Heippa
Nyt heti hakemaan apua sillä masennus / väsymys todellakin lamaannuttaa
ihmisen ja vie toimintakyvyn ja ajan oloon tilanne yleensä vain pahenee.
Jos et pysty puhumaan vanhemmillesi eikä sinulla ole ketään ystävää / kaveria jolle
voisit iloja ja suruja kertoa niin kyllä täällä löytyy ihmisiä jotka jaksaa ja osaa kuunnella
ja auttaa.
sillä yksin et nyt saa jäädä!!!!!???
Meneppä nettiin ja googleen niin laita sinne maaseuduntukihenkilo niin saat heti keskustelu apua niin auttaa varmasti kuin myös laita seurakunnan perhetyöntekiä niin siellä
on upeita ammattiihmisiä auttamassa.
kuin myös kirjoita tälle palstalle niin minä vastaan sinulle autan ja neuvon sinua????
Sillä nyt sinulla on vaan vaikeata mut nyt täytyy katsoa elämää vähän pitemmälle jaksolle
niin autetaan sinua elämässä eteenpäin niin elämä taas voittaa.
Joo uskontoa ei kyllä voi toiselle tuputtaa eikä saa pakottaa se on jokaisen henkilökohtainen asia ja pidät oman pääsi ja mikä sinusta tuntuu hyvältä niin etenet elämässä.
Joo eikä me ikinä itsetuhoajatuksia ajatella se ei ole elämässä mikään ratkaisu nyt vaan mennään elämässä eteenpäin vaikeuksien kautta voittoon!!!!
Joo kirjoita miten olet jaksanut ?????
Kaunista kesää sinulle

Haluan ja tarvitsen apua. Tänään koitin soittaa terveyskeskukseen, mutta en soittanutkaan. Koska tuli olo, että en tarvitse apua, tai en lääkärin. Ja tuntuu että he vain nauraisivat mulle ja et ei mulla mikään oo.. eikä sellane olis kivaa.
Mua ahdistaa mun poikaystävän tyttökaverit. koska niit on joka puolella sille. ja se juttelee niille koko ajan. Mut mulle se vaan sitä, et mun pitää uskoo jumalaan. Ja tuntuu että en oo ,mitään sille.

Haluaisin jutella jonkun kanssa, mutta oon selanen, että en saa sanaa suusta, muutakun kirjottamalla. Mulla on paljon kavereita. Tai normaalin verran. Mut en halua niitä painostaa tai ahdistaa. Tai viedä niiden aikaa. Luin jostain, et miten rankkaa on olla masentuneen läheinen ihminen, enkä halua olla kenellekkään vaivaksi.
Olen koittanut päästä itsetuhoisista ajatuksista, kun luin täältä kertomuksen jossa mies tappoi itsensä, koska kukaan ei häntä huomannut. Mutta hänet löydettiin vasta monen viikkojen päästä. Jos kukaan ei huomaa elävänä, ei huomaa myöskään kuolleena.

Toivoisin vain riittäväni tälläisenä poikaystävälleni, mutta hän ei vain ole tyytyväinen. Tunnen itteni niin kelpaamattomaksi ihmisenä.. Ja kaikki sattuu niin paljon.
En tiedä yhtään mitä voin tehdä. Kaipaisin vaan, että joku huomais ja kuuntelis ja juttelis.. en kaipaa lääkkeitä, enkä niitä ottaskaan. Kiitos noista sivuista, koitan jos uskalatisin jollekkin soittaa. Ja kiitos sinulle vastauksesta. Tunne itseni niin turhaksi ja vain vaivaksi.. ☹️

Tee sille poikaystävällesi selväksi ettet sinä ole uskovainen vaikka hän on.
Sano vaikka, että jos hän ei sinua hyväksy selllaisena kun olet ,niin eroatte.
Minäkin olen uskovainen ja poikaystäväni myös on mutta kuulumme eri seurakuntiin ja meillä on aivan erilaiset tavat uskoa. Siksi me olemme tehneet säännön, että emme uskosta puhu keskenämme ollenkaan.

