Menetän parhaan kaverini???
Minä ja paras kaverini ollaan oltu tässä viimeset 3 vuotta aina yhdessä. Ihan aina koulussa ja koulun jälkeen, ennen ei lähdytty mihkään ilman toisiamme. Nyt kaikki on muuttunut kun kaverini on nyt seurustellut vuoden ja nyt kesäloman aikana ollaan nähty vaan pari kertaa ja koulu aikana nähtiin vaan koulussa. Aina kun sille soittaa niin se on menossa johonki kultansa kanssa. Totta kai ymmärrän että haluaa olla poikaystävän kanssa mut me kaveritki ollaan olemmas. PAras kaverini on joka päivä kultansa kanssa ja aina kun jotenki nätisti koitan sanoa että mäkin oon olemassa niin se vaan sanoo et kyl mä joskus haluun kultaniki kanssa olla. Musta ei oo iha reiluu sanoo noin ku se on sen kanssa ihan aina ei olla pitkään pitkään aikaan tehty mitään sen kanssa yhdessä.Mullakin on poikaystävä mutta haluan olla myös kavereiden kanssa.
Odotan kauhulla tulevaa pelkään että kaveruus hajoo kokonaan, koska mulla alkaa mennä hermot. Oli ihan kamalaa olla koulussa ilman sitä kun se oli paljon pois kultansa takia. Nykyjään olen kaikkialla yksin ja eksyksissä, koska mun tuki ja turva puuttuu lähes tulkoon aina mun rinnalta. 😭 Totta kai mulla on paljon muitakin kavereita mut oon aika ujo niin tarviin rinnalle jonkun turvallisen kaverin johon voin luottaa muuten oon ihan eksyksissä.
En yhtään tiedä mitä mun pitäis sanoo sille.. 😑❓ Haluisin vaan niin paljon takasin niihin aikoihin kun me viellä oltiin usein yhdessä. oon ihan hajalla kun tuntuu että menetän sen ☹️
Moi aNNa! En oikeen tiedä hyödyttääkö tää sua enää paljoa, kun viestisi on n. 2 kuukautta vanha...
Itselläni on kokemusta kaverin menettämisestä... Tai no en oikeastaan menettänyt häntä, pidetään vielä yhteyttä vaikka hän muuttikin kauas täältä missä minä asun... No kun hän ilmoitti että joutuu muuttamaan, meidän välit yllättäen huononivat... Emme puhuneet toisillemme, kuin yhteisestä sopimuksesta... Minkään laista riitaa ei koskaan ollut, mutta jokin este puhumiselle oli.😑❓ No sitten hänen muutettuaan olemme pitäneet yhtä ja ennen jo muuttoa saimme asian sovittua... Mutta emme ole tällä hetkellä paljoa yhteyksissä..Kova ikävä kyseistä kaveria... Olimme olleet 6 vuotta parhaat ystävät ja sitten välit meni poikki tyhjästä...☹️
No puhumallahan kaikki selvisi, joten kehotan sinua kertomaan kaverillesi, että sinusta tuntuu että olette "eroamassa"... ota asia kuitenkin varovasti esille... älä ´hermostu vaikka kaverisi väittäisi vastaan, sillä ethän halua menettää häntä... Ehkä hän lopulta ymmärtää asian laidan ja muistaa taas sinua... Toivottavasti saatte välit kuntoon!🙂👍
Minäkin menetin parhaan ystäväni. Tosin siitä on jo vuosia aikaa, ja olin tuolloin vasta 12 vuotta. Se teki kuitenkin kipeää, jonkinlaisen arven siitä olen itseeni saanut.
Olimme parhaat ystävät ainakin kolme tai neljä vuotta. Ystäväni oli minua pari vuotta vanhempi. Siksi ystävyytemme hajosikin, kun hän meni yläasteelle ja sai sieltä uusia ystäviä. Olin tehnyt ystävyytemme vuoksi paljon uhrauksia. Ystäväni osasi olla hallitseva ja monet muut kaverini jäivät taka-alalle. Ero tuntui erityisen katkeralta juuri siksi, ettei minulle jäänyt sydänystäviä hänen poistuttua kuvioista. Olin kuitenki osannut odottaa tapahtuvaa, ja kun yhteydenpito lakkasi työstin suruani pitkän aikaa. Yksinäni. Onneksi olin kuitenkin niin lapsi vielä, että pääsin vielä uusiin porukoihin mukaan.
Teidän kohdalla tilanne on erilainen. Minun tapauksessani ystävyyden loppuminen oli lähes väistämätöntä. Toivottavasti kultaansa kiintynyt ystäväsikin ymmärtäisi sinun tärkeyden ja löytäisitte jälleen yhteistä aikaa! Lähettämästäsi viestistä on tosiaan aikaa.. Onkohan tilanne jo muuttunut?
Ennenpitkää uskoisin ystäväsikin huomaavan ystävyyden merkityksen.
