Oletko käynyt mielenterveystoimistossa juttelemassa?
Entä onko paikkakunnallasi muita vastaavia paikkoja joissa voisit käydä juttelemassa? Onko terveyskeskuksessa psykologia?
Mulla on samankaltaisia kokemuksia yleislääkäreistä😝, mutta älä luovuta!
Hae sitkeästi apua, se kannattaa.🙂👍

Adal kirjoitti 07.03.2005 klo 10:24:

En tiedä enää mitä tekisin. Olen niin masentunut ettei millään ole enää väliä. Menetin just rakkaimpani, läheisimmän ihmisen sen takia, ku se ei enää jaksanu mua. Ja mä syytän taas itseäni, kun en saanut apua ajoissa.

Mä en jaksa enää kauaa. Tätä elämää. Eikä kukaan auta, kun jono on niin pitkä. Ja yleislääkäri vaan naureskelee kuinka ihmissuhteet ei oikein onnistu jos on masentunut. Mulla on niin paha olla.

Hyvä Adal.
Tiedän miltä susta tuntuu. Mulla on itelläni paljon ongelmia. Vanhemmat eronnut, isääni en tunne enää ollenkaan, pahanlaatuinen masennus, viiltelyä, itsemurha yrityksiä.
Sinun kannattaa tehdä samalla lailla kuin mäkin. Menin juttelemaan ensin koulukuraattorin kanssa ja terkkarin kanssa. Nyt olen menossa terapeutille puhumaan ongelmistani. Se auttaa todella paljon! Mustakin tuntuu välillä siltä että oma rakkaani jättää minut kohta jos vielä valitan hänelle, mutta hän vain jaksaa lohduttaa minua! Voin sanoa että sinun rakkaasi ei oikeesti välittänyt sinusta kunnolla jos jätti sinut sen takia että "valitit" hänelle! Yritä jaksaa eteenpäin! Löydät vielä ihmisen joka arvostaa sinua todella!

Kyllä se mua arvosti. Tätä jatkui vaan niin kauan että mä näin kuinka sekin alkoi masentua. Ja mä en voinu antaa sille rakkautta kun mulla ei oo mistä antaa. Tyhjä olo. Se ku oli mulle läheisin. Enkä mä oo ehkä vielä käsittänykään tätä täysin. Ehkä murrun vielä enemmän.

Oon saanu apua ainakin vähän, tosin terapiaan on hirveet jonot. Toivottavasti lääkkeet auttaa. En halua enää yhtään uuttaa ihmissuhdetta ennen ku ite oon tasapainossa.

Hei Adal!

Voimia ja jaksamista sinulle! Elä hetki kerrallaan, usko siihen, että elämä avaa aina uuden oven!

Itsekin olen vielä "vaiheessa", parisuhde hyvällä, mutta ei niin vakaalla pohjalla. Nyt kuitenkin paremmin kuin aikoihin, olen hakenut ja saanut apua, en ehkä niin paljon kuin olisin tarvinnut, mutta nyt jo selviydyn. Päivä kerrallaan, mutta sekin jotain. Olen oppinut antamaan itselleni aikaa, onneksi myös rakkaani ymmärtää, että niin minä kuin mekin tarvitsemme varovaista etenemistä.

Entinen kärsi tilanteestani, ei jaksanut, pyysi useamman kerran minua hakemaan apua, en vain ymmärtänyt, ennen kuin oli liian myöhäistä. Menin erostamme enemmän rikki, mutta tajusin hakea apua, tajusin vasta siinä etten ole kunnossa. Tajusin, kuinka raskasta kanssani on ollut.

Vielä nykyäänkin tulee aikoja, jolloin millään ei ole mitään väliä, enkä jaksa. Silloin vain etenee hetki kerrallaan, askel askeleelta, ei pidä kiirettä itsensä kanssa.

Toivon, että sinäkin saat apua. Toivon, että jaksat jatkaa, vaikka kuinka tuntuisi vaikealta. Anna aikaa itsellesi. Uusista ihmissuhteistakin pystyy nauttimaan enemmän kun tuntee olevansa tasapainossa oman itsensä kanssa.

Kiitos Cheetah.

Voimia sinulle <3 Tiedän tunteen on kamalaa kun kun kukaan ei ota tosissaan ☹️ Minut pistettiin hoitajan kanssa juttelemaan auttoikin niin helvv. jos jollekulle sanoo että väsyttää ne sanoo liiku enemmän mene aikaseemmin nukkumaan,,, tms

Yleislääkäreistä ei ole kyllä ollu mullekaan mitään apua. Ensimmäisen lääkärikäynnin perusteella en kuulemma oo masentunu. Lääkäri vain sanoi, että en mä oo masentunu tai että ei mulla oo paniikkihäiriötä ku ei musta yhtään huomaa sitä. Toisella kerralla tehtiin paniikkihäiriö- ja masennustesti ja alkoi lääkärikin myöntää tosiasiat... 😞

Moi...

Apua kannattaa hakee ja tosissaan. Mä en itse varsinaisesti mennyt hakemaan apua masennukseeni, vaan kun mun elämässäni tapahtu jotain mitä en olis pystyny käsittelemään yksin ilman ammattiauttajaa (raiskausyritys). Niin silloin mun siskoni pisti mut kriisikeskukselle ja siellä mä oon saanu puhuttua kaikesta muustaki ja nyt mä pääsen todellaki jatkohoitoon 🙂👍
Tosin sinne on pitkät jonot, mutta odotus ajallekin ne keksi mulle sieltä kriisikeskukselta paikan minne voin mennä puhumaan jos ahdistus valtaa mielen ja jos on tarve puhua 🙂 Ne siellä kriisikeskuksella otti mut niin hyvin ja mun asiat niin hyvin, että kannattaa hakea apua vaikka sieltä.
Ja jos tosiaan on tarve jatkoon päästä niin kyll ne sieltä sen huomaa, kunhan on aito ja rehellinen, puhuu asioistaan niinku ne on oikeasti.
Menihän mulla pari kertaa ehkä ennenku pystyin kunnol avautuu, mut tuntemattomalle on niin helppoa puhua jos vertaa läheiselle puhumiseen.
Ei kannata jäädä voivottelemaan et ku ei saa apua, joskus sitä on itse haettava. Mä oon joutunu ottaa monta sellasta askelta ihan äskettäin mitkä on ollu niin vaikeita mulle henkilökohtasesti. Mut mä haluan tosissani auttaa itseäni pois tästä kuopasta, tästä pahasta olosta mikä vaan leviää muhun entistä enemmän.
Olkaa kilttejä ja auttakaa itse itseänne sen verran et vaikka soitatte jonnekin auttavaan puhelimeen, kerrotte asianne ja kysytte mitä teidän pitäis tehdä! NE varmasti auttaa sieltä ja toi kriisikeskus se jos mikä on aivan uskomattoman hyvä paikka, mistä apua saa ja nopeasti 🙂
Tsemppiä teille kaikille 🙂👍