Heippa, kiva että rohkenit kirjoittaa tänne. Toivottavasti saat vertaistukea ja mahdollisuuden ajatuksenvaihtoon. On tärkeää tulla kuulluksi ja nähdyksi juuri Sinuna. Minkälaista tukea kaipaat elämääsi? Oletko saanut apua mainitsemiisi ongelmiin? Mikä antaa sinulle voimia elämässäsi? Mitä teet mielelläsi? Mistä iloitset?

Nettisaapas Helsinki, Henna

Moikka!

Mulla on masennus, ahdistuneisuushäiriö, pakko-oireinen häiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja anoreksia joten pystyn kuvittelemaan kuinka vaikeaa sulla on... Jaksamisia!! 😍

Hei, kärsin itse keskivaikeasta masennuksesta sekä ahdistuneisuudesta. Näitten ohella myöskin on univaikudet. Koulu tökkii koko ajan, saan huonoja numeroita kokeista, hyvä että välillä jaksan nousta sängystä ja mennä sinne kouluun. Olen 14-vuotias ja paljon kokenut ikääni nähden. Mulle voi tulla kertomaan huolista ja murheista, kuuntelen mieleläni.🙂

Hei! Ja ihana, että olet rohjennut kirjoittaa tänne. Itselläni oli myös kaikki mainitsemasi ongelmat yläasteella. Nyt niin sanotusti isompana on alkanut hieman helpottaa, kun päässyt parempaan (enemmän itseni näköiseen) kouluun ja sosiaalinen tukiverkkoni on parantunut kavereiden osalta. Joten eiköhän nämä valoisammat päivät odota vielä sinuakin <3 Siihen asti paljon tsemppiä ja voimia!

Moi. Itsellänikin on syömishäiriö, uniongelmat, itsetuhoisuus ja koulussa ei ole kavereita. Mukava että en ole ainoa.☹️😭

Moikka! Joskus voi lohduttaa itseään toteamalla: et ole yksin. Olen kamppaillut samanlaisten ongelmien kanssa nyt 9 vuotta, on kaikki syömishäiriöt käyty läpi joista juuri tuo ahmimishäiriö sitkeimpänä pysynyt matkassa, on ahdistuneisuus häiriö, dissosiaatio häiriö ja taitaa se keskivaikea masennuskin vielä disgnooseissa roikkua. Olen kuitenkin onnistunut aloittamaan koulunkäynnin uudelleen ja selviydyn arjestani. Olisin todennäköisesti kuollut ellen olisi aikoinaan päässyt psykoterapia jaksolleni, joten psykoterapian hakemista todella suosittelen jokaiselle joka kokee olevansa nurkkaan ajettu näiden ongelmien kanssa. Terapia voi olla hyvinkin raskasta henkisesti mutta se tuottaa tuloksia. Itse joutuu kuitenkin tekemään paljon työtä, omalla kohdallani se tarkoitti rauhoittavien videoiden kuuntelemista netistä, aiheesta kertovien kirjojen ja oppaiden lukemista, kannustavien positiivistem lappusien kiinnittelyä ympäri kämppää ja ennen kaikkea itselle toimivien "maadoitus" konstien löytämistä. Olen edelleen ajoittain tuskainen, ahdistunut ja hyperventiloiva pieni hätäinen lapsi, mutta olen hyväksynyt sen koska tiedän, että huonojen hetkien ja päivien ja viikkojenkin jälkeen olen taas oma 23- vuotias hauska, välittävä ja vahva oma itseni joka on selvinnyt paljosta.