Moikka!  Läheisen tai jonkun tuntemasi ihmisen kuolema koskettaa aina varsinkin kun on kyse nuori tai keski-ikäinen ihminen. Kokemukseni mukaan läheisen menettäminen tuo mieleen oman elämän rajallisuuden. Suru kestää ja sille on hyvä antaa aikaa jos on mahdollista. Saattaa olla, että myöhemmin seuraa kiitollista mieltä tästä päivästä, pienistä ilon aiheista ja  elämästä.

Lämpimin terveisin

Anni_Nettisaapas, Helsinki

Suru kuuluu elämään niinkuin ilo,ilman toista ei ole toista.Se myös pysäyttää meidät kaikki miettimään minkälaista elämää elää,tätäkö haluan?Mitä olisi se jokin muu?Suru on jokaiselle hyvin henkilökohtainen asia ,Jokaisen pitää elää sitä omalla tavallaan ja aikataulussaan.Ja itkeä saa niin paljon ja kauan kuin haluaa.Suru auttaa myös uudella lailla arvostamaan muita ihmisiä.Se muistuttaa tarttumaan hetkeen eikä vain muistelemaan mennyttä tai haaveilemaan tulevasta.Elämää juuri nyt tärkeää elää.Siitä pitää ja kannattaa jutella kaverien ja kaikkien kanssa joita se koskettaa.Se selvittää mieltä ja lähentää meitä toisiimme.Tapasin kerran alle 30v nuoren naisen joka oli sairastanut vakavaa tautia jo useita vuosia ja aina kuitenkin selvinnyt eteenpäin.Hän oli ollut lähellä kuolemaa useita kertoja.Hän kertoi että kun on terve ajatus kuolemasta on kauhea ja vieras.Mutta kun on todella kipeä ja heikko ,kuoleman ajatus voi tuntua vapauttavalta ja helpottavalta päästä lepoon.

SaapasTuula NettiSaapas Helsinki