskonnot ole auttaneet - taidan olla liian järki-ihminen, että uskoisin näihin tarjolla oleviin uskontoihin. 😋 Kuitenkin olen järkeillyt itselleni, että jokin merkitys tällä kaikella on oltava, mutta olen vain pieni ja tyhmä ihminen, joka tajua sitä.
Tsemppiä ja voimia sinne, et ole yksin näiden ajatusten kanssa! 🙂🌻