Moi Merccu! 🙂

Samaistuin viestiisi monilta osin hyvinkin paljon. Vuoden takainen elämäntilanteeni muistuttaa paljon sinun tilannettasi. Tunsin, etten voinut olla täysin oma itseni täällä Suomessa. Kun sanon Suomi, tarkoitan tätä omaa ympäristöäni jossa elän.

Viime kesänä olin kaksi kuukautta töissä ulkomailla. En tuntenut sieltä etukäteen ketään. Tässä tilanteessa äärimmäisen hyvä puoli oli se, että sain itse päätettyä "roolini" ihmissuhteissa, jotka loin siellä. Suomessa minulla oli jo tietty kaveripiiri, jotka olivat tottuneet minun käyttäytyvän ja toimivan tietyllä tavalla. On todella raskasta taistella ihmisten odotuksia vastaan, mutta täysin uusien ihmisten kanssa voi ottaa erilaisen "roolin", sellaisen joka vastaa paremmin sitä, millainen todellisuudessa on ja millainen haluaa olla. Entinen "roolini" täällä Suomessa oli käytännössä terapeutti. Kuuntelin ystävieni ongelmia ja autoin heitä parhaani mukaan. Saatoin puhua puhelimessa tunteja jonkun ystäväni kanssa, keskustellen vain ja ainoastaan hänen ongelmistaan ja etsien niihin ratkaisuja.

Viime kesänä opin kertomaan myös omista asioistani, unohtamatta silti muiden kuuntelun tärkeyttä. Erään skypepuhelun aikana (jonka puhuin suomalaisen ystäväni kanssa ollessani ulkomailla) tajusin, miten paljon olin muuttunut kesän aikana - ja ennen kaikkea järkytyin, millainen kynnysmatto olin ollut. Tämä Suomi-ystäväni kertoi vain omia kuulumisiaan puhelun aikana, eikä edes tajunnut kysyä, mitä minulle on käynyt! Vielä kun olin niin odottanut, että pääsen kertomaan edes osan siitä, mitä kaikkea minulle oli ehtinyt käydä.

On mahtavaa, että olet tehnyt töitä itsesi kanssa, jotta oppisit pois lapsuuden ympäristösi käyttäytymismalleista. Uskon, että sinulle tekisi tosiaankin hyvää päästä nyt täysin uuteen ympäristöön, jossa voit ottaa täysin uuden "roolin" ihmissuhteissa. Haluan nimittäin muistuttaa, että pakeneminen yksinään ei loppujen lopuksi johda kovin pitkälle. Jos vain pakenee ongelmiaan uuteen ympäristöön, ongelmat seuraavat perässä. Tekstistäsi käy kuitenkin ilmi, että olet tehnyt töitä itsesi kanssa, joten ympäristönvaihdos tekee varmasti sinulle hyvää. Kunhan vain muistat, että ongelmasi ovat loppujen lopuksi olleet myös sinussa itsessäsi, koska sinä itse hyvin pitkälle määrittelet, miten muut ihmiset saavat sinua kohdella.

Täytyy muuten sanoa, että kun tulin tänne Suomeen takaisin, meinasin palata vanhaan tuttuun rooliini. Sitten tajusin, etten voi enää palata entiseen kaiken sen jälkeen, mitä olen oppinut. Sanoinkin ystävilleni suoraan, että välillä tuntuu, etten minä saa heiltä tarpeeksi tukea, vaan yleensä minä olen se, joka kuuntelee ja tukee. Tilanne on nyt paljon parempi kuin vuosi sitten, ja olen läheisempi ystävieni kanssa. Oli osittain oma vikani, että alistuin kuuntelijan rooliin enkä vaatinut enempää. Tällä haluan sanoa, että ainakin minulla ne kaksi kuukautta ulkomailla toivat tarpeeksi itsevarmuutta, jotta en muuttunut takaisin siksi, joka olin ennen. Toivottavasti sinäkin saat "harjoiteltua" uudessa ympäristössä ja uusien ihmisten kanssa, jotta kun joskus palaat Suomeen tai tulet edes käymään, osaat soveltaa näitä taitoja myös näiden läheistesi kanssa, jotka ovat Suomessa. 🙂

