kokemuksia viiltelystä ja jokapäiväisestä ahdistuksista.
Olen 13 vuotias tyttö ja olen viillelelyt kohta 2 vuotta. minulla on joka päivä masentunut olo ja tuntuu, että haluaisin kuolla. olen yrittäänyt hirttää itseni silloin minulla meni käsistä ja jaloistatunto sekä silmissä sumeni. lopulta en tuntenut ollenkaan ruumiinosiani enkä nähnyt tai kuullut mitään. Kun olin roikkunut vessan ovenkahvassa n. 15-20 min. pyyhe joka oli kaulani ympärillä kirstyi enkä saanut enää ollenkaan henkeä. menetin tajuntani suurinpiirtein siinä kohdassa. tulin tajuihini jossakin vaiheessa. Pyyhe pyyhe oli tippunut ja makasin puolitajuissani lattialla ja värit ja rajat heitteli rajusti. kun pääsin ylös katsoin peiliin ja huomasin, että kaulassani oli aivan järkyttävän näköiset punaiset hiertyneet jäljet. sen jälkeen menin kiireesti nukkumaan todella säikähtäneenä. aamulla en muistanut asiaa kovin hyvin ja koulussa muistine jäljet kun kaverit alkoivay kysyä ”mitkä nuo jäljet ovat?” (vaikka muutama hyvä ystäväni kyllä tajusi nopeasti mitä ne oli.) en vastannut kenelekkään. olen muutenkin aika hukkunut elämääni. käytän säännöllisesti alkoholia ja kipulääkkeitä ja isäni mielialalääkkeitä. Käyn perheneuvolassa, mutta siellä ei minulle apua ole tullut, joten tiedättekö te mistä saisin jotain apua, muuta kuin juttelemista.
Suosittelen ottamaan yhteyttä kouluterveydenhoitajaan ja pyytämään häntä kirjoittamaan lähete nuorisopsykiatrian poliklinikalle.
Haluasin puhua kanssasi enemmän koska olemme aikalailla samassa veneessä.
Liityn tuohon nuorisopsykiatri juttuun koska se voisi auttaa nimittäin kokemusta on.
Pärjäile : ) !
ite oon aika samassa jamassa. ikää vaan 14. yritä pärjätä. ite sain siihen avun et nyt just en oo yrittäny itsemurhaa, tää apu tuli seurakunnast. riparil löysin ihanat tyypit, myös pari aikuista, ne on jotenki saanu pysyy tääl. voimia.
hole kirjoitti 17.3.2012 13:47
ite oon aika samassa jamassa. ikää vaan 14. yritä pärjätä. ite sain siihen avun et nyt just en oo yrittäny itsemurhaa, tää apu tuli seurakunnast. riparil löysin ihanat tyypit, myös pari aikuista, ne on jotenki saanu pysyy tääl. voimia.
hole on itse asiassa löytäny apuu aika samoilta linjoilta kuin minäkii. Seurakunnast löyty oikeesti ne parhaimmat tyypit ikinä jotka on ollu erinomainen lääke mun vuosia kestäneeseen yksinäisyyteen. Ja lisäks ku tulin uskoon tos vähän riparin jälkeen ni oikeesti on huomannu mikä älytön muutos elämäs tapahtu sen jälkee vaik eihä tuo elämä tietenkää mitää helppoo ole. Vapauduin just sellasesta hirveestä tyhjyydestä joka täytti elämän kokonaa ja lisäks viel parista riippuvuudestakii ja sit sain elämää uutta suuntaa yhteydest jumalaa ja niistä parhaimmista ihmisistä ikinä siel seurakunnas. Enpä ennen sitä aikaa tienny mitä missasinkaa ja pääs pyöri vaik minkälaisia ajatuksia ja tuli tehtyy kaikkee..
Ja sulle zorinblitz haluun sanoo et kanttii oikeesti ottaa yhteyttä tohon nuorisopsykaan tai sit vaa kokeile jumalaa. Voimia sulle kuten holekii sano. Oot mulle ja varmasti muillekii tärkee ja arvokas!!