Tähän minäkin kaipaisin vastausta.. Erosta on jo yli vuosi ja edelleen kaipaan. Sitä paitsi tälläkin hetkellä seurustelen, mutta en tiedä. Ei hän ole exäni, ei hän voi häntä korvata. Välitänhän minä tietysti hänestäkin, en kai muuten hänen kanssaan olisi, mutta silti exä kummittelee päässä.

Hei!

Ikävä kuulla, että entinen pyörii mielessä, vaikka uusi onkin kehässä. Itsellänikin oli yksi mies, jota en saanut mielestäni millään... Kuitenkin nyt hän on haihtunut mielestäni, vaikka aikaa meni siihen puolitoista vuotta. Aluksi yritin vihata häntä, mutta sitäkään en osannut, vaikka hän satutti minua henkisesti enemmän kuin kukaan muu.

Yritin monen ihmisen kanssa rakentaa suhdetta, mutta eihän siitä mitään tullut kun en saanut ajatuksiani pois entisestä. Ajan kuluessa opin, ettei mikään muu auttaisi kun aika. Annoin itselleni luvan olla yksin ja surra, itkeä niin kauan tämän sydämeeni vieneen perään. No siihen menikin yli puoli vuotta. Kukaan ei tuntunut korvaavaan häntä, kukaan muu ei saanut päätäni niin sekaisin. Kunnes sitten aika todellakin paranti haavojani ja siniset silmäni katosivat tämän ihmisen suhteen. Nykyään lähinnä sääliin häntä, miten ihminen voi olla niin kaksinaamainen.

Tietenkin vaikuttaa paljon millainen suhde exän kanssa on ollut...? Jonkun asian takiahan sitä on erottu. Vanhat ajat muistaa kyllä parempina mitä ne välttämättä ovat olleet. Kannattaa myöntää itselleen rehellisesti jos vielä ikävöi entistä, mutta en lähtisi kertomaan sitä hänelle. Se tekee yhä vaikeammaksi tilanteen.

Surkaa suru pois! Uskon kyllä vahvasti, että myös joku muu tekee sinut onnelliseksi 🙂

Minä turvauduin "turvallisten" miesten lähelle tämän entisen surun mulle tuoneen jälkeen. Mutta pian huomasin, että se ei ollut ratkaisu. Nyt seurustelen ja tämä mies sai heti ensinäkemältäni jalat alta. Ja hän on enemmänkin kuin luottamuksen arvoinen, hän saa minut tuntemaan että mä kelpaan 🙂 Jota kukaan muu kuin tämä sydämmeni särkenyt exä:ni sai aikaisemmin mut tuntemaa!

Tsemppiä teille 🙂🌻