Kohtalontovereita?

Kohtalontovereita?

Käyttäjä KataX aloittanut aikaan 15.11.2007 klo 21:52 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä KataX kirjoittanut 15.11.2007 klo 21:52

Olen ollut tällä foorumille suurinpiirtein nelisen vuotta, (tosin 2 erinimerkillä kun unohdin ensimmäisen salasanan) mutta en ole löytänyt vielä ketään täydellistä kohtalonkumppania joten..

Olen tällä hetkellä 17 vuotias lukiolainen kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa.
Tämän vuoden alussa hakeuduin kriisikeskukseen, minkä periaatteena on siis täydellinen anonyymisyys, ei tarvitse kertoa edes etunimeään. Kuitenkin miljoonan mutkan kautta minusta ilmoitettiin tätä kautta lastensuojelu viranomaisille liiallisen alkoholin käytön, raiskauksen ja koulun käymättömyyden takia.(näistä lisää myöhemmin)
Tuon lähetteen vuoksi jouduin turun nuoriso psykiatrisen hoiviin maaliskuussa ja jouduin käymään tähän päivään asti sossujen valvonnan takia.

Minut siis täysin pakotettiin psykiatrille jonka vuoksi menin jotenkin lukkoon ja valehtelin sujuvasti kaiken enkä saanut hoitosuhteesta mitään irti. Enää en uskalla mennä vastaaviin, koska luottamus näitä ammatti-ihmisiä ja heidän vaitiolo velvollisuuttaan kohti romuttunut täysin. Olisin siis tosiaankin halunnut tämän avun, varsinkin sen jälkeen kun 9kk kestänyt suhteeni loppui.
Olin niin kiinni tuossa seurustelusuhteessa että sen loppuessa jymähdin takaisin alas ja olen yksinäinen, kaipaan tukea vaikka en pysty enää puhumaan mistään

Kyllä, minulla tosiaan on alkoholiongelma, 12-vuotiaana suhde yli kolmekymppiseen mieheen, viiltelen,en pääse masennuskausina sängystä ylös ja olen kaiken kanssa yksin ja pää räjähtää? Ja jollain hyvin sairaalla tavalla, oon ylpeä siitä että oon maanis-depressiivinen koska se jotenkin erottaa mut niistä pilven päällä kasvaneista.

Hyvin hyvin sekavaa, en tiedä haluanko edes vastausta, halusin ehkä vain kirjoittaa.

Käyttäjä Daniel kirjoittanut 28.11.2007 klo 17:30

Moi! Itse olin 19v kun sairastuin(siitä on kohta 9 vuotta) kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Sairauden alkuaikoina oli vaikeaa kun ei tiennyt mitä sairastaa. Vuonna 2004 olen saanut diagnoosin. Monenlaisia vaiheita minullakin on ollu mm. ryyppäämista (niin kauan kuin rahat riittää), itsemurha-ajatuksia(onneksi ei kuitenkaan yrityksiä) ja kaikkee mikä tekee elämän entistä vaikeammaksi... Mut hengissä oon🙂👍 Henk. sairauden taustalla on traumaattiset lapsuuden kokemukset. Mutta en halua tuijottaa elämää taaksepäin vaan olen päättänyt pyrkiä elämässä eteenpäin🙂👍 Menneet ovat menneitä... Kun niitä on aikansa käsitellyt niin ei kiinnosta sen enempää kaivella koska mun historiasta löytyy "vaan paskaa." Voithan sä täällä avautua jos haluat🙂👍 Mä oon saanut täältä paljon tukea ja itseluottamusta koska täällä ei tarvitse kaunistella asioita... Tsemppiä ja rohkeutta sinulle🙂🌻🙂🌻