Masennuslääkitys

Masennuslääkitys

Käyttäjä Itsensä menettänyt aloittanut aikaan 13.03.2007 klo 11:38 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Itsensä menettänyt kirjoittanut 13.03.2007 klo 11:38

Hei kaikille!

Olen hieman päälle parikymppinen mies, jolla on mennyt asiat hiukan mönkään, ja tämän johdosta minulle on nyt alettu miettiä mm. masennuslääkitystä. Ajattelinkin nyt tiedustella, millaisia kokemuksia teillä on ylipäänsä masennuslääkkeiden käytöstä?🙄

Oma suhtautumiseni on hiukan epävarma. En oikein hirveästi tiedä mitä lääkkeitä minulle oltaisiin määräämässä, jos sellaisia päättäisin ottaa. Toisaalta minulle on sanottu, etteivät masennuslääkkeet aiheuta riippuvuutta ja että ne voisivat olla hyväksi, itsestäkin tuntuu siltä että voisin ehkä aloittaa niiden käytön. Toisaalta taas eräs ystäväni sanoi, että minun olisi syytä suhtautua asiaan varauksella, sillä hänellä on ollut aika monta tuttua, jotka ovat vain sotkeneet asioitaan lisää aloitettuaan lääkityksen, sanoi että jäivät jotenkin koukkuun, tuli väärää lääkitystä jne. Vaikka niistä ei fysiologista riippuvuutta tulisikaan, pelkään myös psyykkistä ”koukkuun jäämistä”. En kylläkään tiedä varmaksi, millaisia lääkkeitä ystäväni tutuille oli määrätty, mutta hän ainakin puhui nimenomaan masennukseen liittyvistä oireista. Ja toisaalta olotilanikin ovat olleet aika heitteleviä: välillä on ihan hyvä fiilis, välillä taas ahdistaa aivan mielettömästi. Minulle on joskus aiemminkin ehdotettu lääkitystä, mutta kieltäydyin siitä. Sen jälkeen olikin n. vuoden pituinen jakso, jolloin kaikki tuntui menevän ihan mielettömän hienosti, mutta sen jälkeen toinen samanpituinen jakso, jonka aikana tuntui, ettei vain jaksa enää. Nyt fiilikset ollu vähän sitä sun tätä…

Että millaisia kokemuksia muilla on: miten masennuslääkkeet ovat vaikuttaneet, onko niistä apua? (Ja puhun nimenomaan masennuslääkkeistä, en rauhoittavista tai unilääkkeistä.)😑❓

Käyttäjä Itsensä menettänyt kirjoittanut 14.03.2007 klo 11:42

Ja toisaalta, kun nyt katselin muualta lisätietoa tms., niin onko tietoa, miten nuo lääkkeet vaikuttavat muuten, onko niillä minkälaisia sivuvaikutuksia? Erityisesti kiinnostaisi tietää esim. väsyttävätkö mielialalääkkeet, vaikuttavatko jotenkin ruokahaluun, ruuansulatukseen, sosiaalisuuteen, seksuaaliseen mielenkiintoon/suorituskykyyn jne. ? Kaikki tieto olisi erittäin tervetullutta.😑❓

Käyttäjä Vihreäsilmä kirjoittanut 14.03.2007 klo 14:39

Hei!
Ei niihin jää koukkuun. Ainoastaan joihinkin unilääkkeisiin voi jäädä kuulemma.. mulla parani ruokahalu ku alotin lääkkeiden käytön .. ja lihoin pari kiloa.. Sitten mulla esim. ahistava ei oo niin voimakasta ku aikasemmin.. ja itkuisuus vähentyny..
Niissä tulee sit sellanen ohje mukana, niin siinä lukee mitä sivuvaikutuksia niistä voi tulla.
Mulla oli viikon verran ainakin huono olo niistä lääkkeistä, mut sitt rupes helpottaan.. ja nehän alkaa vaikuttamaan joskus kuukauen päästä vasta tai jotain.. Ne saattaa vähä väsyttää..
Kyllä niistä on ollut mulle apua. 🙂

