hei!
minun on aivan pakko vastata teidän kirjoitteluun! Teidän kouluelämä on aivan kuin minulla aikoinaan. Olen 23-vuotias, olen aika paljon jutellut kouluajoista 2 yläasteajoilta olevan ystäväni kanssa. Meidän luokka oli myös aikamoinen susilauma. Mutta meillä oli 4 ryhmää, oli ne johtajat, keskiryhmä joka oli siltä väliltä; heitä ei kiusattu, sitten oli ns rauhalliset "nörtit" ja sitten olin minä. Minulla oli muutama hyvä ystävä tuosta minua ylinpänä olevasta kastista. heitäkin kiusattiin, mutta ei ollut niin pahaa kuin minun kiusaamiseni.
Koulussa jaksoin vain käydä ystävieni ansiosta. pelkäsin koko ajan ja oli paniikkihäiriöitä. Luonteeltani Olen rauhallinen ja en osaa sanoa pahasti ihmisille takaisin. Sitä käytettiin minua vastaan.
Myöhemmin olen miettinyt, kun olen kuullut kiertoteitä luokkalaisieni kuulumisia niin aika monella pahimmista kiesaajista on ollut huono elämä koulun jälkeen. Eivät ole saaneet otetta elämästään jne. Ja arvatkaa että olenko tyytyväinen! Joo, ei sais iloita toisten huonoista asioista....
Mutta en osaa sääliäkään, ovat niin paljon tuskaa tuottaneet elämääni.
Onko teillä mahdollisuutta vaihtaa luokkaa? Minulla luokan vaihto auttoi vähän, ainakin pääsin samalle luokalleni missä ystäväni olivat.
Toivon teille molemmille voimia!! Ihan oikeasti vanhemmille puhuminen voisi auttaa. No, mun tapauksessa ei auttanut (äitiäni ei ongelmani kiinostaneet), mutta uskon että järkeviä vanhempia on olemassa!!🙂🌻