Iltaa. olen seurannut jonkun aikaa juttuja sivulla ja uskaltaudun nyt itsekin ensimmäistä kertaa avata suuni..olen tuntenut n. 2 v. että pikkuhiljaa olen hukkaamassa itseäni kauemmas ja kauemmas itsestäni. en ole enään se sama ihminen jonka luulin tuntevani ja joka luuli tietävänsä mitä elämässään haluaa. lähtien pienistä asioista.nykyään ajatukset tuntuvat sinkoilevan päähäni sellaista vauhtia etten itsekään pysy mukana ja koen ahdistuvani. en ole uskaltanut mennä lääkäriin. välillä minulla on jaksoja jolloin tunnen olevani paras kaikessa mitä teen ja välillä kaikki iskeytyy päin naamaa ja olen masentunut viikko tolkulla ja tunnen itseni naurettavaksi, miten olen taas voinut kuvitella olevani sitä ja tätä..tämä saa aikaan sekasortoa etten oikeasti enää tiedä mihin olen pystyvä ja mihin taas en. en uskalla enää olla oma itseni joka ennen oli niin itsevarma, vaan pelkään tulevaa masennus jaksoa joka taas seuraa tietyin väliajoin.
haluaisin mennä tapaamaan psykologia mutta tiedän etten pysty siellä muuhun kuin vaan itkemään…
olen yrittänyt miettiä asioita mistä kaikki voisi johtua ja yhtäkkiä tunsin kummallisia tunteita vanhemman miehen läheisyydestä kun olin lapsi..
mieleeni on alkanut palautua asioita joita en olisi koskaan uskonut minulle tapahtuneeni.minua on hyväksi käytetty lapsena.
en uskalla kertoa asiasta kenellekään sillä olenhan se joka on aina ollut vahva ja nostanut kaikki muutkin ihmiset suosta ja auttanut heitä eteenpäin. miten voisinkaan nyt myöntää heikkouteni?😯🗯️
Moi.
Itse olen tuntenut hyvinkin samankaltaisia tunteita itsestäni siis siitä kuinka ei oikein enää tiedä kuka oikein on. Välillä uskoo ja tuntee olevansa ihan hyvä ja hyväntahtoinen ihminen mutta usein tuntuu että mussa ei ole mitään hyvää tuntuu että jos joku näkisi sisälleni niin sieltä ei paljastuisi mitään muuta kun saastaa. Itse en hakenut apua ja nykyisen tyttöystäväni seuran myötä olen pystynyt olemaan vetämättä itseäni tuollaisten negatiivisten asioiden noidankehään joka vaan kasvattaa itseään. Itsellä tulee olemaan vaikeat ajat edessä olen tehnyt jotain mitä ei olisi todellakaan saanut tehdä ehkä tulevaisuudessa joudun hakemaan apua. Minun neuvoni sulle: Mene ammattilaisen puheille älä mieti että pitäisikö vai ei. Tiedän että kynnys siihen on mieletön mutta kun se on ylitetty on jo paljon helpompaa. Älä mieti mennäkkö vai ei! Ota jalat allesi ja kävele ammattilaisen puheille vaikka mieli sanois mitä. Vaikka et osaisikkaan muuta kun itkeä niin uskon että alan ammattilainen kyllä tietää mitä tekee kanssasi ja saa sinusta kyllä muutakin irti. Olosi alkaa parantua sun pitää vaan uskaltaa otta ensimmäinen askel.