”It could seem that I’m doing fine
but I’m broken to little pieces deep inside” -Sentenced.
Siinä on sitte tilanne.
Oon parikymppinen opiskelija jätkä. Oma auto ja hyvä kämppä missä asua. Lukio menee kohtuullisesti. Mulla on aika varakkaat vanhemmat.
Kaikki mun ”kaverit” sanoo että ei mua voi masentaa ja mulla menee niin hyvin ettei voi olla mitään vialla ja blaa blaa blaa…
Mutta silitikin mua masentaa koko ajan ja välillä tuntuu että vois vetää ittensä narun jatkoksi tai jotain muuta. Ei mulla oikeasti oo yhtään hyvää ystävää jolle vois kertoa ongelmista. Kaikki on vaan sellasia öh…. kavereita. Ei yhtään ainutta luotettavaa ystävää. Vihaan oikeasti käydä koulussa ja työtkin painaa hartioita. Stressiä on enemmän mitä jaksais kantaa.Mun tyttöystävä kuoli 4 vuotta sitte eikä siitä pääse millään yli, koko ajan mielessä. Tai no oikeastaan ittesä tappo seki aikonaan. Tekis mieli lähtä sen luo… APUA…😯🗯️