Koulupudokkaita, onko muita?
Itselläni on peruskoulun jälkeinen aika mennyt masennuksen kanssa kamppailemiseen, enkä nyt 19-vuotta täytettyäni edelleenkään ole saanut mitään koulua peruskoulun jälkeen käytyä. Kaikenlaistahan tässä on tullut yritettyä ja olen kouluissa pärjännytkin, mutta oma jaksaminen ei ole riittänyt. Ja masentuneena koulullakaan ei tunnu olevan niin mitään merkitystä.
Onko muita samanlaisia ihmisiä? Minua on vaan ruvennut ahdistamaan niin hirveästi, kun tämänikäisistä valtaosalla jo jokin tutkinto on 😟. Toisaalta tiedän, etten itse nyt näin masentuneena pysty opiskelemaan, enhän edes tiedä mitä tahtoisin opiskella ja miksi, kun millään ei oikein tunnu olevan väliä.
Jos et ole kokeillut lukiota, niin kannattaa sinne mennä jos pääset. Aina voi järjestellä kurssit niin ettei kasaudu liikaa tekemistä. Itse ainakin jaksan vielä opiskella vain ja ainoastaan sen takia, että voin aina siirtää kurssin tai pari myöhemmäksi. Meidän lukiossa myös pystyy esim. viiteen vuoteen suorittamaan, jos vain sopii siitä. Jos tekee sen ratkaisun niin selviää muutaman tunnin päivillä. Vaikka lukio on olevinaan rankkaa, niin siitä voi myös selvitä. En kyllä tiedä ratkaisiko tämä jaarittelu mitään vai tuhlasinko taas vain jonkun aikaa... Tsemppiä sinulle. 🙂🌻
Lukiota olen kyllä käynyt, se vain tuntuu niin mahdottomalta projektilta. Tosin ei kiinnosta kyllä mikään ammatillinen koulutuskaan. Eikös se lukio-opiskelukin jossakin vaiheessa muutu maksulliseksi, jos menee hirveästi yliaikaa? Mulla riittäisi kyllä älli lukion suorittamiseen, mutta ei sitä ainakaan nyt sairaana jaksa eikä voi.
Etkä tosiaankaan tuhlannut aikaani viestilläsi, kiva kun vastasit 🙂
Eihän se elämää pilaa, jos jättää opiskelut peruskoulun jälkeen opiskelematta. Kunhan vaan jaksaa elää. Sekin tuottaa ainakin minulle paljonkin ongelmia, mutta eipä se mitään. Jatkoja. 🙂
Tokihan jonkin koulun käyminen olisi mahdollisuuksien salliessa hyvä juttu. Mutta ei sekään ole kaikki kaikessa. Jos voimavarat riittävät vain toiseen, kannattaa elämisen ja opiskelun väliltä panostaa elämään. 🙂
Ja sitä paitsi ainahan on aikuislukio ja muita tällaisia vaihtoehtoja. Eli vaikka oletkin "jo" 19-vuotias, et sulje mitään mahdollisuuksia pois, vaikka keskittyisitkin toistaiseksi parantumiseen ja tulevaisuuden suunnitteluun. Nykyisinhän ei ole mitenkään tavatonta pitää välivuosia ja opiskella vähän vanhempanakin.
Mutta mitään viisaampaa en minäkään osaa sanoa. Toivon vain jaksamista sinulle.