Mä aloitin lukion nyt tänä syksynä ja oon kyllä ollut tosi tyytyväinen. Väliin on tosi rankkaa täytyy kyllä myöntää, mutta jotenkin sitä jaksaa. Pääsin koulun kautta teatterille yhteen näytelmään avustajaksi (oon ilmaisupainotteisessa lukiossa ja tää koulu on kaupunginteatterin kummikoulu) ja oon ollut tosi onnellinen.
Voimia opiskeluun, mitä sitten teetkin <3

Tästä tulee nyt vähän sekava teksti, koska en ole pitkään aikaan ollut "hyvässä" kunnossa.

Lukio alkoi mun osalta normaalisti, tosin vaihdoin lukiota kahden jakson jälkeen, mikä johtui siitä, etten viihtynyt ensimmäisessä. Lukion toisen vuoden alussa jouduin lähtemään muutaman kerran kesken koulupäivän pois itkuisuuden ja ahdistuneisuuden takia. Lopulta vanhemmilla loppui maltti ja he veivät minut psykiatrin vastaanotolle. Masennuslääkitys aloitettiin pian ja kävinkin koulua jonkin aikaa sen voimin. Viime keväänä jouduin sitten ottamaan omaa lomaa koulusta, neuvottelin asiasta opinnonohjaajan ja rehtorin kanssa, uskoen että syksyllä kaikki olisi ok.

Tänä syksynä olin yhden päivän koulussa, en ole sen jälkeen sinne pystynyt menemään, välttelen koulun lähellä liikkumista silloin, kun siellä on opetusta. En halua törmätä koulukavereihin, koska en jaksa selitellä asioistani.

Käyn kolme kertaa viikossa terapiassa, syön masennuslääkkeitä ja olen lähdössä osastolle tarkkailtavaksi. Epäilyinä skitsofrenia tai skitsoaffektiivinen häiriö. Nyt jo todettuina ahdistushäiriö&masennus.

Koululta soitellaan säännöllisesti ja kysytään vointia, se on auttanu tosi paljon, koska tietää että kyllä ne siellä välittää. Aiemmin menestyin koulussa hyvin, sain hyviä arvosanoja lukematta. Epäillään että paloin loppuun...

Tässä mun vinkkejä lukiota varten:

- Käytä kirjastoa hyväksi ja lainaa muiden kirjasarjojen kirjoja, sillä niissä tietyt asiat voidaan selittää koulun vaativaa sarjaa paremmin ja selkeämmin

- Kaikista aineista ei edes tarvitse kalastella kymppejä. Jos et ole esim. historiaa lähdössä lukemaan, niiin miksi panostaa aineeseen, jota ei tule koskaan tarvitsemaan, ellei nyt ole kiinnostunut. Stressi vähenee tällä jo kummasti.

- Yksi hylätty ei maailmaa kaada (mulla pitkässä matikassa yksi 4, mutta ei sitä kukaan tule koskaan kyselemään) Mulla on lukion päästärin keskiarvo 8 ja se riittää mulle

- Jos koulun käyminen tuntuu vaikealta, venytä lukio neljään vuoteen ja karsi kaikki omasta mielestäsi turhat kurssit pois

- Jos päivälukio ei miellytä, lukion voi suorittaa iltalukiona tai vaikka kokonaan etäopiskeluna (minä vihasin jokaista päivääni päivälukiossa, joka jäi kesken, kun aikanaan sairastuin psykoosiin)

- älä unohda muuta elämääsi, liiku ja syö terveellisesti ja nuku riittävästi

Mun tarina menee niin, että aloitin 16- vuotiaana lukion ja otin heti hirveät paineet. Piti saada kiitettäviä. Otin pitkän matikan ja sain ensimmäisestä kurssista 6, joka oli mulle todellinen järkytys, sillä en ollut koskaan saanut teoria-aineissa 7 huonompaa, no 7 oli järkytys, piti olla vähintään 8, tietyissä aineissa kelpasi vain 9 tai 10.

