Heippa
Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet.
Älä suotta huolestu että et löydä itsellesi elämän kumppania sillä jokaiselle meille
löytyy satoja sopivia elämän kumppania ja niin löytyy sinullekin.
Vaikka on vaikeata niin katso elämää valoisasti eteenpäin ja pitemmällä tähtäimellä
niin kyllä elämä voittaa ja saat asiasi ja elämäsi kuntoon.
olen pahoillani sinun puolestasi että joudut juoppoa isääsi katsomaan ja kärsimään
sillä tiedän mitä se on ( olen itsekkin kasvanut alkoholi perheessä ja siitä noussut ja niin nouset sinäkin )
Miksi sinut sijoitetaan esim nuoriso kotiin???
Kuinkas nyt olet jaksanut???
Oletkos miettinyt mihin menet peruskoulun jälkeen???
Kaunista kevättä sinulle

Sen mukaan mitä olen asiasta ymmärtänyt olet nyt vaikeimmassa vaiheessasi asian suhteen. Olet itsenäistymässä ja huomaat olevasi erilainen.

Mielestäni voisit "kokeilla kepillä jäätä" ja kokeilla jutella niitä näitä äitisi kanssa aiheesta - isällesi en neuvo kertomaan, säästä voimiasi senkin aika tulee ja todellakin jos jollakulla on vaikeuksia hyväksyä asiaintilaa varsinkin alkoholilla tehostettuna ymmärtäminen saattaa jäädä itsekkääksi.

Ei sinussa ole mitään vikaa! Löydät jostain parisi, ennenpitkää. Ajattele kuinka harvoja ihmisiä tunnet tähän mennessä, ja ajattele kuinka ihania ihmisiä tulet vielä tapaamaan 🌻🙂🌻

Voimia 😀

Hei !

Olin purskahtaa itkuun lukiessani vastauksia. Kiitos.

Volvomies,

miut luultavasti sijoitetaan koska pääni meinaa räjähtää käsiini. Olen nyt käynyt kuraattorin juttusilla kolmisen vuotta eikä mikään ole muuttunut, mm. sosiaalityöntekijät on olleet tekemisissä aiemminkin perheeni kanssa. Veljeni muutti äidin luokse edellistalvena. sen jälkeen sosiaalityöntekijöistä ei ole kuulunut yhtään mitään, ja miut unohdettiin. Itse en voi muuttaa äitin luokse.

Ois helppa sanoa että paha oloni (inhoan muuten ilmausta 'paha olo', koska se on jo clisée) johtuu isästä, hänen käytöksestään ja sen sellaisesta, mutta miusta tuntuu että vika on pääni sisällä. Aina sanotaan, ettei juominen ja siitä aiheutuvat jutut johdu lapsesta - mutta varmasti johtuu: jos kiukuttelen, menee reippaammin kuin normaalisti menisi. Oon nyt vuosia vuorautunut oman huoneeni uumeniin, enkä koe perheessä mitään yhtenäisyyttä ja yhteishenkeä.

Riideltiin viikonloppuna, koska hänen olisi pitänyt ajaa miut yhden kaverini luokse. Tullessani harkoista kotiin, hän ei enää ollut ajokunnossa, eikä pystynyt heittää minua. Oli todella noloa ja nöyryyttävää tulla myöhässä seuraavalla linja-autolla. Kun pitää keksiä jokin tekosyy, että miksi näin.
Raivostuttavaa.

Parhaillaan olen lomalla, ja aivot ovat saaneet tuulettua enempi. Ahdistaa ajatus että ensi viikolla jatkuu taas koulu - mutta toisaalta sitä oottaa taas innolla. Huomaa heti että on saanut nukuttua kunnolla ja pitkään. Yleensä isä rymyää yöt pitkät, arkenakin, jolloin aamulla silmien avaamisesta on meinannut tulla ylitsepääsemätöntä. Onneksi nyt on saanut jatkaa unia puoleenpäivään asti.