🙂🌻

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 14.03.2007 klo 14:51

mulla oli ekana masennuslääke ja väsytti kyllä niin paljon, että nukuin päiväunetkin. Sitten kyllä tarvitsin yöksi unilääkkeen. Eli en tiedä johtuiko masennuslääkkeestä vai itse elämästäni kun väsytti.
Mutta en kyllä ilman lääkettä olisi jaksanut ollenkaan elää ja vaikka kuinka olen lääkevastainen, niin taas kun jouduin sairaalahoitoon, niin olen sitä mieltä, että jos ei ilman lääkettä ole mielekäs elämä, niin sitten kannattaa syödä lääke. Tällä hetkellä mulla kyllä on lääke ahdistukseen mutta monta vuotta söin masennuslääkettä. Vaikka ei mulla oikeastaan koskaan ole ollut masennusdiagnoosia, vaan olen ollut itsemurha-altis ja lisäksi traumaperäinen stressi.

Enkä oikein osaa sanoa vaikuttaako ruokahaluun, koska diabeteksen takia on pakko syödä onko nälkä vai ei. Paska tuli lääkkeen aikana aivan normaalisti. Sosiaaliset suhteita ei ollut lääkityksen aikana, koska mua ahdisti kaikki ihmiset. Mutta en tiedä johtuiko ahdistus lääkkeestä vai musta itsestäni ja ihmisinhosta.

Mutta noita seksihaluja kyllä mietin ja aika monilta foorumilta olen lukenut että jotkut lääkkeet vievät kaikki halut. Mutta vaikka multa vaihdettiin lääke, niin ei mulla vieläkään ole mitään haluja.
Aika tyhjänpäiväinen tämä minun vastaukseni on, koska en tosiaan tiedä mikä olossani on oman itseni aiheuttamaan mikä taas lääkityksen. Mutta jos sulla nyt ei ole hyvä olo, niin kannattaa sitten kai syödä jonkun aikaa lääkettä ja katsoa tuleeko mitä sivuoireita ja onko lääkkeestä enempi haittaa kun hyötyä.

Käyttäjä Itsensä menettänyt kirjoittanut 15.03.2007 klo 10:03

Kiitoksia noista vastauksista. Eivät nuo suinkaan mitään turhanpäiväisiä ole, vaikka ei ihan varmaksi tietäisikään mikä johtuu lääkkeestä ja mikä omasta voinnista, niin antaa se ainakin hieman suuntaa...

Aiemmin olin aika varma, että lääkitys on pakko aloittaa, mutta nyt en ole ihan niin varma. Ei johdu näistä vastauksista vaan siitä, että oma oloni on nyt jotenkin hieman parempi, vaikka mikään ei oikeastaan ole muuttunut. En tiedä, johtuiko siitä, että sain puhuttua eräästä hankalasta asiasta tyttöystäväni kanssa vai mistä, mutta outoa jotenkin... Mitenkä teillä oli, kuinka varmoja olitte lääkityksen aloittamisesta kun päätitte ottaa käyttöön? Entä oliko riski ottamisen arvoinen?

Kiitokset vastauksista ja hyvää alkavaa kevättä 🙂🌻

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 15.03.2007 klo 13:43

Terve. Minä olin alaikäinen enkä saanut itse päättää syönkö vai enkö lääkettä, oli vain syötävä. Lisäksi olin silloin paljon sairaalassa ja söin aika tavalla lääkkeitä. Olen kyllä jälkeenpähin miettinyt että olisi pitänyt selvitä ilman lääkitystä mutta mietin yleensäkin menneisyyttäni paljon ja monia asioita olisi pitänyt toisin tehä mutta mennyt mikä mennyt.
Mutta mulla on kyllä aina myös ollut terapiaa etten mie yksin lääkeellä ole selvinnyt. Ja musta olisi aika huono juttu, jos annettaisiin pelkkää masennuslääke eikä puhumalla selvitettäisi mikä masentaa.