Mutta apua sinä kyllä tarvitset. Yleensä masennuksessa onkin niin, että illalla kaikki asiat on huonosti ja aamulla tuntuu, että kyllä tämän kestää. Tai mulla ainakin niin oli masennuksen aikana.
Kirjoita nyt vaikka tän foorumin tukihenkilölle ensin, sen löydät vasemmalta ja sieltä muuten yhteystiedoista löytyy maaseudun tukihenkilöitäkin vaikka en ymmärräkää miksi sun sellainen pitäisi löytää? Ei kai uskovainen poikaystävä aina ole maalta kotoisin?

Heippa Omenasuu!

Äitisi ikäisenä naisena kirjoitan tässä Sinulle ja totean, että ongelmasi kuulostavat ihan tutuilta. Minullakin on uskonnollinen miesystävä ja itsekin olen uskonnollinen, silti olen sairastanut vakavan masennuksen ja ajoittain tulee erittäin vaikeita hetkiä edelleen.

Minusta tarinasi kuulostaa siltä, että olet ajautunut depressioon, jolla ei ole mitään tekemistä uskonnollisten tunteiden tai vakaumusten kanssa ja poikaystäväsi ei nyt vain käsitä sitä. Totta on, että monet ovat löytäneet sielulleen rauhan uskonnollisten kokemusten myötä, mutta Jumalan pohtiminen ei auta kaikkia. Sinä tarvitset nyt lääketieteellistä apua. Käänny vaikkapa terveyskeskuksen puoleen.

Poikaystäväsi kanssa voit yrittää puhua. Jos hän välittää sinusta, niin luulisi hänen vähitellen ymmärtävän Sinunkin näkökantasi. Masennusta on ikävä kyllä kaikissa yhteiskuntaluokissa ja sekä uskovaisten että ei-uskovaisten piirissä. Tiedän kyllä monien kirkkouskovaisten ja lahkolaisten vinoutuneen käsityksen siitä, että usko on yleislääke, joka parantaa kaikki sairaudet. Jos näin todella olisi, lääkärit voisi korvata papeilla eikä kukaan huomaisi mitään eroa.

Yritä jutella myös muitten ihmisten kanssa, ehkä omat ystäväsi ja muutkin tutut voivat auttaa. Itkuisuus on eräs masennuksen selvä oire. Tarvitset ehkä lääkitystä. Älä pelkää ottaa pillereitä, jos niitä määrätään, ne voivat kohentaa oloasi huomattavasti. Nuorena henkilönä saatat päästä myös terapiaan, terveyskeskuksessa neuvotaan Sinua tässäkin asiassa.

Meitä masentuneita on täällä monta, et ole yksin. Masennuksesta voi myös toipua. Tsemppiä! 🙂👍

Heippa
Älä aliarvioi itseäsi että olet vaivaksi ja turha ihminen jne sillä se ei pidä paikkansa
vaan olet upea vahva ihminen ja aikuistumisen kynnyksellä oleva nainen
nyt vaan tarvitset apua ja tukea elämän vaikeina hetkinä niin saadaan taas
sinun elämä kuntoon ja onnelliseksi ja sehän saadaan.
Millainen suhde sinulla on vanhempiisi???
Painostetaanko sinua uskoon???
Missä päin suomea asut???
Varsinkin pohjoisessa on surullisia juttuja mitä toiselle on uskon voimalla tehty.
Ehdottomasti kerrot ystäville mieltä painavia asioita niin se helpottaa elämää.
Joo itsetuho ajatuksia me ei ajatella sillä nautitaan elämästä tämä on upeata
ratkaistaan vaan sinun ongelmasi ja menään elämässä eteenpäin ja tulet vahvempana
ihmisenä maaliin.
etsi vaan tukihenkilö niin saat heti jutella niin se auttaa varmasti
ja nyt heikona hetkenä et saa jäädä yksin ja ehdottomasti kirjoita tänne miten olet
jaksanut ja muista että et ole yksin minä autan ja tuen sinua.
Kyllä elämä viellä voittaa usko minua sillä sen tiedän elämän kokemuksesta, tiedoilla ja taidoilla.
Kaunista kesää sinulle

