Olen nyt kesän ajan kärsinyt erittäin ikävistä, pelottavista ja sitkeistä pakkoajatuksista. Näitä ennen olin juuri parantumassa 1,5 – 2 vuotta kestäneestä paniikkihäiriöstä.
Psykiatriani oli lomalla joten turvauduin diakoineihin (vaihteli lähes joka kerta) ja useimmat suosittelivat lääkkeitä. Parisen viikkoa sitten psykiatri palasi lomalta ja melkein heti kättelyssä ehdotti lääkäriaikaa…
Lääkäriaika olisi perjantaina ja olen vain ensi viikon enää kokopäiväisesti töissä, enkä ehdi 4 päivässä tekemään 8 tuntia ylimmäistä että kuittaisin perjantain..
Diagnisoin itselleni OCD:n ja lukemani mukaan terapia on tähän paras hoito. Onko näin ettei täällä Suomessa saa terapeuttista apua ennekuin on sekoittanut päänsä pillereillä tai roikkuu talon katolta hyppyaikeissa? 😑❓ KELA ei ainakaan korvaa terapiaa jos ei ole 3kk lääkärin diagnoosista ja lääkkeitä ei ole kokeiltu.
Eihän ne lääkkeet niitä ongelmia korjaa, ja kun ne sitten lopettaa niin mikä estää palaamasta samaan kaavaan…
Mikä neuvoksi? 😞 Tunnen itseni vain sairaammaksi jos joudun syömään pillereitä ja puhumaan (mieli)sairaanhoitajille…😯🗯️
Hei
En tiedä osaanko auttaa sillä itsellä ei ole kokemusta pakkoajatuksista. En ymmärrä että psykiatrisi on lomalla ja haluaisit lääkäriajan. Psykiatri on lääkäri joka on erikoistunut psykiatriaan. Tarkoitit varmaan psykologia joka ei ole lääkäri.
En usko että diakonit valehtelivat mikäli näin on voit tehdä niistä valituksen. Itselläni on huonoja kokemuksia mielenterveyden ammattilaisista mutta diakonilla en ole koskaan käynyt.
Terapiasta en ole sellaisessa käynyt joten en tiedä miten toimii. Jos et saa tarvitsemaasi hoitoa mielestäsi voisit ehkä mennä yksityiselle. Siitä ainakin kela korvaa osan.
Itse olen myös syönyt lääkkeitä. Tavallaan minun pitäsi vieläkin syödä mutta lopetin lääkkeet omatoimisesti koska jäin niihin koukkuun ja ne lihottivat ym.
Jos olisin sinä kirjoittaisin täällä jollekkin tukihenkilölle joko netTuessa tai sitten netTuki lifessä. Ja kysyisin heiltä neuvoa.
Tsemppiä!
Hei, olen jo neljä vuotta elänyt OCD-diagnoosin kanssa ja asunut kolmella paikkakunnalla ja käyttänyt niiden julkista terveydenhuoltoa. On totta, että kelan korvausta vastaan pitää olla lääkekokeilut ja puolen vuoden hoitosuhde, mutta toisaalta oma vastuu on jossain 40e kerta, että rahaa palaa kuitenkin. Ilman kelan korvausta terapiaan pääsee noin 80e kerta.
Minulla on kokemusta julkisen puolen ilmaisista terapioista, sillä yhdella paikkakunnalla tarjottiin sekä ryhmä-, että yksilöterapiaa. Ilmaiseen terapiaan pääsy riippuu siis pitkälti mielenterveysyksikön varallisuudesta ja kuntien välillä on suuria eroja.
Olen myös itsekin kieltäytynyt lääkityksestä, vaikka jokainen "ammattilainen" niitä tuputtaa. Kuten sanoit, lääkkeet eivät ole pysyvä ratkaisu vaan niiden tarkoitus olisi hillitä ahdistusta joka syntyy altistus harjoituksista. Voithan myös valehdella, että käytät lääkkeitä, vaikka et niitä otakkaan ja näin saat kelan tuen.