Käyttäjä Itsensä menettänyt kirjoittanut 16.03.2007 klo 10:12

Tuotakin kyllä pohdin, että onko ihmisillä kokemusta siitä, miten helposti saitte lääkkeen vaihdettua, jos osoittautui vääräksi? Jäikö jotakin aiempien sivuvaikutuksesta ikäänkuin "päälle"? Entä onko täällä joku, joka olisi jo lopettanut käytön? Oliko kuinka helppoa/vaikeaa, tuliko "psykologista riippuvuutta" tai jotakin vastaavaa?

Mun tarvis ens viikolla päättää, otanko lääkityksen vai en... Enkä ole yhtään varma... Täytyy sanoa, että lääkkeiden mahdolliset sivuvaikutukset esim. vuorokausivireyden ja seksuaalisuuden saralla hiukan arveluttaa... Miten helppoa teillä on ollut saada apua ja päästä eroon mahdollisista sivuvaikutuksista? Onko menny itsestään ohi ajan myötä vai onko tarvinnut pidemmälle menevämpiä lääketieteellisiä toimenpiteitä avuksi?🙄😑❓

Käyttäjä Itsensä menettänyt kirjoittanut 21.03.2007 klo 15:00

Kävin tänään puhumassa sen lääkärin kanssa lääkityksestä. Aikamme siinä juteltiin jotain haittavaikutuksista, vaikutusajoista, siitä miten tulee lopettaa jos toteaa että lääke ei auta jne. Antoi sitten reseptin ja näytepakkauksen lääkkeestä, 14 pilleriä. Lääkkeen nimi on Citalopram. Onko kokemuksia? Vilkaisin alustavasti sivuvaikutuslistaa käyttöohjeista, ja hirvitti kyllä aika paljon... Toisaalta on sellainen olo, ettei tilanne voi näinkään jatkua. Erityisesti mietitytti tunteiden mahdollinen "tasapaksuuntuminen" ja sen vaikutus sosiaaliseen kanssakäyntiin (lääkäri kylläkin sanoi, ettei pitäisi ilmetä, enintään sosiaalisuutta helpottavasti jos ilmenee), vaikutus seksuaalisuuteen (tämän mahdollisen ongelman lääkäri myönsi suoraan) sekä mahdollisen väärän lääkityksen seuraukset (sivuoireet, mahdolliset riippuvuudet jos tarvitsee oheen esim. unilääkkeitä tms.). Onko jollakulla tuntumaa näistä tilanteista? En vielä ole uskaltanut ottaa lääkkeitä, sillä haluan ensin lisätietoa. Erityisen kiinnostunut olisin kuulemaan kokemuksia niiltä, jotka ovat käyttäneet ja jo lopettaneet (söikö kuurin loppuun, käyttääkö nykyään muita lääkkeitä, jos lopetti ennen kuurin loppua niin miksi jne.) Kaikki tieto on tervetullutta 🙂 Ja kiitos tämänkinastisista vastauksista 🙂👍

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 21.03.2007 klo 15:58

Hassua kyllä mutta mulla on nyt alotettu tuo sama lääke mutta ahdistukseen. Sitten luin siitä tietoa netistä ja se on myös ahdistuslääke ja paniikkihäiriö ja auttaa kuulemma ns torikauhuun. eli mulla on se kai sitten alotettu siksi kun että pystyin tänään käymään markkinoilla. 😀

En juurikaan mitään pysty vielä kertoon, koska en ole kauan syönyt. Mutta tämä lääke ei janota niin paljon kun entinen, eikä väsytäkään, koska en ole tarvinnut päiväunia. Voi kyllä johtua siitäkin, kun on niin hienot hiihtoilmat etten jouda nukkuun. Illalla nukun aika aikaisin ja tarvihen unilääkkeen.
Musta kuitenkin on tullut aika tavalla rohkeampi sosiaalisissa suhteissa jo nyt.