Mulla on ihan hyvät suhteet vanhempiini ja puhuisinkin heille, mutta en halunnut rasittaa heitä tästä, koska veljeni on juuri myös syvästi masentunut ja se on varmasti ollut heillekkin rankkaa. Isälläni on myös taipumusta masennukseen.
asun Keski-Suomessa ja kyllä on painostettu ja kun kerroin asian, miltä minusta tuntui poikaystävälleni, hän suuttui ja oli aikomaisillaan jättää minut, koska oli minuun pettynyt. Ja varmasti kyllästynyt.. Silloin tuntui, että mun sydän irtoo tai toivoin, koska sattui vain niin paljon. Loukkasin häntä kertomalla, miltä uskontoon painostaminen tuntui, koska eihän hän näe sitä painostmaisena. Kuitenkin nyt kerroin hänelle, että tää mun tila ei liittynyt mitenkään sen uskontoon ja mun oli helpompi syyttää häntä tästä kaikesta, kun kohdata että mulla on ongelmia.. Nyt hän ei kuitenkaan minua aijo jättää.. Tunnen itseni vieläkin niin huonoksi.. Mutta en tiedä mikä tämän kaiken aiheuttaa. Onnistuin lähtemään lenkille, lenkkeily on ollut ainoa, missä pääsen eroon kaikesta ajattelemisesta. Siellä kuitenkin sain taas sellaisen itkukohtauksen.. Tuntuu että mun mieli ja kroppa taistelee toisiaan vastaan.

En käsitä mitään, tuntuu että en saa mistään otetta. kaikki on vaan sellaista hattaraa.. En edes tiedä rakastaako poikaystäväni minua vai sitä mitä voisin olla.. enkä uskalla enään mitään sanoa, koska muuten hän lähtee pois..

Haluaisin todellakin päästä olemaan taas normaali.., tämä on henkisesti niin rankkaa.. taivaltaa..

Heippa
Kiva kun sinulla on hyvät välit vanhempiin sillä se on plussaa ja kummiskin on tukena.
Onkos sinulla ystäviä / kavereita joille voisit iloja ja suruja kertoa niin se helpottas
eläämääsi????
Oletko sinä opiskelia vai työssä???
Muista sinä olet aikuistumisen kynnyksellä oleva nainen ja tietyllä lailla herkässä iässä
mut lähtö kohtaisesti muistat että sinun ei pidä suostua mihinkään mitä sinä et itse halua
ja sinua ei voi mihinkään pakottaa.
Niinkuin sanoin niin sinun poikaystäväsi käyttää nyt henkistä väkivaltaa ja siihen ei todellakaan pidä suostua kuin myös uskovainen yhteisö monesti painostaa toista.
Haluaisitko jutella ammattiihmisten kanssa??? nyt tarkkoja nimiä muista mut ne on kotona
minulla kansiossa ( esim nuorten linja jne ) niin ne ammatti ihmiset osaisi sinua tukea
ja neuvoa mutta muista että et ole yksin ongelmien kanssa ja kyllä sinun asiat ja elämä
järjestyy kuntoon.
Kyllä nimenomaan nyt teidän täytyisi jutella kaikista mieltä painavista asioista se
ei ole poikakaverin selitys että suuttuu sillä puhumattomuuskin on tietyllä lailla
henkistä väkivaltaa.
Mulla oli kanssa 80 luvun alussa uskovainen tyttöystävä ja siihen kai se kaatu kun minusta
ei saa uskovaista millään mut kyllä minä kyseistä henkilöä muistan lämmöllä
ja se oli elämän yksi vaihe mut siitäkin vaan opittiin elämää.
Joo kirjoita miten olet jaksanut ja kyllä se elämä järjestyy nyt vaan pitää se paha olo saada
sinulta pois ja onnellisuus tilalle ja sehän saadaan.
Kaunista kesää sinulle

