Kun menneisyys hallitsee
Hei,
Onko täällä mahdollisesti ketään muita nuoria miehiä (n. 18-15 v.) joilla on takana taustalla seksuaalista hyväksikäyttöä? Olen itse 21-vuotias nuori mies, ja mielestäni hyväksikäyttö, jonka olen joutunut käymään monen tahon osalta läpi ihan n. 19-vuotiaaksi saakka on tuhonnut luottamukseni ihmisiin. Välillä tuntuu ihan kuin koko surkea menneisyys määrittelee minussa kaiken tässä ja nyt, enkä kykene enää olemaan sen takia oma-aloitteinen minkään asian suhteen. Suurin osa päivistä kuluu työttömänä oman asunnon sisällä (onneksi sentään on oma rauha), ja olen melkein koko ajan vihainen ja ärtyisä, ja oloni on voimaton; ei siis vain fyysisesti, vaan sillä tavalla, että tuntuu kuin mahdollisuuteni vaikuttaa mihinkään minua itseäni koskeviin asioihin on ”varastettu” ja ”viety”, ja olen vain ikuisesti menneisyyteni vanki. Syytän itseäni koko ajan kaikesta siitä p**kasta, joka tapahtui ja jolle silloin en voinut mitään, tai en uskaltanut enkä osannut sanoa ”ei.” Tuntuu, että mut on ikään kuin ”muokattu” tällaiseksi, enkä voi sille mitään vaikka kuinka yrittäisin päästä muistoista ja vihan tunteistani eroon. Kaikki seksuaalinenkin asia tuntuu aivan vieraalta, ja usein suutun itselleni, jos esim. saan erektion tai sattumalta kiihotun jostain asiasta, ja häpeän sitä pahimmassa tapauksessa päiväkausia. Ainoa tapa, jolla pystyn kieroutuneesti ”nauttimaan” mistään seksuaalisesta asiasta on, kun mua laiminlyödään fyysisesti tai jos olen jonkunlaisessa ”alisteisessa” asemassa, ja siitä nousee ihme pakkoneurooseja ja noidankehä hakeutua varttuneempien miesten sekaan. Ja yritän sillä myös pönkittää jotenkin mun yksinäisyyttäni, koska en tunne mun asuinkaupungista ketään. Olen puhunut psykiatreille asiasta, mutta tuntuu, että mua ei oteta tosissaan, tai sitten sitä vaan vähätellään ja sanotaan, että ”yritä päästä siitä jo yli.” Kunpa vain olis niin helppoa, mutta kun ei ole.
Miten ihmeessä tällaisten fiilisten kanssa voi muka tulla toimeen? Mulla on myös diagnosoitu paniikkihäiriö jo vaikea-asteinen masennus, ja oon harkinnut työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutumista, mutta tuntuu, että jos teen sen, niin mun hyväksikäyttäjät on ikään kuin ”voittaneet” ja tuominneet mut ikuiseen köyhyyteen ja työttömyyteen..
Hei,
Ensiksi haluun sanoo, että todella rankkoja olet joutunut kokemaan, niin surulliseksi pisti, mutta uskon että voit selvitä tästä! En ole itse kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä, joten en voi valitettavasti täysin tietää miltä sinusta tuntuu, mutta uskon kuitenkin voivani antaa jonkintasosta vertaistukea vähän eri näkökulmasta.
Voit lukea tarinani tuosta vähän alempaa aiheena "porno/erektiohäiriö/itsetuhoisuus". Tiivistettynä olen lähes samanikänen, opiskelija ja kärsin erektiohäiriöistä, kiihottumisongelmista, haluttomuudesta, aamuerektioiden puutteesta jne. Todennäköisesti porno aiheuttanut sen. Lähes varma olen, mikään muu ei sitä selitä niin hyvin, mutta täysin varma en tietenkään voi olla. Vaikka en ole kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä, niin aika helvettiä on elää seksuaalisesti kyvytöntä elämää, vie aika lailla elämänhalun. En tiedä yhtään paranenko tästä koskaan ja onko minulla voimia yrittää, kun niin kauan tästä olen kärsinyt enkä ole parantunut. ☹️
Mutta mihin itse pystyn samaistumaan niin on tuo vaikeus päästää menneisyydestä irti, diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö, itsensä syyttäminen, joka tekee olosta entistä kurjemmaksi ja kokemus noista terapeuteista/psykologeista, jotka eivät osaa auttaa, minuakin on vähätelty.
Usein kysyn itseltäni miksi mulle piti käydä näin. Tai mietin voi kumpa pääsisin ajassa taaksepäin niin voisin muuttaa kaiken. Mutta kun ei. En vaan voi tehdä menneilleni mitään. En vaan kertakaikkiaan pysty muuttamaan sitä. Vaikka tämän tajuankin niin siitä huolimatta minulla on vaikeaa päästää irti menneisyydestä. Etsin syyllisiä muista ja itsestäni, mutta ei niitä löydy minun tapauksessani. Ei vain ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa eteenpäin ja päästää menneistä irti omalla kohdalla. Se että miten jatkan eteenpäin niin en vielä tiedä.
Mutta sinun tapauksessa muista ettet mitenkään, missään nimessä voi olla syyllinen. Olet joutunut uhriksi, ja tähän syyllistyneet pitää saada teoistansa vastuuseen! Ja en missään nimessä tarkoita eteenpäin jatkamisella ja menneiden päästämisellä että se olisi helppoa, mahdollista varmaankin. Mutta tarvitset ehottomasti apua ja uskon että varmasti löydät lopulta sen oikean avun! Itse olen etsinyt useita kertoja, rampannut lääkäriltä terapeutille, psykologilta toiselle enkä mistään koe saavani apua. En varmaan sitä löydä kun mun ongelmaa he eivät tunne, mutta sun tapaukses löytyy varmasti oikeita ammattilaisia!
Valitettavasti miesten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ei varmastikaan suhtauduta aina sillä vakavuudella kuin pitäisi, näin luulisin.
Ja mitä tulee näihin ammattilaisiin niin valitettavasti löytyy niitä, joiden kanssa ei kemiat kohtaa. Kun itse selitin taas pornoteoriaani eräälle psykologille hän piti sitä vaan huuhaana ja naureskeli jutuilleni, vaikka vakavuuden aste oli se että mietin itsemurhaa päivittäin. Aika ammattimainen vaikutelma jäi...
Pystyn samaistumaan siis joihinkin tuntemuksiisi, mutta en tiedä osaanko auttaa yhtää kun en vastaava ole kuitenkaan kokenut. Mutta varmaan jotain konkreettisia vinkkejä tulisi mieleen:
-Tee ilmoitus poliisille, jos et ole jo tehnyt
-Älä jää yksin, etsi ammattiapua tai joku luotettava henkilö jolle, jutella. Pahinta on jos jäät yksin. Oikean ammattiavun löytäminen voi olla vaikeaa, mutta vaivan arvoista kun sen löytää.
-Sulla on vielä onnellinen elämä edessä, älä luovuta! Varmasti selviät tästä, mutta se voi viedä aikaa.
En tiedä oliko viestistäni mitään apua, mutta ainakaan et ole yksin. Varmasti löytyy oikeata apua sulle ja pääset vielä normaaliin elämään. Se voi viedä aikaa mutta pääset kuitenkin!