Mihin katosi vuodet ja itsetunto
Hei arvoisa lukija. Haluisin kuulla mielipiteitä ja ajatuksia asioista joita minulle aikuisuuden kynnyksellä on tapahtunut.
Kaikki alkoi n.5 vuotta sitten kun kerran avasin sydämmeni toiselle ihmiselle. En aikaisemmin ollut saanut yhteyttä toiseen sukupuoleen luultavasti pyöreän ulkomuotoni ansiosta mutta ei siitä enempää.. seurustelimme n.3 vuotta ja seurusteluaikamme oli mielestäni hyvin mahtavaa aikaa.. kunnes eräänä päivänä kaikki muuttui. Kuulin että tuolloinen tyttöystäväni petti minua parhaan kaverini kanssa joka oli ollut minulle kuin veli lastentarhasta lähtien. En tarkoita pettämisellä pelkästään mitään yhdenillan juttua vaan ihan oikeaa toisenmukaan lähtemistä… Vaikka olin nuori ja olen edelleenkin pidin tuota aikaa hyvin raskaana enkä vieläkään ole oikein sen ylipäässyt… tuntuu säälittävältä etten pysty unohtamaan.
Tarina jatkuu siitä kuinka yritin viimeisillä rahoilla hankkia itselleni uusia vaatteita, auton jne. koska näin asian niin että tyttöystäväni jätti minut osaksi siksi etten ollut niin varakas kuin kaverini… otin vippejä vaikka tiesin etten saisi niitä maksettua ajallaan… kuilu kasvoi ja velat kasvoivat. Tiesin jo tuolloin että tässä ei tule käymään hyvin… Jokaikinen ilta itkin itseni uneen ja välillä en nukkunut ollenkaa… Sydämmeeni sattui. luottamus itseeni oli mennyt. Mitä olin tehnyt väärin?miksi en kelpaa?miksi minua ei kunnioiteta? Miksi enää elää?
nyt n. viiden vuoden jälkeen
Kaikki nuo vuodet, päivät ja tunnit olen tähänpäivään asti potenut syyllisyyttä itsestäni ja siitä etten kelpaa… Nyt kaikki ihan arkiset asiatkin tuntuu päivä päivältä liian suurilta haasteilta. velat kasvavat, ihmiset kaikkoavat enkä ole enää oma itseni…
N. vuosi sitten yritin itsemurhaa pakokaasua hengittämällä, mutta minusta ei ollut siihenkään. voisiko joku kertoa mistä minun kannattaisi aloittaa…….?
Nyt olen näiden vuosien jälkeen tilanteessa jossa olen yrittänyt laihtua ja siinä jokakerta epäonnistunut. uskon että kuntoilun aloittaminen voisi auttaa minua! uskon vahvasti siihen.. kai
Kiitos ja anteeksi: P
hei! Olen seurustellut poikaystäväni kanssa pian kolme vuotta. Jonkin aikaa sitten eräs tuttuni tuli kertomaan, että hän on pettänyt minua. Olen hölmö ja uskon lähes kaiken, miksen uskoisi? Ei minulla ole syytä olla uskomattakaan. Sain todellisen romahduksen, muttta asia saatiin kuitenkin selvitettyä, ja selvisi että koko show olikin vain tuttuni omaa sekoilua ja mustasukkaisuutta poikaystävästäni. Halusin sanoa tämän, koska tiedän mitä ajatuksia olet päässäsi pyöritellyt.
Sinussa ei ole kuitenkaan vikaa, vaikka vippeihin lankesitkin. Otat itseäsi niskasta kiinni, ja pikkuhiljaa asiat alkavat hoitua ja velkataakka vähentyä. Kannattaa miettiä mitä itse haluat. Kun tiedät mitä haluat, pidä vaan tiukasti siitä kiinni ja onnistuttuasi voit olla itsestäsi ylpeä. Onnistuminen nostaa aina itsetuntoa. Kannatan kuntoilun alottamista aina, koska se todellakin parantaa mielialaa! Sitä ei kannata kuitekaan hirveänä pakkopullana harrastamaan, koska se ei toimi. Mieti mikä laji voisi olla mikä kiinnostaa, sieltä kautta voit solmia suhteitakin ja asiat alkavat pikkuhiljaa luistamaan.
Itselläni on todettu masennus ja olen saanut siihen apuakin. Eräs mainio tehtävä mielestäni on, että listaa kaikki hyvät asiat ja asiat jotka tekevät sinut onnelliseksi! 🙂 sen avulla voi miettiä mitä jättää tekemättä ja mitä kannattaa tehdä enemmän:-)
Toivon todella että saat elämänilosi taas kokonaan takaisin! Tsemppiä
Tahdoin vain kittää antamastasi huomiosta maarit5... en ollut uskaltanut puhua asioista kenellekkään ennen tuon viestin kirjoittamista. Luin viestisi useaan otteeseen ja sain siitä hyvin paljon voimaa. kannustuksesi mielessäni olen kohdannut ongelmia viimepäivinä ja saanut hoidettua enemmän asioita kuin koko viimevuoden aikana.. laihdutusprosessi on alkanut ja mieliala kohenee päivittäin... onneks on ihmisiä vielä jotka välittää...Kiitos☺️❤️