Minäkin menetin vasta parhaan ystäväni..itsenäisyyspäivänä ilmoitti teksti viesteiilä, ettei halua olla kanssani missään tekemisissä.se tuli todella puun takaa..koska meillä ei ole ollut riitaa tai muuta vähään aikaa..mitä nyt tavallista kinaa...olen yrittänyt soittaa ystävälleni,mutta hän ei suostu puhumaan.lyö luurin korvaan. haluisin jonkun selityksen.mutta en tule saamaan sitä varmaan koskaan. ehkä asian yli pääsisi yli jos tämä ihminen ei olisi serkkuni..ensi vuonna olisi tullut 10vuotta kun ollaan oltu kuin paita ja peppu. ei vain voi ymmärtää. on han sitä kaikkia riitoja ollut niin kuin kaikilla muillakin.
kesällä oli aika paha tilanne kun aloin seurustella yhden pojan kanssa..serkku sitten suuttui minulle kun olin mennyt iskee sen ihastuksen.tilanne meni jotenkin ihan väärin.minä en kuulemma saanut loukkaantua siitä kun serkku puheli mulle et olen niin ihastunut siihen ja ajattelen vain sitä.ja kun sanoin et et kehtais puhuu noin mun poikakaverista niin se loukkaantu.vaikka minulla siinä olisi ollut enemmän syytä.mä en olisi voinut tehdä samoin sille..se suhde on nyt kuitenkin ohi..mutta nyt serkku ei ollutkaa enää kiinnostunut siitä kun minä olin sen kaa..
kai serkkuni on minulle mustasukkainen ja todella katkera..ollaan kauniita kummatkin omilla tavoillaan..mutta kuitenkin pojat hakeutuu seuraani enemmän.ja ehkä osaan paremmin tutustuttua vastakkaiseen sukupuoleen, että serkkuni on hieman hiljaisempi persoona. mutta en minä omasta mielestä kyllä sen parempi tai positiivisempi ole jätkien suhteen.loukkasi kun serkku rupesi aina ilkkuu.et taas sulla uusia mies.vaikka se oli kaveri puolinen juttu.
nyt syksyllä muutin uudelle paikkakunnalle..käyn usein p-karjalassa..missä asuin ennen.tutustuin sit yhteen poikaan ja näen sitä aika usein vkl kun menen tänne entiselle kotipaikalle.olen nähnyt serkkuanikin.mutta se ei kuulemma riittä.että vietän liian vähän aikaa hänen kanssaa.eikä se tunnu ymmärtävän että haluan tutustua ja nähdä tätä poikaa että voidaan tutustua ja kahtoo tulisiko suhteesta mitään..kai serkkuni vain on niin mustasukkainen minusta.se tuntuu pahalta..että se yrittää omistaa minut..kun kyllä minusta riittää kaikille.
Hei. ystävän menettäminen on raskasta. Minä menetin parhaan kaverini, siitä on kyllä jo kolme vuotta. (Hui miten aika juoksee) Me oltiin tosi tiiviisti yhdessä, koulun jälkeen toistemme luona ja joskus ennen koulua. Koulussa istuttiin vierekkäin. Me myös tuimme toisiamme yhdessä huonossa asiassa. Tuimme toistemme masennusta, vaikka kumpikaan ei silloin osannut antaa nimeä sille ololle. Ei oikeastaan koskaan puhuttu että on paha olla, mutta oireilimme aivan samalla tavalla.
Joka tapauksessa kaveri oli todella läheinen ja tärkeä minulle. Kerran sitten tunnilla sain käteeni lapun jossa hän ilmoitti että ei olla enään kavereita. Tunsin itseni yksinäiseksi. Onneksi olen aina tullut monenlaiset ihmisten kanssa toimeen, mutta on se ihan eriasia olla vaan "joidenkin" kanssa kun se parhaan kaverin. Otin melko raskaasti "eromme", mutta olen päässyt siitäkin yli. Ainakin osittain.
Nyt mulla on tosi hyvä ystävä. Vielä parempi minkä menetin silloin muutama vuosi sitten. Nykyiseen ystävääni en varmaan olisi tutustunut jos olisimme entisten ystävän kanssa edelleen kun paita ja peppu.
Asioilla on tapana järestyä parhainpäin, joskus myöhemmin tajuaa että minkä takia jokin asia meni ihan väärin päin.
En tiedä auttaako tämä viesti enää paljon...
Tiedän tunteen! Paras kamuni seurusteli ja kun yritimme tehdä synttärijuhlia se kieltäytyi melkein, koska sen kulta tuli kylään! Näin sen 30min ajan! jipii, mitkä juhlat! mutta ymmärrän myös kamua. Kyllä se itsellekkin sopisi se kulta. Nyt olemme varanneet toisillemme aikaa silloin tällöin ja mese ja puhelin toimii myös hyvin. Kyllä se siitä. Pitää vain miettiä asian parhaita puolia ja tukkia itsensä kaverin kalenteriin😀
ei sais miehen takia mennä ystävyys. sen virheen tein että kesällä koko ajan olin silloisen jätkän kanssa, vain sen takia kun olin niin mustis että piti vahtia sitä. ystäväni joutui lähes koko kesän olemaan yksin. enää en sitä virhettä tee, olemme sopineet nykyiseni kanssa että emme näe joka päivä että molemmat saa myös omaa aikaa. olin eilen katsomassa osastolla ystääväni ja olin niin surullinen. hänet on turrutettu lääkkeillä, jotenkin niin hidas ja rauhallinen. ei se ole hän... mutta toivottavasti se siitä.