Kokemuksia psykoterapiasta?
Moikka. Sain sellaisen ”lottovoiton” että pääsin jonosta psykoterapiaan. Olen nyt kerran käynyt arviointikäynnillä, joita on kolme ennen terapiaa (mulla kestää 3 vuotta, kaks kertaa viikossa).
Onko kellään kokemuksia, millaista siellä on, miten on sujunut, onko ollut apua, jnejne? Tää on mulle niin uutta ja jännittää ihan kamalasti, että osaako sitä sillä lailla avautua vieraalle ihmiselle, ja osaako se auttaa, tajuaako se mistään mitään.
Auttakaa, pliis. 🙂
No itse en ole käynyt terapiassa, mutta olen avautunut monelle eri ihmisille ongelmistani. Mielestäni terapeutille avautuminen on tuskin vaikeampaa kuin muillekkaan. Ja sen olen huomannut muiden kanssa, että kannattaa olla avoin tunteistaan, eikä valehdella esim. itsemurha ajatuksia. Kun keskustelu on avointa niin syntyy vapaampi ja luottamuksellinen keskustelu 🙂.
Jos terapeutti on liian passiivinen, ei saa sinussa heräämään kysymyksiä, avointa mieltä, mikä jollain lailla selviää viimeistään kolmannella ensimmäisistä käyntikerroista, jos et rohkene millään lailla jakaa kokemiasi juttuja, koeta selvittää mahdollisuus vaihtaa terapeuttia. Ei kannata tuhlata aikaa eikä rahaa terapeuttiin, joka ei ole tilanteen tasalla. Haasta hänet avoimeen vuorovaikutukseen, että saat tarvitsemasi avun, vastakaiun. Jos terapeutista ei löydy ihmisyyttä, jos vaistoat ett on pelkkä tiukka rooli, jäät yksin asioidesi kanssa. Sinulla on tilaisuus saada terapiassa aitoja kohtaamisia, joissa me ihmiset yleensä vahvistutaan tulemaan enemmän itseksemme.
hei, itellä on ollut merkittävimpiä kokemuksia psykoterapiajaksot (pari kertaa ja viimeksi kauan aikaa sitten). Elämä helpottuu kun oppii ymmärtämään itseään ja sitä kautta myös muita.
En voi taata että jotain ihan uutta löytyy, mutta löytyy se taito katsoa asiaa toisin silmin.
Moikka! mulla on sama tilanne, olen aloittamassa psykoterapiaa kesän aikana. Olen käynyt kerran tutustumiskäynnillä ja pian olisi tarkoitus käydä toisella. Niiden perusteella aion tehdä päätöksen miten aion edetä asiassa. Tuntuu, että aika iso kynnys aloittaa tätä prosessia. Itsekin kuulisin mielelläni muiden kokemuksia ja tosiaan vähän arveluttaa, pystyykö sitä sitten olemaan tarpeeksi avoin omista ajatuksistaan ja tunteistaan... Mitenkähän olisi muuten kohteliasta ilmoittaa sille terapeutille, jota ei tule valinneeksi?
erakoksiko kirjoitti 31.5.2013 19:24
Jos terapeutti on liian passiivinen, ei saa sinussa heräämään kysymyksiä, avointa mieltä, mikä jollain lailla selviää viimeistään kolmannella ensimmäisistä käyntikerroista, jos et rohkene millään lailla jakaa kokemiasi juttuja, koeta selvittää mahdollisuus vaihtaa terapeuttia. Ei kannata tuhlata aikaa eikä rahaa terapeuttiin, joka ei ole tilanteen tasalla. Haasta hänet avoimeen vuorovaikutukseen, että saat tarvitsemasi avun, vastakaiun. Jos terapeutista ei löydy ihmisyyttä, jos vaistoat ett on pelkkä tiukka rooli, jäät yksin asioidesi kanssa. Sinulla on tilaisuus saada terapiassa aitoja kohtaamisia, joissa me ihmiset yleensä vahvistutaan tulemaan enemmän itseksemme.
Myös omasta mielestäni kannattaa olla kriittinen ja luottaa omaan vaihtoon, jos alkaa tuntua, ettei oikeastaan tule ymmärretyksi, koska terapeuttikin on Vain ihminen, koska jotkut pitävät tätä rooliaan ikään kuin kilpenä, jonka suojissa on lupa tehdä johtopäätöksiä toisen elämästä aivan vapaasti. Sehän heidän roolinsa onkin, mutta jos alkaa tuntua, että terapeutti tietää ja ymmärtää kaiken toisella tavalla kuin itse olet ajatellut, ja se alkaa ahdistaa lisää, voit ollakin oikeassa, hän ei ymmärrä sinua oikein. Tarkoitan, ettei kannata alkaa liikaa kunnioittaa häntä asemansa takia. Jos tuntuu pahalta, se varmaan Ei ole hyväksi. Eli myös asiakkaalla saa edelleen olla omatkin aivot.