Sitä mietin kun monissa lääkkeissä lukee ettei saa äkillisesti lopettaa? Mitä sitten tapahtuu? Voiko kuolla, kun lääke loppuu verestä? Ja onkohan tämä sellainen lääke mitä voi ikuisesti syödä vai onko tämä joku kuuri?

Miksi Tomppa ei enää vastaile?

Käyttäjä matami mimmi kirjoittanut 21.03.2007 klo 18:47

Hei Itsensä menettänyt ja muut.

Itse käytän tuota Citalopram nimistä lääkettä. Masennukseen se 1,5 vuotta sitten määrättiin. Itselläni on hyviä kokemuksia ko lääkkeestä. Lääkeen käytön alussa oireet tosin hiukan pahenivat, mutta sitten helpotti. Samoja oireita oli lääkeannoksen noston yhteydessä. Nyt itselläni ollaan annoskokoa pienentämässä, on jo puolet siitä, mitä oli vuosi sitten. Annoskoon pienentäminen on onnistunut hyvin.En osaa sanoa, miten lääkityksen lopettaminen sujuu enkä muistakaan sivuvaikutuksista.
Toivottavasti tästä oli sinulle jotain apua.

Käyttäjä Itsensä menettänyt kirjoittanut 21.03.2007 klo 21:25

Juuh, mullekin tuo lääkäri sanoi kysyttäessä, että jos tekee mieli lopettaa niin sinänsä niin voi tehdä ihan itse, mutta suositteli ettei ihan kerrasta pistä poikki vaan ottaa ainakin pari kolme päivää pienemmän annoksen ja vasta sitten lakkaa ottamasta. Tosin en tiedä, miten tuo käytännössä on eri ihmisten kohdalla, joten ehkä on viisainta kysyä ihan lääkäreiltä. He varmaan tietävät myös syyt siihen, miksi annosta pitäisi vähentää vain asteittain.

Mitä Tompan vastailuun tulee, niin olen huomannut itselläni (hän toimii siis tällä hetkellä mm. minun tukihenkilönäni) että saattaa mennä hieman aikaa, mutta kyllä niitä vastauksia sitten tulee, kun malttaa joitakin päiviä odottaa. Jos ei meinaa kuulua, niin ota yhteyttä vaikka ylläpitoon. Toki olisi kiva, jos ehtisi vastaamaan useamminkin, mutta toisaalta myös ymmärrän, sillä avuntarvitsijoita on varmaan monia, ja onhan hänellä varmaan omiakin asioitaan välillä hoidettavana. Kiitoksia joka tapauksessa Tompalle, kun jaksaa minunkinlaisia vikisijöitä kuunnella aina välillä 😀 Ja toki kaikille niillekin, jotka minulle jaksavat vastailla.

Mutta, kertoile ihmeessä kokemuksia lääkkeestä kun saat selville. Voin tässä keskustelussa itsekin kertoa mitä olen omassa käytössäni huomannut, mikäli päätän ryhtyä ottamaan noita. Aion kuitenkin vielä etsiä hieman lisätietoja.

Käyttäjä Tizku kirjoittanut 25.03.2007 klo 11:36

Hei vaan sinullekin! Mulla on masennuslääkityksenä Seronil-niminen lääke jota menee 20mg aamulla. Mulle se on auttanu tosi hyvin ja sitä myöten olen löytänyt itseni ja jopa hyväksyn itseni sellaisena kuin olen... 😀 Ennen minkäänlaista lääkitystä ajattelin, että eihän kukaan voi tykätä tällaisesta vammasesta ja paskasta ihmisestä niinkuin minä olen, mutta totuus on tarua ihmeellisempää... 🙂👍 Ennen lääkitystä viiltelin aika rajusti ja olin muutenkin kuin eri ihminen. En tiedä auttaako tämän kertominen sinua, mutta kirjoitinpahan vain... :/

