Masentuneisuus ja paha olo
Moi, oon 19-vuotias lukiolainen, ja tuntuu ettei mulla oo edes oikeutta kirjottaa mun ongelmista tänne, kun en osaa päättää oonko sairas vai en yms. mutta olo on
joka päivä paha: stressaantunu ja lamaantunu. Mulla ei oo kavereita tai ihmisiä joille haluaisin puhua, enkä luota kehenkään. Koulussa välttelen kaiket päivät inhottavia ihmisiä, enkä käy koskaan koulun ruokalassa samasta syystä. Käyn koulupsykologilla noin kerran kuukaudessa, eikä siitä ole juuri apua vaikka onkin ihan kiva käydä kertomassa vähän kuulumisia ihmiselle joka ei heti tuomitse, kyllästy tai raivostu.
Takana on hirveä rakkaustriangeli joka vaivaa vielä. Viimeiset pari viikkoa olen lintsannut tunneilta tai lähtenyt kotiin kesken päivän muistaakseni joka päivä koska olo on mennyt liian pahaksi. En ole koskaan kuitenkaan oksentanut tai saanut paniikkikohtausta, vaikka kerran säikähdin, kun huomasin hyperventiloivani. Nyt melkin kaikki lähtivät lukulomalle, mutta exbestis joka saa minut todella masentuneeksi jää vielä opiskelemaan kouluun kuten minäkin. Lisäksi loukkasin vapaaotteluharjoituksissa kyynärpään eikä se ole parantunut ollenkaan kahdessa viikossa, joten näyttäisi siltä että siinä menee pitkäänkin, enkä tästä
syystä pysty juuri treenaamaan, ja tuntuu että lihakset surkastuvat ja muutun luurangoksi, varsinkin kun ruokalahaluni on ollut aivan surkea ☹️
Ylipäätään pääni on täynnä masentavia ajatuksia jotka vahvistuvat koko ajan niiden osoittautuessa kerta toisensa jälkeen todeksi. Kotona kävelen vain ympyrää stressantuneena ja mietin kuumeisesti jotain ja koitan välissä pakottaa itseni syömään. Välillä olo on vain niin yksinäinen ja paha, että tekis mieli puhua jonkun kanssa, mutta en tunne montaa ihmisistä eikä heistä ole apua. Tuntuu että elämä menee vain enemmän ja enemmän viemäristä alas eikä mistään ole mitään apua. : /
Moikka Ghost6! 🙂
Pystyn samaistumaan tohon yksinäisyyden tunteeseen, siihen että tuntuu ettei oo ketään kehen luottaa mut silti haluais hirveesti puhua jonkun kanssa huonosta olosta... mullakin rakkausongelmat (siis miehen uskollisuusvaikeudet) taustalla. En tiedä pitäiskö vaan pakottaa itsensä luottaan ja oleen hyvällä tuulella vai onko oikeus valittaa ☹️ poikaystävä on vielä tallella, just ja just, mutta sekin alkaa kyllästyyn valitukseen ja panikoin kun aattelen menettäväni sen ja se pahentaa vielä asioita... en halua puhua huonosta olosta sille, koska sen kaa ollessa on hyvä tai vähintään parempi olla.
Neuvoisin että älä aseta mitään odotuksia, niin et pety! Ittellä ainakin on sama tuo että masentuu, kun kaikki ajatukset ihmisistä ja asioista käy todeksi... Jos tietyt ihmiset koulussa on inhottavia, älä syytä ittees siitä. Ei niillä ole mitään oikeutta olla ikäviä. Keskity mukavien ihmisten löytämisen, ja heidän arvostamiseen 🙂 Ja syömispuolesta, tee ittellesi vaikkapa ruoka-aikataulu, jota noudatat tarkasti, kunhan tunnet kykeneväs siihen. Ei tarvitse aluks ainakaan syödä ees paljoa, kunhan tekee sen säännöllisesti. Elämä vähän rytmittyy ja tulee varmasti parempi olo, kun saa mahantäytettä 🙂👍
Vielä yks elintärkee neuvo, ainakin omalla kohdalla: älä ajaudu masentaviin ajatuksiin! tiedän että ne houkuttaa, tekee mieli kuunnella surkulauluja ja vollata yksin koko päivän. Mutta ei kannata, tulee vaan huono olo. Keksi vaikka jotain jumppaa tai venyttelyä, johon ei tarvitse tuota kyynärpäätä. Mulla ainaki yleisurheilu vie aina ajatukset muualle ja oon paljon pirteempi jälkeenpäin!
Toivottavasti ttästä oli vähän apua, tsemppiä sulle! ☺️❤️