Nyt olenkin ollut paljon vanhempieni luona. Kavereita on kyllä joille puhua, mutta heillä on omat ongelmansa pohdittavana, joten en ole raaskinut kertoa heille. Parille olen kyllä asiasta puhunut. Mutta ne kestä nähdä sitä katsetta mikä heille tulee kun kerron asiasta. Siksi en haluaisi oikeastaan kenellekkään lähimmäiselle asiasta puhua, koska sitten tulee se katse, tuo on se masentunut... Ja sellaisia sääliviä katseita. En halua, että kukaan huomaisi ja saisin olla ja selviytyä toisten tietämättä..
Valmistuin juuri ammattiin ja nyttemmin olen ollut töissä. Työt on sellainen, missä mun on hyvä olla. Kun on jotain tekemistä paljon, ei ehdi ajatella mitään, jollon ei ahdista. usein ne sitten seuraa sinne iltaan, jollon ne valtaa mielen..
Haluan toisaalta puhua, mutta en tiedä mitä sanoa. Vellon samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Poikakaverini kanssa ollaan nyt puhuttu jonkun verran asioista ja hän toivoi, että kertoisin enemmän hänelle. Mutta kun se on vaan niin vaikeaa. Hän haluaa auttaa varmastikkin ja tekee parhaansa.
Sain varattua ajan lääkäriin ensi viikoksi, äitini ja poikakaverini avustamana.. En tiedä mitä siellä pitäisi sanoa tai tehdä.. Sain itseni varaamaan ajan sinne sillä ehdolla, että saan sen perua jos siltä tuntuu. Toisinaan tulee olo, että en tarvitse apua ja selviän kyllä yksin jos vaan saan olla yksin. Mutta sitten tila tavallaan romahtaa ja en jaksaisi mitään..

Tänään sain taas sellasen itkukohtauksen.. ja sekin sattu niin paljon.. Ne tulee sellasina romahduksina, että löydän itteni lattialta itkemästä..

Mitä siellä lääkärissä pitää sanoa..? mitä jos ne antaa jotain lääkkeitä.. olen aika lääkevastainen ihminen.. ennen äidin käskyä en syönyt edes vitamiini tablettteja.. Mua ahdistaa enemmän mitä lähempänä tuo lääkäri aika on.. Tuntuu etten halua sinne mennä.. Ja pelkään, että kaikki katoaa ympäriltäni. Koska tää loputon suo loppuu.. 😞

Heippa
Kyllä kannattaa mennä lääkäriin ja mene ehdottomasti ja varsinkin jos olet
vähänkin masentunut / väsynyt niin saat avun sillä muuten oireet yleensä vaan pahenee
Kerro kaikki asiat lääkärille sillä kyllä ne yleensä osaa auttaa ja toivottavasti se
lääkäri paneutuisi sinun asiaan mut ( minun neuvo ) mene lääkärin juttusille ilman
että olisi äitisi tai poikaystävä mukana sillä muuten et uskolla välttämättä kaikkia mieltä
painavia asioita kertoa ( voi se olla kyllä toisin päinkin kun en teitä tunne mut mieti itse )
mut kyllä yleensä lääkäri osaa solmut purkaa.
Kyllä sinulta tulee paljon positiivisiä asioita kyllä elämä järjestyy.
Se on hyvä kun sinulla on oma työ niin se kyllä piristää elämää ja on palkka
ja omaa rahaa.
Soitappas lasten ja nuorten puhelimeen niin sieltäkin saat apua mitä tarviit kysyä
puh numero on 0800-120400 sinne on kelloajat millon voi soittaa.
Kun esimerkiksi menet lääkäriin niin älä ikinä ajattele mitä muut ajattelee sinusta sillä yleensä muut ei ajattele mitään sitä vaan itse ajattelee et mitä ne ajattelee.
ja jos joku ajattelee niin anna vaan ajatella.
Pelottaako sinua aikuistuminen???
Mut muista että sinua ei voi ikinä kukaan pakottaa, alistaa, painostaa eikä sinun ikinä tarvitse
tehdä mitään mitä sinä et halua. ja muista että ikinä et ole yksin.
Kuinka kauvan sinulla on ollut paha olo???
Kirjoita miten olet jaksanut ???
Kaunista kesää sinulle

Hei Omenasuu!

Kerro vain ihan avoimesti lääkärille, mikä mieltäsi painaa. Lääkäri ei saa tilanteestasi mitään tolkkua jos peittelet ja häpeilet tilaasi. Voit vaikka näyttää tänne palstalle kirjoittamasi tekstit, jos sanojen löytäminen uudessa tilanteessa tuntuu vaikealta.

Äläkä pelkää ottaa niitä lääkkeitä, joita Sinulle mahdollisesti määrätään. Jos niistä aiheutuu harmia, niitä voidaan vaihtaa ja myöhemmin niistä voidaan kokonaan luopua. Itse vastustin alkuun jääräpäisesti minulle määrättyä lääkitystä, mutta olen sittemmin muuttanut mielipidettäni. Koeta pysyä rauhallisena, vaikka se onkin vaikeaa, ja luottaa siihen, että asiat järjestyvät. Sinulla on paljon tukiverkostoa, yritä iloita siitäkin. Tsemppiä!