Käyttäjä night89 kirjoittanut 25.03.2007 klo 21:50

heippa!

pitkästä aikaa pystyn taas kirjoittamaan tänne...oon monta kertaa ollut jo valmis kirjoittaa palstoille, mutta oon saanut pahoja ahdistuksia niin en oo pystynyt.

niin piti sitä vain sanoa, että mukava kun ootte keskutelleet noista lääkkeistä... olin uudella psykologillani ja hänen kanssaan ollaan samaa mieltä, että jonkin sortin lääkitys pitäisi saada. mua vaan pelottaa ihan tajuttomasti ensinnäkin se, että lihon (ongelmia syömisen kanssa) tai että menee seksihalut. pelottaa täää koko elämä hemmetti soikoon... voispa vaan nollata.

Käyttäjä Itsensä menettänyt kirjoittanut 26.03.2007 klo 12:35

Ensinnäkin, kaikille vastanneille isot kiitokset ja halit 🙂🌻 On ollut kiva saada näin paljon vastauksia ja huomata, ettei ole pelkojensa kanssa yksin.

Itse pitkällisen harkinnan jälkeen aloitin lääkityksen ottamisen viime lauantaina. Moni asia pelotti: Jotkut puhuivat tunteiden "tasapaksuuntumisesta", toiset mainitsivat seksiongelmat, jotkut lihomisen jne. Edelleen koen jonkinasteista epävarmuutta lääkitykseni suhteen, mutta kaikesta huolimatta aloitin sen.

Miksi?

Minulle tuli nimittäin vastaan eräs äärimmäisen yllättävä käänne. Sain selville, että isoäitini on käyttänyt masennuslääkkeitä. Hän alkoi kärsiä työuupumuksesta. Vaikka toki tiesinkin, että hän on hirveän pikkutarkka ja tunnollinen ihminen työnsä suhteen, ja vaikka tiesin, että hän stressaa helposti, en olisi ikinä uskonut sen johtavan burnoutiin hänen kohdallaan.

Äitini mainitsi asiasta jossakin välissä lääkkeitä pohtiessani, joten päätin mennä puhumaan isoäitini kanssa. Hänen rehellisyytensä ja tunneperäisyytensä oli ehkä koskettavinta, mitä olen ikinä hänessä nähnyt. Hän sanoi, että masennuslääkkeistä oli hänelle todella iso apu. Hän kertoi yllättävän suorasukaisesti ja avoimesti mm. seksuaalisesta haluttomuudestaan, ja sanoi, että sekin helpotti hänen kohdallaan ajan kuluessa ja lääkityksen jatkuessa. Sivuoireet eivät hänelle olleet kynnyskysymys, ne olivat hänen mukaansa ihan siedettävän rajoissa. Samaten hän neuvoi muita keinoja selvitä masennuksesta: kertoi, miten usein isoisä oli ollut hänen tukenaan kuuntelemassa ja miten hänen uskonsa on auttanut häntä jaksamaan (isoäitini on hyvin uskonnollinen ihminen, mutta armollisella tavalla). Eritoten mieleeni jäivät hänen sanansa, jotka hän oli lukenut Raamatusta: "Jos jyvä ei putoa maahan ja kuole, siitä ei voi versoa uutta kasvia." Tuonkin pohjalta hän iskosti pysyvästi mieleeni: "Masennuskausi on kuin harjoituskuolema. Se vie kaikki voimat ja uuvuttaa, mutta kuolemaa seuraa aina ylösnousemus. Kun masennuksesta selviää, sen jälkeen on täynnä aivan uutta voimaa. Muista aina, että tunnelin päässä on kaikesta huolimatta valoa. Älä koskaan menetä toivoasi, poika."
Tuo kokemus oli todella avartava, ja isoäitini sanoi, että nyt hänkin kokee meidän tietyllä tasolla lähentyneen entisestään. Lisäksi hän kertoi, että eräs toinenkin tuttuni käyttää masennuslääkkeitä, enkä hänestäkään huomannut mitään tuohon viittaavaa.

