Itselläni on ollut kanssa masennuksen kanssa sillai että olen syönyt vain leivän kaks 36 tuntiin ja sillo mulla ei edes painokaan tippunu oikein.
Mutta onnistuin taas palauttamaan ruokahaluni sillä että söin vaikka ei tehny mieli yhtään syödä.
Toinen toimiva keino on se että lähdet ulkoilemaan esimerkiksi meet ihan vaan kävelemään ulos jonnekkin ja jos on mahdollista niin hakeudu vesistön ääreen se parantaa mielialaa ja alkaa nukuttaa illal ja sitten nälkä tulee kanssa.
Vesistöllä on mielenterveyden kannalta rauhoittava ominaisuus.

Minulla on ainakin tuo keino toiminut joka kerta tosin itse pääsen menemään meren rannalle niin hieman raskaampi ilmasto kuin se että oli järven tai joen rannalla.

Mulla on aivan sama ongelma. Siis ruoka ei yksinkertasesti maistu, tai jos maistuu niin alkaa oksettaan koko ajatus siitä. Ainut missä syön edes vähän kunnolla on koulu. mut siihen se sitten jääkin. En syö sen jälkeen kotona muutakun jotain tosi makeeta. Välillä saatan ostaa monta karkkipussia ja elää niiden kans monta päivää. EIhän tää ihan normaalia ole, ja tiedän sen kans et ihminen tarvittee ravintoo elääkseen. Joskus syön ihan senkin takia vaikka yhen leivän että en pyörtyilis niin paljon. Koulussa kerran meinasin pyörtyä ja se tunne oli aivan hirvee. Tuli hirvittävä tuska hiki ja aivan hirvee olo. Siis sitä ei pysty edes sanoin kuvaan miten huono olo tuli. ☹️

VÄlillä tuntuu et mulla olis joku syömishäiriö. Mut eikös tästä voikkin tulla jos elää pitemmän päälle näin. Oon 172 pitkä ja painan maksimissaan 52kiloo. Tiedän olevani laiha, mutta toi 52kg tuntuu ihan hirveen painavalta luvulta. En haluis olla näin laiha, mutta toisaalta en kyllä haluais lihoo yhtään enempää enkä halua saada mitään liika kiloja mahaani.

On tää vaikeeta..

Tulilintu kirjoitti 7.9.2007 22:18

Tämä on oikeastaan vähän käänteisellä tavalla rinnakkaiskeskustelu aiheelle "ahmiminen ja ahdistus"...

Mutta siis itselläni on jo useamman kuukauden ajan ollut se ongelma, että masennus on vienyt ruokahalun pois, ruoka ällöttää ja silloinkin jos on nälkä niin ei yksinkertaisesti jaksa laittaa ruokaa - joskus jopa voileivän tekeminen tuntuu ylivoimaiselta. Ja joskus ei yksinkertaisesti edes jaksa syödä...Jo alkujaankin laihana ihmisenä paino on jo päässyt tippumaan pikkuisen alipainon puolelle, ja vaikka toistaiseksi ei mitenkään vaarallisesen alas ole paino mennyt, niin jos sama meno jatkuu niin terveyshaittoja takuulla tulee.

Onko muilla vastaavia ongelmia? Miten saada itsensä syömään silloin kun ruoka ei maistu? Se on kumma miten järkeily ei tunnu auttavan, sillä tottahan minä tiedän että ihminen tarvitsee ravintoa ja silti ei pysty syömään...

Emmäkään jaksa laittaa ruokaa....en ees vkonloppusin,eilen sain jopa pastoja keitettyä...Mutta ruoka mulle kyllä maistuu,ei kyllä mikä tahansa ruoka....Tee niin,että syöt 2 kertaa päivässä 2 suupalaa/lusikallista/jne.....Kannattaa ees pikkusen syödä,vaikka ei maistu....muuten sitä tulee alipainoseks....Emminäkään ole mikään superihminen,että jaksan tehä monta juttua päivässä....Mutta muutamia kuitenkii....Teen sen,minkä jaksan...Asia kerrallaan.....mie en taas saa nukuttua aina,kun mietin koulua ja stressaan...Miulle taas spagetin keittäminenkin tuntuu välillä ylivoimaselta...mie mietin,että miten mie sit jaksan,ku miulla on oma vauva?Miten mie jaksan,kun miun pitäis laittaa mun lapselle ruokaa,siivota,pestä pyykkiä jne. ja vahtia sitä lasta kokoajan vielä päälle?Tietysti ohan siinä mieskin apuna,jos vaa on sillon vielä yhessä,mutta silti....Varmaan miulta otetaan lapsi huostaan sitte....Ja muutenki elämä ei tunnu todellakaan mukavalta aina...Ajoittain sitä vain haluais kuolla....Silloin mie nukun koko ajan,ettei miun tarvis kattoo koko ajan tätä paskaa täällä....Nukkuessa on kuin ei olis olemassakaan...Ja se auttaa....Ja itsemurha-ajatuksetkin lohduttaa suunnattomasti...Haen myös helpotusta rap-musiikista....Hautaudun rappiin kokonaan,kapinoin,suljen kaiken muun ulkopuolelleni....Kohta mie varmaa taas oon silleen,etten jaksa tehä mitään...ja kuitenkin pitäis tehä koko ajan kaikkea...hoitaa erilaisia asioita...Vittu että elämä on välillä perseestä! Mutta kyllä mie vielä jaksan tehä jossain määrin...😐 En kai mie tänne syntyny vaa makaamaan ja piereskelemään sohvalla...😀