Heippa!

Enpä tiedä mistä aloittaisin.... Siitä osastolle menosta - ei sinne osastolle pääse pyytämällä kun ei sinne tänä päivänä pääse oikein huonossa jamassa olevatkaan. Itsariyritys ei pelkästään vie osastolle vaan sut varmaan ohjattaisiin avopuolelle juttelemaan jonkun hoitsun kanssa. Ja hei, onkin ihan hyvä käydä tollasessa tilanteessa juttelee jonkun kanssa niin voi itselleenkin vähän selvitä et mix asiat/olo on niin huono. Vai mitä? Saisit varmaan muutamia käyntejä avopuolen hoitsun kanssa ja jos olis tarpeen niin voisit päästä lääkärillekin, siis jos sen hoitsun mielestä on tarpeen. Näin se menee. Mut kannattaa ilman muuta jutella asioista ja olosta jonkun kanssa, se helpottaa, ei tietty heti ekan käynnin jälkeen mut vähän myöhemmin. 🙂👍

Heippa.
Olen nuorisopsykiatrialla käynyt hoitajalla jo vuoden ja pääsisin osastolle pyytämällä, koska olen "avun piirissä". Kysymys kuuluukin, olisiko siitä enemmän haittaa vai hyötyä, sitä en osaa sanoa...

Älä nyt vaan suutu mut EI sinne todellakaan pyydetä itseään sisään. Tai sitten et oo menossa ainakaan suljetulle osastolle. Enkä kyllä tiedä ketään joka oikeesti haluisi tai edes olis halunnut millekään osastolle.......😐
Eiköhän se tarve riipu hoitajan + lääkärin päätöksistä et mikä on hyödyllistä ja mikä ei, itse kun ei aina osaa itseään hoitaa fixuimmin. 😐

Kyllä nuoriso-osastolle voi päästä, jos on hoidon piirissä ja sanoo ettei enää pärjää. Silloin ihmisen lähtökohta on jo vähän erilainen kuin parempikuntoisten.
Minä ainakin pääsin aika usein ja vietin siellä muutamia kuukausia.

Kyllä minusta sinun kannattaa mennä osastolle jos vähänkin tuntuu ettet enää pärjää.

No, joopa joo. Ei tainnut kukaan tajuta sanomaani.......🤨
Eli vielä kerran - millekään sairaalan osastoille EI pääse vaan jos haluaa, vaan sinne mennään yhteispäätöksellä tyyliin: hoitaja+lääkäri+tarve+itse. Eikä osastosta ole kaikille hyötyäkään, se voi laitostuttaa/passivoittaa ja/tai myös olla liian herkille liian "sairas" paikka. Kannattaisi varmaan jutella hoitsun kanssa asiasta mieluummin kuin täällä. Tsemppiä matkaan 🙂👍

Inna, en ala väitellä kanssasi aiheesta. 🙂

maanvaiva, oliko itselläsi kokemus auttava vai ahdistiko se vain enemmän olla samantyyppisten ihmisten kanssa? Hoitajani sanoi, että mun kannattaa miettiä tarkasti, sillä olen kuulemma niin herkkä, että siitä saattaisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.. Mietin vain, etten oikeasti jaksa yksin, tarvitsisin apua ja pelottaa, mitä teen itselleni jos jään tyhjän päälle hoitajien lomien ajaksi. Nyt jo on ollut sen verran vaikeaa.

LosingGrip kirjoitti 29.6.2013 22:11

Inna, en ala väitellä kanssasi aiheesta. 🙂

maanvaiva, oliko itselläsi kokemus auttava vai ahdistiko se vain enemmän olla samantyyppisten ihmisten kanssa? Hoitajani sanoi, että mun kannattaa miettiä tarkasti, sillä olen kuulemma niin herkkä, että siitä saattaisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.. Mietin vain, etten oikeasti jaksa yksin, tarvitsisin apua ja pelottaa, mitä teen itselleni jos jään tyhjän päälle hoitajien lomien ajaksi. Nyt jo on ollut sen verran vaikeaa.

Minustakin on aivan turha väitellä asiasta, koska kai tässä kerrotaan omasta kokemuksesta.

Olin siellä osastolla kuitenkin aika paljon yksin. Osallistuin niihin pakollisiin yhteisjuttuihin mitkä eivät niin pakollisilta tuntuneet, kuluipa aika paremmin.
En ainakaan itsaria miettinyt osastoaikana laisinkaan, kun ei oikein ollut mitään järkevää tekotapaa sitä yrittää.
Lisäksi mulla oli sinä aikana paljon univaikeuksia ja ne helpottuivat osastolla, ensin lääkkeillä mutta sitten aloin nukkumaan ilman niitä.

