Kultalusikka

Kultalusikka

Käyttäjä -Varjo- aloittanut aikaan 16.03.2006 klo 12:38 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä -Varjo- kirjoittanut 16.03.2006 klo 12:38

”It could seem that I’m doing fine
but I’m broken to little pieces deep inside” -Sentenced.

Siinä on sitte tilanne.
Oon parikymppinen opiskelija jätkä. Oma auto ja hyvä kämppä missä asua. Lukio menee kohtuullisesti. Mulla on aika varakkaat vanhemmat.
Kaikki mun ”kaverit” sanoo että ei mua voi masentaa ja mulla menee niin hyvin ettei voi olla mitään vialla ja blaa blaa blaa…
Mutta silitikin mua masentaa koko ajan ja välillä tuntuu että vois vetää ittensä narun jatkoksi tai jotain muuta. Ei mulla oikeasti oo yhtään hyvää ystävää jolle vois kertoa ongelmista. Kaikki on vaan sellasia öh…. kavereita. Ei yhtään ainutta luotettavaa ystävää. Vihaan oikeasti käydä koulussa ja työtkin painaa hartioita. Stressiä on enemmän mitä jaksais kantaa.Mun tyttöystävä kuoli 4 vuotta sitte eikä siitä pääse millään yli, koko ajan mielessä. Tai no oikeastaan ittesä tappo seki aikonaan. Tekis mieli lähtä sen luo… APUA…😯🗯️

Käyttäjä tawu kirjoittanut 16.03.2006 klo 16:02

-Varjo- kirjoitti 16.03.2006 klo 12:38:

"It could seem that I'm doing fine
but I'm broken to little pieces deep inside" -Sentenced.

Siinä on sitte tilanne.
Oon parikymppinen opiskelija jätkä. Oma auto ja hyvä kämppä missä asua. Lukio menee kohtuullisesti. Mulla on aika varakkaat vanhemmat.
Kaikki mun "kaverit" sanoo että ei mua voi masentaa ja mulla menee niin hyvin ettei voi olla mitään vialla ja blaa blaa blaa...
Mutta silitikin mua masentaa koko ajan ja välillä tuntuu että vois vetää ittensä narun jatkoksi tai jotain muuta. Ei mulla oikeasti oo yhtään hyvää ystävää jolle vois kertoa ongelmista. Kaikki on vaan sellasia öh.... kavereita. Ei yhtään ainutta luotettavaa ystävää. Vihaan oikeasti käydä koulussa ja työtkin painaa hartioita. Stressiä on enemmän mitä jaksais kantaa.Mun tyttöystävä kuoli 4 vuotta sitte eikä siitä pääse millään yli, koko ajan mielessä. Tai no oikeastaan ittesä tappo seki aikonaan. Tekis mieli lähtä sen luo... APUA...😯🗯️

On väärin sanoa, että ihmisellä ei voi masentaa,
vaikka olisikin rahaa ja kaikki näyttäisi päällepäin hyvältä.
Olin itse masentunut yli vuoden verran ja silloin tosiaan teki mieli vetää itsensä narun jatkoksi.
Hain apua täältä, läheisiltä aikuisilta, sekä psykologilta, joka ei osannut auttaa.
Hänen mielestä en tarvinnut apua. Läheiset aikuiset olivat ehkä se,
joka auttoi eniten eteenpäin.
Nykyään päivä kerrallaan koitan päästä "yli" tuosta ajasta ja rakentaa uutta elämää.
Toivottavasti olet koittanut hakenut itsellesi apua jostain,
koska kovasti etsivälle sitä varmasti löytyy jossain vaiheessa.
Oletko käsitellyt tyttöystäväsi kuolemaa laajemmin vai oletko pitänyt kaiken sisälläsi?
Missä vaiheessa olet koulunkäynnissä ja onko pois pääsy kaukana?

Käyttäjä -Varjo- kirjoittanut 16.03.2006 klo 23:36

Olen käynyt lukiota jo yli kaksi vuotta ja kirjoittaa ois tarkoitus vuoden päästä keväällä...

Tyttöystäväni kuolemasta sen verran että siitä syytetään tytön vanhemmat aikoinaan syyttivät siitä täysin minua, en saanut mennä hautajaisiin enkä edelleenkään tiedä mihin hänet on haudattu. En oo siitä niin hirveesti kellekkään puhunu. jotku kaverit tietää vaan että joku joku on kuollu aikonaan mut ei sen enempää. Kun ei ole ollut hirveästi niitä luotettavia ihmisiä kelle puhua. Vanhempani eivät tiedä asiasta yhtään mitään. Eikä niitä kyllä mahdollisesti paljoa kiinnostaiskaan. En oo niistä ikinä pahemmin tykännyt. Eikä ne oikeen osaa hoitaa vanhemmuutta niin ku pitäs. Enemmänki yrittävät sillä rahalla ostaa "rakkautta..." On ne kyllä mua joskus aikonaan yrittäny psykologille saada vaan eihän sitä voinu sillon "teininä" missään käydä. Turpaan siitä ois saanu muilta. Tuossa joku aika sitte joku suositteli kirkossa käymistä, noh pitihän sitä kokeilla.. Mut eipä siinä mun mielestä mitään järkeä ollu. Ateisti kun olen enkä usko siihen hommaan mitenkään 😉....

Käyttäjä -Varjo- kirjoittanut 18.03.2006 klo 17:07

Hoh hoh.. Tulipa taas paskaa niskaan.. Serkkupoika vahingossa tappo ittesä viime yönä... Nyt kyllä masentaa ja paljon...

Käyttäjä StellaNova kirjoittanut 24.03.2006 klo 11:27

Se on kovin väärin miten yhdelle ihmiselle kasaantuu kaikki. Varsinkin jos tuntuu siltä, että on kaikkien ongelmien sekä surujensa kanssa yksin. Sen mitä minä olen oppinut viime aikoina on se, että paskaa sataa niskaan aina eikä se lopu koskaan. Jää kaksi vaihtoehtoa, joko yrittää vielä tai luovuttaa; sitä en tiedä kumpi niistä on se "parempi".

Mitä avun hakemiseen tulee, apua saa kunhan sitä tosiaan jaksaa etsiä. Se vaan ei luo kovinkaan suurta luottamusta ihmisiin, kun joka kerta pikkusen avauduttua toinen kääntää selkänsä. Luovuttaako silti? En tiedä, olisi kovin väärin neuvoa luovuttamaan. Toisaalta päätös oman elämän kulusta on jokaisella itsellään. Ja samalla vastuu. Vastuu myös siitä kuinka ne päätökset vaikuttavat muihin ihmisiin.

En kyllä osaa oikein lohduttaa näköjään mitenkään. Pointti kai on se, että elämän kuntoon laittaminen on lähdettävä itsestä. Ei sitä muut voi tehdä toisen puolesta, eikä sitä muut voi pakottaa haluamaan "parempaa" elämää. Toinen ihminen voi olla tukena ja auttaa, mutta jokaisen oman elämän hallinta ja muokkaaminen mieleisemmäksi on omalla vastuulla.

Etsivä löytää tukea...