Nyt olen kolmatta päivää käyttämässä lääkkeitä, totuttautumisvaiheessa. Vaikka olen edelleen epävarma, nuo sanat toivat minulle tavattomasti rohkeutta.

Keskustelin myös isoveljeni kanssa aiheesta, sillä hänen entinen tyttöystävänsä käytti myös mielialalääkkeitä. Hän varoitti, että väärä lääkitys voi aiheuttaa aggressioita: kerran tämä tyttö suutuspäissään mm. repi paidan veljeni päältä rinnuksista riekaleiksi, ja veljeni piti pitää exäänsä ranteista kiinni ja istua tämän päällä pitääkseen tämän aloillaan. Tosin hän myös rauhoitteli sanomalla, että lääkitystä vaihtamalla ongelma poistui. (Väärinkäsitysten välttämiseksi mainittakoon, että raivokohtaukset eivät olleet syy välirikkoon.)

Minulla on saattanut olla joitakin sivuoireita, mutta en tiedä varmaksi, sillä niille on tähän mennessä voinut olla myös vaihtoehtoinen selitys:
*lievä kuume - äidiltä saatu flunssa?
*käsien tärinä, hikoilu, hosuminen - stressi, oli kiire kaverin synttäreille?
*näkövaikeuksia - likainen ja naarmuinen auton tuulilasi?
Eli ei ole helppoa tämä elämä 😑❓

Mutta kuitenkin, kirjoittelen lisää, kun lääkitys jatkuu ja tiedän hieman paremmin vaikutuksista. Tällä hetkellä lääkitys siis edelleen tuo Citalopram 20 mg, viikon ajan pitäisi ottaa puoli tablettia päivässä, sen jälkeen kokonaisia...

Kiitokset ja jaksamisia! 🙂

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 26.03.2007 klo 14:35

Onko sullakin lääke niin, että se pitää säännöllisesti ottaa joka päivä? vaikka ei masentaisi`?
Koska olen sellaistakin lukenut joidenkin lääkkeiden kohdalta, että pitäsi pitää aina kaksi lääkkeetöntä päivää viikossa ettei tulisi riippuvaiseksi. ei kyllä koske tätä mun ja sun käyttämään lääkettä. Kai? Mutta tuleeko meistä sitten riippuvaisia, jos emme välillä yritä olla ilman? toisaalta kannattaakohan hirveästi ottaa huomioon kaiken maailman nettilääkäreitä vaan oman lääkärin kaa puhua asiasta? sillä ei kai kukaan lääkäri kenestäkään tee lääkeriippuvaista, jos on keino se estää.

Noita seksihalujen häviämistä miekin kyllä eniten pelkään, koska juuri tämän lääkkeen kohdalla on paljon keskustelua, että häviää kokonaan, eikä koskaan tee mieli. Tai mikä multakin voi enää hävitä, kun ei ole juurikaan tehnyt mieli seksiä vaikka ei ollut tätä lääkettä. Mutta jos häviää puheen tarve miksi mulla ei tee mieli seksiä, niin se voi harmittaa ja voi olla, että lopetan lääkkeen. koska ainakin kerran elämässä haluan haluta seksiä vaikka kuinka sitten muut asiat ahdistaisi.