Mielenterveysongelmani syvenivät toisena lukiovuonna ja koulu alkoi jäädä. Ekana vuonna ei ollut poissaoloja kuin pari, tokana vuonna minua ei enää koulussa näkynytkään. Aloin miettiä, että mitä järkeä koko koulussa edes on, eihän sillä mitään töitä tehdä. Numerot alkoivat pikkuhiljaa tippua...

Kolmas vuosi olikin sitten katastrofi. Elämä meni sijoiltaan, aloin vajota pikkuhiljaa psykoosiin, mutta siitä huolimatta yritin vielä käydä koulua, kun se lakki oli saatava, se lakki oli vain saatava. Lopulta en pystynyt enää menemään pelkotilojen takia kouluun, vaan jouduin suljetulle...

Puolentoista vuoden sairasloman aikana elämänarvot menivät uusiksi. En halunnut palata lukioon, vaan tehdä jotain muuuta, joten menin ammattikouluun ja luin itselleni ammatin. Sitten palasin takaisin lukioon, nyt iltalukion muodossa(, jonne olisi pitänyt mennä suoraan ja jättää päivälukion kilpailuhenkinen touhu heti taakse).

Viime keväänä sitten kirjoitin ylioppilaaksi. Kirjoituksiin menin lukematta, koska olin henkisesti huonossa kunnossa. Iltalukion aikana monet numerot jopa nousivat, koska stressaaminen jäi pois, kun tiputin riman alas, eli ei enää mitään 9 ja 10, seiska riittäisi (monesti tulikin 8) ja jossain aineissa se, että pääsi läpi (silloinkin tuli 7).

Nyt tässä 23-vuotiaana tajusin, miten tyhmä stressaaja olin. Lukiosta tehdään yläasteella jonkinmoinen kaamea mörkö ja toitotetaan, että pitää olla ylioppilas, pitää saada hyvät paperit... Ei ihme, että nuoret masentuvat, kun paineet ovat niin kovat.

Ja muistakaa. Jos kirjoitukset menee huonosti, niin aina voi uusia... Ei elämä kaadu. Yliopistoon on menty B:nkin papereilla 🙂🌻

Hei!
Oon täällä suhteellisen uusi, vähänaikaa sitten eksyin näille sivuille ja nyt päätin sitten osallistua keskusteluunkin..
Mie oon 3. vuotta lukiossa, eka vuosi sujui jotenkuten kun pääsin täysin uuteen ympäristöön, kauas aikaisempien vuosien henkisesti sietämättömistä olosuhteista ja ihmisistä. Se jotenkin herätti ihan uudella tavalla eloon. Numerot nousi ja opiskelu tuntu mielekkäältä. Sitten tokan vuoden lopulla, keväällä, romahdin täysin ja suunnitelmat meni ihan uusiksi tulevaisuuden kannalta. Ensin päätin venyttää opiskelujani kolmeen ja puoleen, nyt neljään vuoteen. ihmisjoukot ahdistaa ja pelottaa ja koulunkäynti on jäänyt täysin taka-alalle. Keskittymisestä ei tule mitään ja läksyjen teko ei millään onnistu. Mutta pikkuhiljaa eteenpäin. Olen päättänyt että kesti se kuinka kauan tahansa, valkolakin saan päähäni, piste. Onneksi lähipiiri ymmärtää ja tukee, sen minkä kykenee. Ja opettajatkin ovat suhtautuneet kiitettävästi. on mukava huomata se että kun tunnustaa omat rajansa ja ymmärtää milloin on itselle parempi hidastaa vauhtia niin ihmiset eivät sittenkään aina tuomitse tai tule ihmettelemään, vaan tukevat ja auttavat.

jaksamista kaikille!🙂🌻

Minä olen nyt 1. vuotta lukiossa. Olen kärsinyt masennuksesta kohta kaksi vuotta, joten lukiota en ainakaan voi syyttää. Mutta minulla asiat ovat menneet niin, että tunsin suurta ahdistusta lukiota tai mitään jatkopaikan valintaa kohtaan jo yhdeksännellä. En yhtään tiennyt mitä haluaisin, joten valitsin lukion. Lukio kuitenkin ahdisti minua, sen ajatteleminen siis. Ne kaikki kauhukuvat neljään asti kestävistä päivistä, koeviikoista, läksy- ja esseevuorista jne. Lisäksi myös se ärsytti paljon, että tiesin joutuvani katselemaan samoja kasvoja vielä yli kaksi ja puoli vuotta.