Minusta osastolla oli turvallista olla. En minä tuntenut olevani samantyyppisten ihmisten kanssa, olin oma itseni, he omia. Niissä yhteisissä jutuissa kerroimme omasta elämästämme mutta vapaa-ajalla olimme kai ihan tavallisia nuoria. Puhuimme musiikista ja siitä mitä teemme, kun pääsemme pois jne.

Kaikki ovat tavallaan oikeassa.

Suljetulle osastolle ei pääse SUORAAN pyytämällä, mutta voit kuitenkin itse pyytää pääsyä osastolle ja silloin tapahtuu seuraavaa:

Somaattisen puolen lääkäri tekee ensin arvion siitä onko henkilöllä tarve tavata psykiatri. Mikäli tarvetta on lääkäri konsultoi puhelimitse psykiatria taikka jos tilanne on vaikea (esimerkiksi selkeä harhaisuus tai vastaavaa) kutsuu psykiatrin paikan päälle tekemään arvion. Mikäli psykiatri tulee paikalle, hän arvioi henkilön joka haluaa osastolle ja tuon arvion perusteella osaston ylilääkäri tai osastolla päivystävä psykiatrian lääkäri tekee oman arvionsa ONKO HENKILÖ VAARAKSI ITSELLEEN TAI MUILLE. Mikäli henkilö on selkeästi jompaa kumpaa edellisistä hänet otetaan suljetulle osastolle JOS SIELLÄ ON PAIKKA VAPAANA. Muussa tapauksessa henkilö joko laitetaan jonoon tai hänet ohjataan avo-puolen hoitoon.

Yllä oleva kaava on kokemukseni mukaan käytössä mikäli hakeudut suljetulle osastolle päivystyksen taikka terveyskeskuksen kautta.

On erittäin tärkeää että arvioit oman kuntosi erittäin huolellisesti ennenkuin hakeaudut osastolle sillä on olemassa niin kutsuttu "vapaaehtoinen pakkohoito"

"Vapaaehtoinen pakkohoito" tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että potilas suostuu olemaan "pakkohoidossa". Ero on siinä että vaikka olet "pakkohoidossa" voit päästä osaston ulkopuolelle lähes samalla tavalla kuin vapaaehtoisessa hoidossa oleva potilas (esimerkiksi päivälomalle taikka jopa yölomalle mikäli kuntosi sen sallii)
Kuitenkin koska olet "pakkohoidossa" ensimmäiset viikot menevät tiiviisti suljetun osaston seinien sisäpuolella, ja lomien taikka muiden oikeuksien (esimerkiksi kaupassa käynti) saaminen on melko hankalaa. "Vapaaehtoisen pakkohoidon" tavoite on TURVATA potilaan terveys ja henki, mutta rajoittamiselta se todennäköisesti tulee tuntumaan.

Mikäli olet sitä mieltä että tarvitset paikan missä levätä, olet valmis luopumaan oikeuksistasi itsesi vuoksi ja tiedostat sen että osastolla tulet mitä todennäköisimmin näkemään ja kokemaan hankalia hetkiä sekä tapahtumia, suosittelen että keskustelet asiasta tukihenkilösi/hoitavan tahon kanssa ja sitä kautta hakeudut psykiatriseen arvioon osastolle menosta (parempi mahdollisuus päästä sisään kuin esimerkiksi päivystyksen kautta)

Toivon sinulle helpompia aikoja menit suljetulle osastolle tai et.

P.S On hyvä muistaa että jokainen osaston potilas on VAARAKSI ITSELLEEN TAI MUILLE. Mikäli siis osastolle päädyt vedä rohkeasti "raja" itsesi ja muiden potilaiden väliin. Suojelet sillä itseäsi hankalilta tilanteilta. Eikä tämä tarkoita ettetkö voisi kommunikoida muiden potilaiden kanssa, päinvastoin se on käytännössä ainut hupi mikä on saatavilla. Kokemusten jakaminenkin on jopa hyödyllistä mutta tuo "raja" jonka vedät estää liian henkilökohtaisten asioiden vatvomisen. Tunneside toiseen potilaaseen on asia jota kannattaa välttää.

Minä pääsin ku olin masentunut , kerran itsetuhoisuudesta,
Kerran itseni myrkyttämisestä, syömishäiriöstä jne .
Jos ei jaksa niin osastolle voi mennä.

