Kun ei vaan jaksa.
Aloitin opinnot tietotekniikan parissa syyskuussa, mutta opiskelu on takkuillut pahemman kerran. On ollut kovaa stressiä, jonka johdosta olen vetänyt rauhoittaviakin yli sallitun määrän. Nyt taas stressin tilalle on tullut mieletön ahdistus ja voimattomuus. Hyvä kun jaksaa aamulla sängystä nousta. Rauhoittavia tullut syötyä jo niin kauan ja aika isolla annoksella, etten voi kuvitellakaan pärjääväni ilman niitä. Tämä kova ahdistus on jatkunut nyt melkein kaksi viikkoa ja se tuntuu ihan fyysisenä: henki ei kulje, rintaan sattuu, väsyttää koko ajan, sydän hakkaa kovaa vauhtia ja muutenkin levoton olo. Lääkärissäkin olen käynyt, mutta sanoivat vaan ettei ole mitään fyysistä vikaa, eikä määränneet mitään lääkettä. Ainut mikä vähän auttaa on musiikki: soittaminen tai kuunteleminen. Muuten on aika tuskaista, kun ei ahdistuksen takia pysty hirveän hyvin keskittymään mihinkään. Olen ollut koulusta pois nyt sen kaksi viikkoa ja asun tällä hetkellä yksin. Välillä on ihan paniikin omaisia tunteita ja ei ne rauhoittavatkaan enää auta, kun niitä on syönyt jo niin kauan. Päivät menee iltaa odotellessa ja kaupassa tietenkin pitää käydä. Illallla, jos vain saa unta, ajoissa nukkumaan ja pitää toivoa, että seuraavana päivänä ei ahdistaisi. Vielä niistä rauhottavista, että olen niitten voimalla käynyt koko kuluneen vuoden ja luin äskettäin netistä ettei niitä saisi käyttää kuin korkeintaan pari kuukautta yhtä jaksoisesti. Lääkäri ei tietenkään minulle sitä kertonut. Kavereille en tahdo tästä kertoa, enkä vanhemmille. Yritän vaan sinnitellä tän ahdistuksen, kyllä yleensä ennenkin on siitä väistynyt, vaikka on saattanut mennä monta kuukautta. Huomenna soitan psykiatrilleni ja pyydän jotain lääkettä tähän, ei tää homma vaan nyt tällaisena vetele. Illat on ehkä helpointa aikaa kun jotenkin rauhottuu ja keskittyy johonkin. En halua saada mitään hullun leimaa, jos menen kertomaan kavereille tai naapureille. Sen takia odotan ja odotan, kunnes ahdistus lievenee. Kirjoittaminenkin auttaa jonkin verran ja hyvä kun nyt sain tänne tän kaiken purettua, ehkä tää tästä vielä iloksi voi muuttu…☹️
Moi,
Hienoa kun kirjoitit tuntemuksistasi. Oon aivan samaa mieltä, kannattaa olla yhteydessä psykiatriin ja kertoa, miten asiat on. Onhan ihan paikallaan, että saisit sellaista apua, mikä oikeasti auttaisi ahdistukseen ja voimattomuuteen. Koetko palaneesi loppuun? Ymmärsin että kävit koulua kuitenkin pidemmän aikaa stressin alla. Se voi joskus iskeä aika lujaa jälkeenpäin, jos pitkään joutuu käymään koulussa/töissä kovan stressin alla.
Sun ei tarvitse sinnitellä yksin. Läheisistäkin voi löytyä niitä, jotka ymmärtää hyvin. Joskus joku ihminen voi yllättäen ymmärtää, vaikka luulisi ihan toista. Näin mulle on käynyt. Ainakin psykiatrille kyllä kannattaa kertoa. Mukavaa että sulla on musiikki ja kirjoittaminen, jotka auttaa. Ne on kyllä jo itsessään eräänlaista lääkettä.
Tähän on varmasti löydettävissä ratkaisu, ja lääkkeitä voidaan varmaan säädellä. Kyllä sä tästä vielä paranet. Toivottavasti ahdistusta saadaan lievitettyä ja voit vähitellen elää omannäköistäsi elämää 🙂
Tsemppiä ja halauksia! ☺️❤️
Ihan hyvä, että olet ollut poissa koulusta (mielestäni). Oletko saanut puhuttua lääkärin kanssa psyykkisistä jutuista? Hyvä, kun musiikki auttaa!
Itellä auttaa joka kerta ahistukseen ja kuvailemasi kaltaisiin oireisiin kun lukee hetken Wanhaa kirjaa. Ei se mitään ainakaan maksa. Ja jos ei ripariaikaista löydy kaapista niin netistäkin löytyy. Mutta älä ihmeessä alota alusta, se on ihan sakia. Avaa summan mutikassa vain jostakin. Siitä löytyy jokaisen makuun jotakin: scifiä, fantasiaa, komediaa, toimintaa ja vähän rakkaushömppääkin. Ja jos pelkää senkin lukemisesta saavansa jonkun hihhulin leiman ottaansa, niin eihän siitä tarvi kellekään kertoa.
🙂👍
Joo kyllä villkettu, tätä vois sanoa burn outiksi. Kun jouduin vielä opiskelun alussakin herämään todella aikaisin ja piti ajaa autolla aamulla semmoset 80 kilometriä yhteen suuntaan. Kyllähän sitä kuukauden jakso vähillä unilla, mutta sen jälkeen romahdin täysin ja siitä oon nyt toipumassa.Joo kyllä minunkin mielestä oli hyvä ratkaisu jäädä koulusta ainakin nyt vähäksi aikaa pois, ajattelee muut sitten mitä ajattelee, mutta kyllä se terveys on kumminkin pääasia. Mutta kyllä mä sinne koulun penkille vielä palaan, yritän ottaa vaan nyt päivä kerrallaan ja tehdä jotain rentouttavaa. Eiköhän tää sillä hoidu...🙂
Hienoa.
Luulen, että olosi paranee, kun saat levätä. Kirjoitustyylistä päätellen jo parempi?