Menin nyt sitten sinne lääkäriin ja sain lääkityksen ahdistukseen. Ja aluksi kaikki tuntui vielä pahemmalta kun oli ja sitten meni hetken paremmin, mutta nyt tunteet on taas palannu.. Ei ehkä nii suurina ku ennen, mut selkeesti ne tulee taas.
Tuntuu, et on koko ajan tosi tosi väsyny, mut vieläkään en saa nukuttua. sain sellasen lääkkeen kun sepram ja sen sivuoireina voi kuulemma aluksi olla vielä ahdistuneempi olo. En tiedä yhtään mitä nyt tehdä elämän kanssa. Tuntuu, että oon vaan niin hukassa kaiken kanssa ja ettei mikään merkitse mitään..
Toivoisin, että kaikki olis vaan kunnossa ja normaalisti taas.
Mun pitäis puhua tolle depressiohoitajalle. Mut en oo saanu soitettua aikaa sinne, vaikka joka päivä meinaan soittaa.

En tiedä mitä tehdä ja miten jatkaa, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi..

Heippa

Soita siihen nuortenpuhelimeen niin siinä saat keskusteluapua ja kuin myös soita
ehdottomasti myös sille depressiohoitajalle mille olet meinannut soittaa niin saat sieltäkin
apua elämään.
Rakenna itsellesi sellainen turvaverkko joka koostuu poikaystävästäsi, vanhemmista, tukihenkilöstä, ammattiauttajista, ystävistä jne ja heti kun tulee heikkoja hetkiä niin otat
omaan tukiverkkoosi yhteyttä niin se helpottaa elämää kun pahasta olosta voi toiselle
puhua.
Tee kaikkea mikä tuo sinulle hyvän mielen ja olon???
Onkos sinulla mitään hyvää harrastusta???
Kaunista syksyä sinulle

Hei Omenasuu, jolla on vielä elämä edessä.

Tarvitsisit varmasti elämään käänteitä, jotka helpottavat oloasi. Ammattiauttajat voivat auttaa osaltaan, mutta kyllä läheinen hyvä ystäväkin auttaa asiaa. Yritä uskoa elämään ja onnistumisiin, tee ratkaisuja joissa onnistut. Itsetunnon kohentuessa tilannetta on hyvä arvioida uusin silmin. Nykytilanteeseen ei kannattaisi jäädä, vaan jokin muutos olisi hyväksi. Uusien ovien avaaminen vaatii rohkeutta, mutta se kannattaa.

Itse henkilökohtaisesti en ymmärrä lääkäreiden hinkua kirjoittaa aina lääkkeitä joka vaivaan. Liekö syynä reseptinkirjoituspalkkio? Näin poistetaan vain oireita, ja syy jää hoitamatta.

Kirjoitustesi perusteella poikaystäväsi käytös ei vaikuta oikealla tavalla rakastuneen toiminnalta. Oletko varma että hän olisi oikeanlainen kumppani sinulle? Sitäkin voit miettiä kriittisesti. Suhteen loppuminen vie aikansa, mutta mitä jos ehdotat poikaystävälle miettimistaukoa. Kun olette vähemmän tekemisissä, saatat kyetä katsomaan asioita kauempaa. Tunteenne selkiytyvät. Tiedät mitä haluat. Toiseksi parhaasta ei kannata pitää kiinni, jos on mahdollisuus löytää paras.

Kantapään kautta olen oppinut ettei todellakaan kaikkiin voi luottaa. Siksi olisi hyvä olla luotettu, uskollinen ystävä, joka tietää sinusta kaiken mutta pitää silti sinusta. Muille henkilökohtaisten asioiden kertominen voi olla ongelmaksi, sillä he voivat levitellä tietoja ja käyttää niitä väärin. Kehottaisin sinua siis pitämään yksityisyytesi, ja avaamaan sydämesi harvalle. Uskollisia ystäviä löytyy kyllä.

Löydä tie, joka auttaa sinua uskomaan elämään. Uskon kyllä, että sinulla on parempaa edessä.