Avaudun nyt, ekaa kertaa koko elämässäni. Tuntuu et mulla ei oo mitään ja siihen on monia syitä. Masennus ja ahdistus on mulle nykyään niin tuttuja asioita☹️. Kaikki alko puolvuotta sitten, siihen mennessä olin jo saanu kestää koulukiusaamista ja vanhempien avioeron 😭. Mä luulin et sillon asiat oli huonosti, kunnes 7.1.2013 mä jouduin asumaan lastenkotiin tai no nuortenkotiin. Mä en kestä olla täällä, joka päivä tuntuu et en selvii ja et oon enemmän lopussa.
Mä oon tehny masennus testejä ja kaikki näyttää et mul olis masennus ja sit mä oon tosi ahdistunu ja mietin vaan et millon pääsen pois. Mä saan myös jotain ihme kohtauksii et tuntuu et happi ei kulje, mä hyperventiloidun ja tuntuu et pyörryn ja ahdistaa, en voi oikee liikkuu yms… Ja en oo kertonu kellekkää, esitän et oon tosi ilonen vaik oikeesti mul on tosi paha olla. Mä pelkään et tää jatkuu pitkään eikä lopu. Mä oon yrittäny päästä eroon tästä mut ei onnistu. Välillä oon niin loppu et en pysty syömään, ja syömättömyydestä on tullu tapa. Mulla ei oo ketään kelle puhuu, mitä teen?? 😯🗯️
Moikka.
Sulla on ahdistuskohtauksia, itsellä kokemuksia niistä. Ne rauhottuu, kun yrittää tehdä jotain muuta ja rauhoittua. Itsellä auttaa pussiin hengittäminen ja esimerkiksi yritän lukea kirjaa, joka vie ajatukset muualle.
Sun kannattaisi puhua jollekin aikuiselle sun lähellä, johon voit luottaa tai sitten esim. koulun kautta mennä koulupsykologin tai lääkärin juttusille. Ne osaa yleensä auttaa ja neuvoa.
Ja kannattaa puhua/kirjoittaa, esim. tänne. Se oikeasti helpottaa, kun saa jakaa pahan olon muiden kanssa ja saada siihen apua.
Kauheasti tsemppiä, mulle voi kirjoitella, jos haluat. (:
Suosittelen, että menisit avautumaan jollekkin henkilölle lisää. Tälläisiä tukihenkilöitä löytyy koulusta, nuorisopuolelta, sairaanhoitopiiristä ja seurakunnassa.
Tietenkin myös hyvä ystävä voi tukea sinua ja auttaa.
Kirjottaminen tänne on auttanu... kumpa tää vaan loppuis ;(
Hei! Mitä sulle kuuluu nykyään? Mä tiedän kanssa ite mitä on kun ei oo ketään kehen luottaa ja kukaan ei kuuntele eikä ketään kiinnosta. Tiedän myös sen että koulukiusaaminen sattuu tosi paljon etenkin jos kukaan ei välitä. Mun oma koulu kiusaaminen loppui vuosi sitten, mutta sen jälkeen mun isä ja veli ovat vaan haukkuneet ja vähätelleet.
Toivottavasti elämän ilosi palaa takaisin. Kyllä Se siitä.🙂🌻
Ymmärrän sinua hyvin. Itsellä melkein sama juttu, vanhemmat eronneet ja asun sijaisperheessä, ja siellä elämisestä ei tunnu tulevan mitään😯🗯️ Kamalat säännöt ja ei saa aina syödä jos ei tee jotain määrättyä asiaa. Nytkin menen nälkäisenä nukkumaan. ☹️ Mutta voimia sulle!