Käyttäjä Itsensä menettänyt kirjoittanut 26.03.2007 klo 18:19

maanvaiva kirjoitti 26.03.2007 klo 14:35:

Onko sullakin lääke niin, että se pitää säännöllisesti ottaa joka päivä? vaikka ei masentaisi`?
Koska olen sellaistakin lukenut joidenkin lääkkeiden kohdalta, että pitäsi pitää aina kaksi lääkkeetöntä päivää viikossa ettei tulisi riippuvaiseksi. ei kyllä koske tätä mun ja sun käyttämään lääkettä. Kai? Mutta tuleeko meistä sitten riippuvaisia, jos emme välillä yritä olla ilman?

Maanvaiva: kyllä, minulle on määrätty näin. Aluksi viikon ajan puoli tablettia päivässä, siitä eteenpäin yksi. Minulle lääkäri ei ainakaan maininnut tällaisista lääkkeettömistä päivistä mitään.

Minusta tuo pointtisi siitä, että pitäisi välillä yrittää olla ilman, on erittäin järkevä. Itse pelkään nimenomaan tuollaista psykologista riippuvuutta: jos olotila on hyvä pillereiden kanssa, miksi yrittäisi olla ilman? Toisaalta ei niitä varmaan ihan naps vaan kannata ikkunasta pihallekaan heittää hetken mielijohteesta. Kannattanee yrittää puhua lääkärin kanssa.

toisaalta kannattaakohan hirveästi ottaa huomioon kaiken maailman nettilääkäreitä vaan oman lääkärin kaa puhua asiasta? sillä ei kai kukaan lääkäri kenestäkään tee lääkeriippuvaista, jos on keino se estää.

Netti on kaksiteräinen miekka: toisaalta siellä voi saada asiallisia ja totuudenmukaisia kokemuksia sekä lausuntoja niin lääkäreiltä kuin potilailta, toisaalta myös hyvin värittyneitä tarinoita: lääkefirmat kehuvat tuotteensa maasta taivaaseen, ja "potilaat" pelottelevat kaikella mahdollisella. Verkkoakin voi hyödyntää, mutta järki käteen tässäkin suhteessa. Ja toisaalta, lääkäreitäkin on moneen lähtöön. Me olemme vain ihmisiä. Jos yksi lausunto mietityttää, kysy muualtakin.

Noita seksihalujen häviämistä miekin kyllä eniten pelkään, koska juuri tämän lääkkeen kohdalla on paljon keskustelua, että häviää kokonaan, eikä koskaan tee mieli. Tai mikä multakin voi enää hävitä, kun ei ole juurikaan tehnyt mieli seksiä vaikka ei ollut tätä lääkettä. Mutta jos häviää puheen tarve miksi mulla ei tee mieli seksiä, niin se voi harmittaa ja voi olla, että lopetan lääkkeen. koska ainakin kerran elämässä haluan haluta seksiä vaikka kuinka sitten muut asiat ahdistaisi.

Rehellisesti myöntäen, minulle tuo ajatus on aika kova paikka. Minulla on muutenkin ollut aiemmin hankaluuksia aihepiirin kanssa, kun erinäisten olosuhteiden johdosta aiemmin uinunut libidoni ikään kuin "räjähti käsiin" 😮 Vaikea selittää, mutta...
Lääkäri kyllä vakuutteli, että lääke on vaihdettavissa tarpeen vaatiessa. Minulle hän ainakin puhui Efexorin olevan hyvä vaihtoehto. Sitäpaitsi, isoäitini vakuutti, että sekin voi selvästi helpottua. Hänellä oli lääke, jossa oli sama aine vaikuttavana ainesosana. Hän kyllä epäili, että haluttomuus saattoi johtua lääkityksestä, mutta lääkäri uskoi sen johtuvan masennuksesta. Oli niin tai näin, hän sanoi että sekin alkaa sujua mielialan kohotessa.

Saa nähdä, mitä tapahtuu ja ei tapahdu, kun lääkityksen käyttö jatkuu. Itsellä ollut ruumiinlämpö koholla, en osaa sanoa johtuuko lääkkeestä vai olenko saanut äidiltäni flunssan.. Toivottavasti lähtisi ennen ylihuomista.