Hei tida!
Esität vaikean kysymyksen. Jokaisella siihen varmasti omansalainen vastaus.
Itse voin sanoa että omat lapset. Jos heitä ei olisi ei olisi varmaan enää minuakaan..
Toisilla syyt voivat olla vaikeammin haettavissa, ehkä ei löydy pätevää syytä enää olla täällä, kestää päivästä toiseen. Elämässä täytyy olla sisältöä, työ, opiskelu, ystävät, harrastukset, niitä riittää. Koeta vaikka listata asioita ihan paperille, miinuksia ja plussia.
Kaikkein yksinkertaisimmatkin asiat. Plussaa voi olla hyvä leffa tai musiikki, aurinko, erilaiset tuoksut. Täytyy oppia itseltään mistä pitää ja mikä saa hyvälle tuulelle.
Minusta on ihana istuskella illan hämärässä ulkona poltellen tupakkaa ja riimitellä runoja.
Eikä ne kaikki runot ole niin suloisia.. On jotain mikä saa ajattelemaan ja suunnittelemaan.
Voi ehkä olla vaikea nyt uskoa mutta sinulla kuten minullakin on tulevaisuus edessä ja me voimme muokata siitä juuri sellaisen kuin haluamme! 🙂

Usko paremmasta. Toivo onnellisuudesta. Tieto siitä, että se oikeasti on mahdollista.
Nämä asiat aina painavat takaraivossa vaikka niitä kuinka yrittäisi unohtaa ja haistattaa kukkaset niille. Jos niin ei olisi, sanoisin että kukaan meistä ei olisi enää tässä.
Mutta kaikki tietenkin lähtee liikkeelle elämän pienistä asioista. Siitä mille aamukahvi tuoksuu, kuinka kauniisti aurinko iltaisin paistaa puiden lomasta, kuinka kaunis tämä maailma oikeastaan onkaan. Se on täynnä elämän pieniä ihmeitä. Niitä ei aina vain huomaa silmien edessä olevan tumman verhon takia. Kun sitä verhoa hieman pystyy raottamaan, tuntee sen kaiken lämmön, ihanuuden ja tänne kuulumisen tunteen.

Asiat aina järjestyvät. Joskus siinä menee hieman aikaa, mutta se on sen arvoista! 🙂🌻