Peruskoulun jälkeen jatkan lukioon, koska haluan kirjoittaa monia kieliä, kuten saksan, ranskan, ruotsin ja englannin pitkänä. Lukion jälkeen opiskelen kääntäjäksi, ravntola-alaa, tai parturikampaajaksi.

Ihanaa kevättä siullekin !

dies,

min en oikeen tiedä, uskallanko puhua äidillekään vielä. En näe häntä kovin usein, sillä vanhempani ovat eronneet (en voi kuitenkaan asua äidin kanssa, se on pidempi juttu, mutta vika ei ole äidin ja miun suhteessa). Se voisi olla ehkä helpompaa jos oltaisiin läheisempiä. Enkä voi viitata viimeaikaisiin homokeskusteluihinkaan, toisin kuin äitipuolen kanssa ollaan joskus muutama sana niistä vaihdettu, koska äiti ei ole kiinnostunut politiikasta.
Äitipuolellekaan en ole suoraan kertonut, eikä hän ole varmasti arvannutkaan mitään. Hän on loistotyyppi. Enkä aio puhua hänenkään kanssa, koska isä saisi tietää. Äitipuoli on sellainen möläyttelijä toisinaan.

Ehkä suurin pelko on kuitenkin mummin kohdalla - hän on miun elämässä kaikkein tärkein. Ihminen joka on pitänyt puoliani jo silloin kun olin ihan pikkuinen. Mummikin on tosi vanhoillinen, ja siksi hänelle kertominen tulee olemaan tulevaisuudessa kaikkein vaikeinta. Mutta toivon, että hän uskoo miun onnellisuuden olevan etusijalla ?

Toivotaan että olette oikeassa ja Se Oikea kävelee joku päivä vastaan !
En halua nahistua yksin koko ikääni. Ja jotenkin sitä haluaisi löytää jonkun itselle sopivan kumppanin jo nyt. Ja buumi vain tehostuu kun tutut hehkuttavat kuinka 'iiihanaa' on toisen kainalossa. Mmm. 🙂

Mummot voi olla yllättävän viksuja 😉. Mummot yleensä osaa rakastaa lapsenlapsiaan pyyteettä ja sellaisina kuin sattuvat olemaan. Mummot on sentään nähneet maailmaa ja kokeneet jos jonkinlaista. - En kuitenkaan usko että sinun kannattaa häntä toistaiseksi asialla vaivata . On ihanaa että sinulla on "helppo" sukulainen ja siitä suhteesta saat varmaan voimaa näissä kaikissa harmeissasi.

Niin varmaan osaat tunnistaa äitisi, isäsi ja äitipuolesi luonnetta. Ja aivan hyvin voit kertoa sittenkun asia on ajankohtaisempi ja ehkä sitten kun olet täysi-ikäinen sinulla on mahdollisuuksia toimia vapaammin jos sitten tilanne vaatii etäisyyttä.

Itse äitinä tiedän kyllä että monia asioita lapsissa on vaikea ymmärtää tai vaikka hyväksyä, mutta rakkaus ei katoa mihinkään.

Toivotan sinulle ihanaa elämää 🌻🙂🌻

Heippa
Missä sinä haluaisit asua???
Kuinkas sinulla on koulu mennyt???
Hyvä kun sinulla on hyvät suunnitelmat peruskoulun jälkeen nyt kun jaksat ajatella
elämää muutaman vuoden päähän niin varmasti elämä voittaa ja saat asiat kuntoon.
Se olisi kehityksen kannalta tärkeää että et tarvitsisi nähdä kotona alkoholismia
Kauanko sinä olet joutunut alkoholisti perheessä kasvamaan???
Kun on vaikeata niin yksin et saa jäädä kannattaa koulussa vaikka opettajalle
kertoa tai koulu terkkarille sillä yleensä ne ymmärtää ja auttaa.
Kaunista kevättä sinulle