On vaikea sanoa, kannattaako sinun pitää yhteyttä läheisiisi. Sanoisin, että kannattaa. Jos kuitenkin tiedät heidän esimerkiksi odottavan sinun epäonnistuvan ja tulevan häntä koipien välissä maitojunalla kotiin, niin on ehkä parempi ottaa vähän etäisyyttä ainakin aluksi, ettei negatiivisuus tartu sinuun. Kuitenkin voisi olla lohdullista, että on joku jolle soittaa (ja joka osaa rauhoitella ja kannustaa), jos kaikki ei menekään ihan niin kuin sujuu, sillä niitäkin hetkiä varmasti tulee. Epätoivon hetkinä (esimerkiksi kun tuntuu, että on palaamassa vanhoihin käyttäytymismalleihin) pitää vain pitää pää kylmänä ja muuttaa omaa käyttäytymistään. Älä anna kenenkään toisen määritellä sitä, millainen sinä olet tai millainen sinun kuuluisi olla. Sinä tiedät, millainen haluat olla, ja voit olla juuri se ihminen. Jos itse tiedät, kuka olet, toimit automaattisesti sen mukaan ja silloin myös toiset uskovat sen. Tämä on myönteinen noidankehä: kun toiset uskovat sen, se vahvistaa omaa uskoasi entisestään.

Sanoit, että olet muuttamassa maahan, jossa "oma persoona on vahvasti läsnä". Kannattaakin vielä muistaa, että tällaisissa maissa omaa itseä tuodaan vahvasti esille ja huomiosta saa usein kilpaillakin, esimerkiksi puheenvuorojen muodossa. Ei kannata siis masentua, jos aluksi tuntuu, että jäät muiden varjoon. Esimerkkiäsi käyttäen neuvoisin, että kasvata vauhtiasi hitaasti mutta varmasti, älä aluksi odota liikoja, äläkä yritä olla joku muu. 😉

Huonosta itsetunnosta ei kai voi kasvaa pois ihan kokonaan. Uskon, että jokaiselle tulee ainakin joskus epävarmuuden tunteita. Epätoivon hetkinä on hyvä olla joku, joka puhuu järkeä.

Mahtavaa, että huomaat olevasi tyytymätön elämääsi ja teet jotain asian muuttamiseksi. Tsemppiä! 🙂🌻

Hei Sonrisa!

Löysit juuri sen punaisen langan, jota yritin parhaani mukaan kuvailla!

Näinhän se on, että se oma todellinen "minä" on jotakin muuta, mitä se ulkopuolelle näyttää olevan. Itsekin olen miettinyt, että muutto kauemmas, uusiin ympyröihin on erittäin tervetullutta ja siellä sisäisen elämän rakentaminen voisi olla se ns. uusi alku. Ymmärrän toki, että suuri osa tapahtumista on johtunut myös minusta itsestäni. Tuon uuden roolin hahmottaminen on kuitenkin aikaa vievä prosessi kuten itsekin mainitsit, täytyy yrittää olla kärsivällinen.

Huomaan kuitenkin, että kehitystä tapahtuu, sillä tänäänkin keskustelu ihmisten kanssa, joihin vasta tutustuin, onnistui luontevammin. Ihmiset katsovat myös erilailla kuin ennen, kiinnostuneemmin (?). Kun rohkaistuu antamaan enemmän itsestään, niin ilmeisesti sitä saa myös enemmän takaisin. Välillä sitä vain ajattelee, että pitävätkö ihmiset ihan "pöllönä", jos puhunkin enemmän. Todellisuudessa olen aika puhelias. Tuntuu vain hassulta, että ihmiset ovat oikeasti kiinnostuneita asioistani! Kotoa en sitä kiinnostusta ole koskaan saanut ja osaksi siitä johtuen, olen aina pysynyt tiukasta taka-alalla. Onneksi on ollut ystäviä, jotka ovat kyselleet kuulumisia ja pitäneet yhteyttä.

Edelleen kiitos vastauksestasi! Siitä oivalsin monta hyvää pointtia, jotka pidän tiukasta korvan takana 🙂