Miksi elää, kun elämässä ei ole järkeä? Miksi jaksaa enää yrittää, kun jokainen päivä on yrittämistä, mutta silti löytää itsensä samasta jamasta? Miksi nauraa ja olla iloinen vain siksi että yrittää olla iloinen?
Miksi tulisi jaksaa elää, kun nään itseni poissa jo ehkä huomenna. Olin tässä muutama päivä sitten tekemässä poistoa, kun en pystynytkään? miksi en pystynyt, miksi taas yritän kun en jaksaisi yrittää.
Miksi ahmin ja olen bulimikko. Miksi olen yli yhdeksän keskiarvon oppilas, ja silti huono kaikessa. Miksi olen ns. ”hyvästä perheestä”, mutta silti elämäni on vaikeaa ja pinnallista. Miksi kolme veljeäni saivat jäädä syntymäkaupunkiini oppiskelemaan ja minä jouduin muuttamaan pk-seudulle. Miksi jouduin jättämään kaikki lapsuuden aikaiset ystäväni. Miksi vihaan sosiaalisia tilanteita ja koulun käyntiä. En halua astua kouluun, mutta aina välillä on pakko mennä, jotta kurssiarvosanani eivät laskisi poissaolojen takia. Ehkä siksi haluan kuolla…ehkä juuri siksi.
ehkä jaksan vielä muutaman päivän toteuttaa itseäni täällä.
mutta ehkä, jos pystyn lopettamaan tämän kaiken.
Jaan monia tunteita kanssasi ja haluan pyytä sinulta, ettet tekisi itsemurhaa, ihan vaikka mun ja muiden foorumilaisten takia, sillä me kaikki olemme yhtä perhettä ja kaikki ovat minulle tärkeitä, olivat millaisia tahansa.
Haluaisin auttaa ja lohduttaa, mutta en pysty. Olen itse aivan yksin, ilman perhettä ja ystäviä. Viiltelen, minulla on bulimia, olen koulussa naapurikunnassa toisin kuin jokainen muu kotikaupungissani ja olin sairaalassa jne. jne. Mikään ei koskaan riitä, kaipaan kaikkea, mitä minulla oli seiskalla, en osaa päästää irti, entiset opettajat ovat pakkomielle, vaadin heiltä apua. En halua, että kukaan enää puhuu minulle, sillä pilaan ihmisten elämän. 😭
Do you feel the same?
Haleja!
Heippa jooo!
Peität pahan olosi iloiseen ulkokuoreen. Kuitenkin toivot, että joku tulisi ja auttaisi sinua voittamaan pahan olosi. Eikö vaikeuksien peittely olekin rankkaa?
Oletko ajatellut, että ehkä haluat päästä pois tuskastasi ennemmin kuin lopettaa elämääsi? Kun on tarpeeksi epätoivoinen, itsemurha voi tuntua ratkaisulta. Niin kauan kuin on elämää, on toivoakin! Hyvä askel kohti parempaa on, että olet tiedostanut avun tarpeesi. Muutoin et olisi kirjoittanut tänne. Kunpa sinulla olisi voimaa oikeassa elämässäsikin hakea apua!
Uskon, ettei ystävyyden tarvitse olla välimatkasta kiinni. Ystävyys voi muuttaa muotoaan, mutta todelliset ystävät välittävät aina toisistaan. Miksi inhoat sosiaalisia tilanteita? Jännitätkö ehkä niitä?
Kirjoitit elämän pinnallisuudesta. Uskon vilpittömästi, että voit löytää sen, mistä voi pitää kiinni. Elämällä täytyy olla syvempi mekitys, se, mihin uskoa.
🙂
Sinullakin bulimia paha olla. Mä olen jo aikuinen mutta oli vaan pakko tulla sanomaan että ehkä en huomenna enää pystykään tähän. Elämä on sellainen miksi sen haluaa tehdä, on moni sanonut. En tiedä allekirjoitanko sen itse. Haluan olla syömättä, silti ahmin ja oksennan. Ainakin minulle se tekee todella huonon, masentuneen olon. Sitten sitä vaan jatkaa, miksi jatkaa... Miksi ei uskalla lähteä, miksi ei uskalla katsoa mitä muuta elämä voisi antaa. Itkin tänään tunnin, yksin. Kävin suihkussa, korjasin meikit. Pieni hetki yksin. Nyt voi taas jatkaa.