Kun siivet on revitty enkeleiltä
Olen loppu, finitto.
Elämäni on ollut vain alamäkeä.
En onnistunut edes tappamaan itseäni, jouduin sairaalaan.
Nyt olen pois sieltä ja olen vielä narkomaani, mutta mitä sitten.
Tyhjemmäksi olo ei enään voisi muuttua.
Elän vain perheelleni ja koiralle.
Pelkään, pelkään todella mitä tapahtuu kun pääsen koulusta.
Olen arvaamaton, joten kuka tietää miten minun käy..
en ainakaan minä itse.
Kirjoitan runoja päästäkseni piiloon itseäni,
piirrän kuvia jotka kertovat minusta, mutta minä en näy siinä.
Sekaisinko?
kaunis runo..
Minä puran usein itseäni kirjoittamalla runoja itsestäni..
Et ole sekaisin.. olet vain nurkkaan ajettu eläin, joka
ei löydä tietä ulos..
Jos pystyt kirjoittamaan runoja ja käsittelemään tunteina niiden
kautta, niin on todella hyvä.. Jos haluat ammattilaisen mielipiteen, niin
sinun kannattaa pyrkiä lääkäriin tai psykologille...
En tiedä mitä kaikkea olet kokenut...kehotan sinua silti uskomaan siihen että toivoa vielä on.
Etsi.. Riku Rinteen kirjoittama kirja. KK-kuoleman kauppias. Siitä voi olla apua mietteisiisi. Tällä sivulla osa tarinaa. Jos kiinnostuit....
http://www.uskojaurheilu.fi/huume/karikorhonen.html
Lue viimeiseen lauseeseen asti.. lue lauseet tarkasti=)
Olen lukenut kirja kk-kuoleman kauppias.. Se ei kolahtanut minuun millään tavalla.
Ajattelin vain että eipä ollut hääppöistä.
nyt kun en käytä mitään aineita, olen edelleen sekaisin.
Välillä on hyviä hetkiä, välillä huonoja hetkiä.
Kun tulee huono hetki, tekee mieli tappaa itsensä.
Minulla ei kai olisi mitään syytä olla masentunut, mutta kuitenkin niin vain on..
En parannu.☹️
...
Ei mulla oo itseasiassa mitään kommentoitavaa tähän...