Kun lukio sitten alkoi, se osoittautui helpommaksi kuin ajattelin. Ensimmäinen jakso menikin aika mukavasti, koska koulussa ei ollut kovin raskasta. Suurin muutos oli se, että oppitunnit kestivät nyt 75min eikä 45min kuten aiemmin (tämä ei TODELLAKAAN koske kaikkia lukioita, joten älä säikähdä!). Siihen kuitenkin tottui aika nopeasti, ja se osoittautui oikeastaan hyvemmäksikin järjestelyksi. Kun ennen 14.00 asti kestävään päivään mahtui ennen kuusi oppituntia, eli pahimmillaan kuusi kirjaa piti kantaa selkä vääränä kouluun, niin nyt kun koulu kestää normaalisti 14.20, se sisältää vain neljä oppituntia.

Leppoisalta tuntuva opiskelu kuitenkin muuttui kun toinen jakso alkoi. Tyhmän kurssitarjottimemme takia jakso oli täynnä pelkkiä lukuaineita, mikä tarkoitti sitä, että lähes joka päivä piti päntätä pistareihin, läksyjä tuli paljon, ja koeviikko sai minut nyt sitten romahtamaan. Tunsin oloni siedettävän hyväksi vielä ehkä n. kuukausi sitten, mutta koeviikon lähiajat ovat olleet tuskaa. Olo on ollut voimaton, lamaantunut ja on vain tehnyt mieli luovuttaa. Nyt kun uusi jakso alkoi, ja paineet vähenivät oloni parani hieman, sillä olen huomannut stressin olevan suuri laukaisija-tekijä masennukseeni. Kun stressaannun, iskee lamaannus, ja lamaannuksesta seuraa että kaikki alkaa mennä pieleen. Onneksi sentään selvisin kaikista kokeista läpi kunnialla(?). Mutta omalle tukihenkilölleni Net-tukeen kirjoittaminen on kummasti helpottanut oloani. Sinne on voinut purkaa paineitaan, murheitaan ja kertoa sellaisista asioista joita ei ole koskaan uskaltanut tai kehdannut kertoa muille. Suosittelen lämpimästi.

Tämän yli-pitkän pälpätykseni jälkeen totean sinulle, että jos päätät aloittaa lukion, valmistaudu siihen että se saattaa olla välillä rankkaa, muttei kuitenkaan aina. Kannattaa luoda jonkin lainen turvaverkko itselleen, eikä olla liian ankara itselleen. Lukiossa näet vaatimustaso on kovempaa, kymppejä ei tiputella läheskään yhtä helposti kuin yläasteella. On siis turha tähdätä siihen että keskiarvo hipoisi kymppiä. Kunhan yrität parhaasi ja tähtäät niihin aineisiin jotka ovat sinulle tärkeitä. Lukioon meneminen on kuitenkin varmaan järkevää, koska monia on myöhemmin kaduttanut että he eivät sinne menneet tarpeeksi hyvästä keskiarvosta huolimatta. Voimia sinulle valintojen tekemiseen! 🙂🌻

Moi Jude90 : )
Onko sulla messenger-osoitetta? Olisi kiva puhua ihan "livenä".

Onhan mulla semmoinen, mutta harmi vaan en käy mesessä paljon... ☹️ Mutta voin mä sen jokatapauksessa antaa, olishan se mukavaa jutella jonkun "kohtalotoverin" kanssa. 🙂 Se siis on neko_girl90x@hotmail.com