Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu. ☹️ Minäkin seurustelin melkein 2 vuotta poikaystäväni kanssa aluksi kaikki meni hyvin, noin kuukausi sitten hän kertoi ettei halua jatkaa kanssani, olin erittäin surullinen, mutta asiat palautuivat ennalleen olimme yhdessä mutta emme kuitenkaan seurustelleet, huomasin hänen muuttuneen hänestä tuli kylmä ja salaileva, hänellä oli säpinää uuden tytön kanssa, minä masennuin entistä enemmän ja uhkasin tappaa itseni, koska hän on ainut mitä minulla on, kavereita ei juuri ole ne jäivät kun aloimme seurustelemaan. Eilen sitten hän kertoi ettei jaksa enää yrittää kanssani, tiedän että se johtuu minusta, koska olen masentunut ja hän kärsii siitä luultavasti melkein yhtä paljon kuin minä. On vain niin uskomattoman vaikeaa tajuta se ettei se toinen ole enää oma. 😭 Mutta toivoa ei kannata heittää, minä aion parantua ja yrittää saada hänet takaisin vaikka hän on valehdellut minulle. Isäni neuvoi näin "päästä irti, ei mene kuin kuukausi kun hän on vonkumassa sua takaisin" Ajattelin ja ajattelen myös, että kunpa voisin vain mennä pois, mutta kun rupeaa ajattelemaan kaikkia läheisiä ihmisiä ja sitä että ne kärsii siitä niin uskomattoman paljon ettei sitä voi edes tajuta. Enkä mä halua satuttaa mun läheisiä. Uskon että sunki asiat paranee ja niin paranee munki asiat. 🙂 Näistä asioista kannattaa jutella, vaikka se on hankalaa.

siitä on kohta jo puoli vuotta kun mun ensirakkauteni jätti mut.
noin vaan, ilman vaikeuksia meidän suhteessa. meillä meni hyvin, ja vielä edellisenä päivänä hän väitti rakastavansa mua. mutta seuraavana päivänä, hän sanoi ettei tiedä mitä rakkaus on ja oli niin etäinen, kylmä ja välinpitämätön, ymmärtämätön.

miksi mä en huomannut mitään merkkejä? miksi mä en tehnyt mitään.

mä olen tehnyt tämän viimeisen puolen vuoden aikana, kun olen ollut yksin, olen tehnyt niin monta virhettä, mitä en voi korjata.

mä niin tahtoisin tietää kuinka kauan mun tarvitsee jaksaa.
miten tai koska vai pystynkö ikinä jatkamaan mun elämää?

mä niin tahtoisin eteenpäin ja unohtaa.

mutta miten se voi olla näin helvetin vaikeaa saada oma rakkautensa kuolemaan..

Hei Morticia !

Ymmärrän sinua hyvin. Koska olen kokenut samaa kuin sinä.
Minullakin oli hyvin pitkä suhde maailman ihanimman miehen kanssa.
Eräänä päivänä ihan yllättäin hän soitti minulle ja ilmoitti että ei enään välitä minusta enään, että haluaa unohtaa minut. Kun olimme eronneet minulla alkoi paha masennus ja itse tuhoisuus, siitä pääsin hetkeksi eroon kun aloin käymään psykologilla.
Mutta nyt kun olen löytänyt uuden on vaikea pitää suhdetta kasassa, kun minulle on tullut kaikki minun ja sen edellisen ihanat muistot mieleen,siksi minulla on nyt alkanut taas masentaa ja olen ruvennut viiltelemään ! 😞

Mutta voimia sinulle Morticia ! 🙂👍