Kun syömishäiriö ottaa vallan
Mulla on ongelma. Kärsin jonkun asteisesta syömishäiriöstä. En halua syödä koska pelkään lihovani. Samasta syystä myös urheilen paljon jotta polttaisin kaikki pienetkin kalorit jotka syön.
Äitini tuli mukaan terapia-ajalleni toissapäivänä. Mulle tehtiin syömissuunnitelma jota mun pitää noudattaa. Oon nyt tietysti vanhempieni luona noudattanut koska pakko. Odotan vaan et pääsen kotiin huomenna. En aijo syödä koska mua ahdistaa nyt jo kun oon joutunut syömään.
Vihaan itseeni kun suostuin tähän ”paranemis prosessiin”.
Mua ei oo koskaan ahistanut näin paljon. EI KOSKAAN.
Haluun nyt vaan jonkun näköstä vertaistukea tai vinkkejä tms täältä☹️
Huomenna myös pitäis kertoo poikakaverille mun syömishäiriöstä.
Mulla tuntuu että kuolisin ennemmin kuin lihoisin. Viimepäivinä oon halunnut satuttaa itteeni niin paljon mutta en voi☹️
Kiitos jos jaksoit lukea tän.
Hei nimimerkki ruokahaluton,
Oletkohan huomannut, että Syömishäiriöliitto järjestää Tukinetissä viikottain ryhmächattejä, joihin voi osallistua kuka tahansa, jota syömishäiriö koskettaa tavalla tai toisella?
Chatit ovat aina torstaisin klo 18-19.30. Seuraava chat on siis jo tänään to 8.11.
Tervetuloa mukaan! 🙂👍
Hei, tunnen kärsimyksesi. Olen kärsinyt epämääräisestä vakavasta syömishäiriöstä nyt 4 vuotta. Tiedän sen kuoleman pelkoa pahemman kauhun mitä varmasti koet kun et tottele sairauden käskyjä, ja annat kehollesi sen mitä se tarvitsee.
Tämän voin vain sanoa: hyvä että hait apua, mitä aikaisemmin syömishäiriöiset ajatukset saadaan kitkettyä pois hoitojen avulla, sitä vähemmän joudut haaskaamaan elämästäsi kalorien laskemiseen, liika liikuntaan ja ruoan ajatteluun.
Tänä vuonna buliminen oksenteluni ja anorektisuuteni melkein tappoi minut, olin kuulemma 2 viikon päässä sydämmen romahtamisesta(sairastin siis bulimiaa vahvoilla anorektisilla piirteillä) . Juhannusaattona, kun muut olivat kesämökeillään pitämässä hauskaa, olin akuutti 24/7:ssä, koska ruokatorvestani tuli yskän mukana runsaasti verta. Myöhemmin kuulin, että se oli repeämä ruokatorvessa ja jos se olisi ollut senttimetrin isompi, niin ruokatorveni olisi mennyt säpäleiksi ja olisin kuollut sisäiseen verenvuotoon.
Syömishäiriössä kyse ei ole vain jostain dietistä, kun vajoat siihen ajattelumaailmaan tarpeeksi, tanssit vain kuoleman kanssa.
Toivon todella että löydät motivaation syömishäiriösi päihittämiseen, ennekuin kyseinen häiriö riistää sinulta kaiken. Koska mitään muuta lopputulosta syömishäiriöisessä ajattelutavassa ei ole kuin kuolema.
Toivon sinulle kaikkea parasta, ja että hoitokontaktisi auttaisivat näin kamalan sairauden päihittämisessä. Voimia sinne suuresti☺️❤️