hei maanvaiva.
Itsellänion vasta lukio taiamis, mutta samat pelot. Toisaalta haluaisin kotoa pois (tai siis asun lastenkodissa) ja toisaalta pelottaa, kun on takana monta vuotta syömishäiriötä.
En osaa sanoa, mikä olisi oikea ratkaisu, mutta voimia.
MIksi sinua pelottaa, onko mitään erityistä syytä?

En halua muuttaa Lapista pois, en varmaa osaa olla ilman tuntureita. Kun olen hetken pois, on jo ikävä. sitten tiijän, että en pärjää yksin, ainakaan alussa, kun on uusia ihmisii, uudet paikat, yleensä kaikki uudet. Enkä kyllä haluu ketään vierasta tukihenkilöö opastaan jutuissa. Kun sitte innostun opiskeleen, niin teen sitä ympäri vuorokauden, jos joku ei pysäytä mua. enkä muista syödä enkä nukkuu, sitten menee diabetes sekasin.

Kun yritin täyttää hakemuksii, niin tajusin siinä hetkesä, että en taida haluta kotoa pois. Niin sitten jäisi ainut paikka tämän paikkakunnan luonto-opisto. ei musta koskaan tule itsenäistä, jos vielä oisin kotoa 3.5v. ja, kun kaikki muut nuoret tältä paikkakunnalta lähtevät jonneki, oisin kyllä aika omituinen tapaus tässä kylässä. Ja miten sitä viittisi koulussa sanooa, että kotona vielä asun. tai voisin mennä siihen omaan mökkiin jossain vaiheessa, silti varmaan tarvisin apua toisilta. ottaa lujille tajuta, että ei kykene siihen mitä muut lukion päättäjät pystyvät tekeen.

Eikö sun, lasia, pijä lähteekin pois lastenkodissa kun täytät 18v. mutta sulle käy kuten mulle, että olet jossain erityisvalvonnassa kunnes täytät 21v. mulla se valvoja on eno ja oikeesti mun pitäsi sen kaa miettii juttuja. mutta juuri tällä hetkellä se ällöttää mua aika tavalla.
Ai niin, eilen meni jalasta nivelside, enkä pääse lomaileen, kävelen kainolokepillä. mie sain uudet hakemukset ja menee hermot, kun vaan mietin mihin uskalta hakkee. enkä voi piettää mitään vapaavuotta, kun sitten vasta tulen hulluksi, jos ei ole mitään tekemistä ja enempi hulluksi tulee mun perhe.

Joo, minä lähden kait sillin. tai se riipuu, et pääsenkö jo aikaisemmin, mut ei hirveesti haittais, vaik ois siihen asti.
Mä en vaan tiiää ja nyt on kiire.

sen kun tietäis☹️
Mä oon lähettämässä papereita moneen paikkaan. Yhdestäkään en tiedä et olisko se oikea mulle, mutta pakko kokeilla jotain. Haen yhteensä kuuteen paikkaan. Kolmeen yliopistoon ja kolmeen AMK:hon. Eli syksyllä on viisi mahdollista kaupunkia mihin muuttaa.

Pelottaa kyllä tietyssä mielessä et onko se sit oikee ala mihin haen yms. Mutta sen tiedän et pois kotoa on pakko päästä ja niin myös käy😀

Juu, kuka ois arvannutkaan minkälainen aika tästä lukioajasta tuleekaan. En mä ainakaan. Onneks se loppuu kohta toivottavasti.
Miks sitä piti olla niin kunnianhimoinen, et menee kaksoistutkinnon? Heti jatkuu toinen koulu kirjotusten jälkeen ( ja sit viel vuosi). Ei sitä nyt anää kannata kesken jättää ku on alottanukki. Ja sitten heti suoraan armeijaan. Ootan oikeen innolla. Sithän sitä onki jo nii vanha et pitää jo nopeesti hakee seuraavaan kouluun. Siinä tulevaisuuden suunnitelmia. Onnistuiski kaikki ongelmitta ja aika menis kuin siivillä.
Aivan varmasti 😉 oikeen innolla ootetaan mitä tapahtuu.

Moi!
Mulla onneksi ammatti, niin ei tarvitse hirveästi murehtia. Olen menossa PK-seudulle ainakin puoleksi vuodeksi töihin. Yo-kirjotukset ovat menneet, miten ovat. Enää enkku pitäisi selvittää läpi, muut lähtee siinä B/C. Kuhan saan paperit. Mulle kyllä ottanu henkisesti koville nää yo-kirjotukset, kun en ole ahdistuksen takia kyennyt niihin lukemaan yhtään. Temestan voimalla olen pystynyt edes menemään koko kirjotuksiin. ☹️ Mutta, jos läpi selviän tässä kunnossa, niin se on kyllä ihme. Stressi alkaa kyllä helpottaa, kun tietää, että muut ainaki läpi, ellei pisterajat nyt hirveesti muutu. Mulle ylppärit on iso juttu, kun vuonna 2002 kaverit veti lakin päähän ja minä makasin suljetulla puolipsykoosissa. Joka vuosi yo-kirjoitusten aikaan olen voinut todella pahoin ja tuntenut itseni huonoksi, kun muut kirjoittavat. Nyt vihdoin itse kirjoitan ja toivon pääseväni läpi. Olen AMK:hon hakenut, mutta kun töitä on luvassa, niin taidan pitää yhden vuoden taukoa, sillä viimeisen kolmen vuoden aikana olen käynyt amiksen ja nyt iltalukion. Se on skitsotyyppistä häiriötä sairastavalle iso juttu.

Olettehan selvittäneet huolella, miten takaatte toimeentulonne, jos ette mene opiskelemaan? Itselleni tuli täydellisenä yllätyksenä se, että alle 25-vuotiaan työttömän on lähes mahdotonta saada työttömyyskorvausta. Toisaalta velvoitetaan hakemaan ammattikorkeakouluihin, minkä minäkin tein - päätyen opiskelemaan alaa, josta en ollut vähääkään kiinnostunut. Menetin siinä touhussa opintotukikuukausia (en älynnyt, että niitä on rajattu määrä) ja melkeinpä mielenterveytenikin. Olkaa te fiksumpia ja selvittäkää tällaiset asiat hyvässä ajoin 😉