Kyllä osasit kirjottaa, minustakin tuntuu, etten osaa. Tiedätkö sinä kuka sinut yrittäisi tappaa? Joskus ihmiset lähettää noita kirjeitä pilana, mutta joskus ne valitettavasti ovat myös totta.
Minua on moni paikallinen ihminen seurannut ja puhunut hävyttömiä ja kaikkea, niin ettei voi ilman puukkoa mennä ulos. Nykyään vaan on sellaista. Mutta kovin monella ei ole uskalliusta satuttaa, itseään tai muita.
Minultakin kaverit katosivat kun sairasytuin masennukseen ja psykoosiin. Ja minä kun luulin että he tukisivat minua niinkuin minä tein kun heillä oli vaikeaa. Mutta ei se vaan ole niin... Joskus täytyy jaksaa yksin, ja se on rankkaa. Onko sulla edes perhe tukena?
Mulla on sellainen outo ongelma, että minusta mun vanhemmat (joiden kanssa en puhu tai mitään) ovat ihan ok ihmisiä silloin kun eivät ihan täysin sekoa. Mun kummitäti taas sanoo mun äidin olevan mielisairas, ja mun kaveri on meidän äidistä saanu sellasen käsityksen, että se koittaa tappaa mut. En ole koskaan tstä kertonut, joten tää on ensimmäinen kerta kun kerron jollekin/jonnekin tän. Minusta taas minä en ainakaan voi ottaa siihen mitään kantaa, sillä olen itse ollut mielisairaalassa osastolla.
Usein musta ainakin tuntuu, että mun pitäisi pelätä enemmän. Mun äiti voi olla vaarallinen ja silti asun samassa talossa edelleen. Kyllä on kummallista. Mutta kirjoita kun jaksat.
Voimia ja halaus!