Jokainen osastolla oleva EI ole välttämättä vaaraksi itselleen tai muille, mutta jokainen on mieleltään SAIRAS. Eikä siinä mitään ihmeellistä tai kauheeta tai hävettävää ole - sairaus se on siinä missä muutkin, vaikka joku keuhkokuume. Jos tarvii apua heti ja tilanne on sellanen ettei pärjää niin tietty voi hakeutua päivystykseen ja sitä kautta lääkäri(t) katsoo tilanteen aina läpi että mikä olisi kellekin parasta. Aina se ei oo paras vaihtoehto olla osastolla, mutta joskus se helpottaa (lue: pitää hengissä pahimman yli). Mutta sitten ei joka paikassa ole edes nuorten osastoja, aikuisten osastolla voi olla pahempi olla kuin yrittää selvitä avopuolella (riippuu paikasta). Ja olikohan se nimim. Inna tai joku kun sanoi ettei osastolle voi pyytämällä päästä niin totta on. Ei sinne vaan kävellä ovesta sisään noin vain, kyllähän se on yhteispäätös jos vapaaehtoisena menee. (Ja osastolla pitää tietty olla kanssa tilaa.) Pakkohoito on sitten oma juttunsa ja siihen on omat kuvionsa. Ja se ei olekaan mitään mukavaa.......😠

Hei,
Minulla on oma tytär ollut kaksi kertaa suljetulla osastolla ja myöhemmin tutkimus-hoito-osastolla pidempään. Suljetulle oli hoidon piirissä olevan helppo päästä, syyksi riitti viiltely ja itsemurha-ajatukset ja todellakin nuori pääsi omasta toiveestaan. Kokemus oli pääsääntöisesti positiivinen, tärkeintä oli olla turvassa ja siksi rajoitukset tuntuivat helpottavilta niin nuoresta itsestään kuin meistä vanhemmista. Henkilökunta oli oikein ihanaa. Toisiin nuoriin ei kauheasti kontaktia otettu, jokainen kun oli aika yksin oman pahan olonsa kanssa eikä voimia "vaikutteiden imemiseen" toisista ollut.
Hoito-osastolle sen sijaan oli vaikea päästä, sinne joutui jonottamaan kuukausia ja lääkäriltä tarkat selvitykset miksi. Hoito-osastolla oli enemmän ohjelmaa, tehtiin retkiä,erilaista harrastustoimintaa ja harjoiteltiin vuorovaikutustaitoja, tehtiin räätälöityä hoito- ja kuntoutussuunnitelmaa. Edelleen tyttäreni kokemukset positiiviisia ja tunsi hyötyvänsä hoidosta. Ei muut nuoret sen kummallisempia olleet, päin vastoin osastolla oli helppo olla, kun ei tarvinnut vetää mitään roolia ja yrittää näyttää jaksavansa/pärjäävänsä paremmin.
Nyt tytöllä menee kaiken kaikkiaan paremmin ja odottaa innolla opiskelujen alkamista syksyllä.
Ihan rohkeasti, jos olo on vaikea, pyydä päästä osastolle, ennen kuin teet mitään peruuttamatonta.
Tsemppiä sulle🙂

Moikka!

Olen ollut moneen otteeseen itse nuorten osastolla. jos itse koet että sinulla on tarve päästä sinne juttele vanhempiesi tai koulu terveydenhoitajan kanssa koska jos koet että sinut pitäisi saada apua niin kyllä sä sen saat!

Tsemppiä! 😉

heips, olen ollut 4 kertaa suljetulla, 1 avo-osastolla ja ainakin minun mielestä sun kannattais mennä osastolle jos et jaksa.
Ite "pääsin" osastolle kun pyöri itsemurha-ajatukset päässä ja olin itsetuhoinen ja masentunut.
tsemppiä! 🙂🌻

hei. mä olen ollut kaksi kertaa nuorten suljetulla osastolla. ekalla kerralla jouduin itsari yrityksen jälkeen psykiatrille joka sitten laittoi heti suljetulle ( itsariyritys+masennus+viillot. sanoivat syyksi) toisella kerralla sitten itsariyrityksen jälkeen poliisien ja ambulanssi käynnin jälkeen sairaalaan ja siitä sitten suljetulle (taas oli samat syyt). En voi sanoa että se on hyvä paikka mutta siellä saa hoitoa ammattilaisilta.. mulla se ei kyllä oo auttanut mutta joillain voi auttaa. säännöt siellä on aika hirveet jne. mut kaikkeenhan tottuu.

Riippuu vissiin ihan paikkakunnasta.
Itse pääsin itsetuhoisuudesta,syömishäiriöstä,masennuksesta ja unihäiriöstä.
Sinne pääsee myös päihdeongelman takia joten kannattaa puhua psykiatrille noista sun ajatuksista ja voisit ehottaa sinne menemistä jos hän ei.