Huono päivä. Huono huono. Menneisyys iskee päin naamaa. Tapahtuneista asioista on jo vuosia aikaa, mutta en osaa antaa anteeksi. Mitään. Niin kyse on siitä, mitä itse olen tehnyt. Petin, olen pettänyt ex-puolisoa. Useita kertoja. Nuorena, teininä. Miksi? Koska en koskaan aiemmin ollut saanut ihailua vastakkaiselta sukupuolelta, pitihän sitä tottakai.
Olen huono ihminen. Rikkinäinen. Kaatuu niskaan tämä homma nyt. Viimeinen niitti tapahtui tänään.
En kestä tätä vihaa, avuttomuutta, eristyksissä oloa, tylyttämistä, kyykyttämistä, alistamista, jatkuvaa huonommuuden tunnetta, häpeää, peilaamista muihin ollen aina vitun pajon parempi tai huonompi, ei tasavertainen.
En elä tässä maailmassa, elän jossain kuplassa. Se vie minulta hengen, jos jatkan. Miten siitä pääsee eroon? Kehtin lapsena, noin 5 vuotiaana. Kuvittelen, elelen omassa maailmassa, missä kaikki on oikein hyvin ja minä sankari. Vitun narsisti, minä.
En ole koskaan ollut kosketuksissa tähän maailmaan, kunnolla. Psykoosiin tämä johtaa, jos en muutu. Lähellä kävi jo, säikäytti. Teen MITÄ TAHANSA että pääsen normaaliin elämään kiinni, opin elämään normaalisti.
En osaa itkeä, se tapettiin jo lapsena. Ja se on haitanuut minua, on liian suuri muuri. Suoja. Joka syö sisältä, minua.
En saa olla tarvitseva enkä heikko. En näytä tasan kenellekään todellisia tarpeitani, en kenellekään. Kukaan ei saa tietää esimerkiksi siitä, onko minulla nälkä vai ei.
JOs ole surullinen, minua v*tuttaa. Jos harmittaa, niin v*uttaa. JOs pahoitin mieleni, v*uttaa. Jos.. Jne, näin ulkopuolisille kerrottuna. En näytä muita kuin ns. vahvoilla ihmisillä olevat tunteet. Heikkoutta, ei.
En jaksa olla enää kenenkään alistettavana. Mielistelen aina, kaikkia. Olen kaikille kaikki, kynnysmatto. Olen tehnyt itsestäni kynysmaton. Aina saatavilla, käytettävissä. Ottakaa, hyötykää. VVoi viulu. Käyn tupakalla miettimässä lisäää.
Harjoittelen. Sitä, etten ole se matti. Opettelen sanomaan ei. Opettelen arvostamaan itseäni. En enää itke eksän perässä, vaikka niin nöyryyttävällä tavalla minut jätti. Enkä halua vihatakaan. Viha tappaa minut, ajaa psykoosiin. Järki lähtee.
Mun on pakko opetella antamaan anteeksi.
Haluan lähteä pois, vaihtaa paikkakuntaa. Pois täältä etelästä, vaikka keskisuomeen. Tai itään tai länteen. Tai pohjoiseen Ei näkisi samoja naamoja. Ei olisi pelkoa siitä. Pakenemista se on, samat asiat iskee vastaan sama minne menee.
Annan anteeksi itselleni. Pakko, muuten kuolen. Ihan oikeasti. Oman käden kautta. Syyllisyys syö, häpeä syö. Hajottaa psyykkeen. Jos vielä jatkan, sekoan. Pelkään että sekoan ja tapan jonkun. Mutta sitä ennen tapan itseni, en halua kenellekään pahaa. Pelko on tosi voimakas, että joku napsahtaa päässä, ottaa vallan. En halua satuttaa muita. Eikä näin tapahdu, en ainakaan usko, mutta pelkään silti. Itse asiassa pelkään vähän kaikkea
.
Varmaan tuli typoja, ei jaksa kiinnostaa. Ja en aio lukea tätä ennen lähettämistä, onpahan aitoa tekstiä. Kiitos. Näistä en ole puhunut, kenellekään. Sisällä kantanut.
Helpotti paljon 🙂
Ja en oikeastaan edellytä vastailuja tähän, kunhan vaan tulin avautumaan, sillä tuntui että en jaksa. Nyt on III__SO kivi sydämeltä poissa!
Oikeastaan ennakoin tämän jo aiemmin, tiesin jo jonkun aikaa että romahdus tulee, tein tänne tunuksetkin jo varmaan pari kk sitten, ennakoiden tätä hetkeä.
Käännekohta. Salat julki, vaikkakin anonyymisti. Tästä on hyvä jatkaa, käydä ongelmien kimppuun.
Heipä hei marz!
Valehtelematta oon ootelluki uutta viestiä sulta, ei ole pahemmi tullu muute kirjoiteltua.
Tuosta rakkauden kaipuusta ja ehjäksi rakastamisesta; oon huomannu sen elämäni aikana, ettei ketään voi rakastaa ehjäksi. Menetin itselleni rakkaimman ihmisen tämän universaalin faktan takia. Ajatus on kaunis, mutta vain unelmaa. Rakkautta on niin monenlaista, myös ystävyys on rakkautta. On hyvä, ettet ole kertonu projektissa työskentelevälle kaverille mitään itsestäs vielä. Voi kuinka vapauttava tunne se onkaan kun tapaa uuden mukavan ihmisen eikä tällä ole ennakkoluuloja sinua kohtaan. Se voi kantaa uskomattoman makeaa hedelmää loppujen lopuksi ;). Jos ei parisuhdetta, niin ainakin kauas kantoisen ja arvokkaan ystävyyden, joka minun mielestäni voi olla jopa parempi. Parisuhde voi pilata aivan kaiken ja monessakin tapauksessa se sen tekeekin. Maalaan vähän piruja seinille, mutta en ole ajatellu parisuhde asioita viikkoihin nii tunnen lievää negatiivisuutta koko asiassa 😋.
Mitäs minä.. Oon armeijassa nyt. Oon pakoillu asiaa jo pari vuotta ihan turhaan, koska armeija tälläiselle harhailijalle, masentuneelle ja ahdistuneelle pilvilinnojen valtiaalle tuntuu olevan juuri oikea paikka. Tekemistä riittää nii paljon, ettei ole yksinkertaisesti aikaa muretia ku vain iltaisin ja silloin on taas niin väsyny, että uni tulee sangen nopeaa. Hämmästyttävintä oli se kuinka hyvin täysin toisilleen ennaltaan tuntemattomat ihmiset pelaa yhteen ja arvostaa toisiaan, ihan sama mitä olet tehny siviilissä saati minkälainen olet ollut. Ei ennakkoluuloja, ei halveksuntaa, ei kiusaamista. Oon havainnu itsestänikin ennen kuulumatonta kuria ja rauhallisuutta, josta ei voi olla kuin ylpeä. Onnistumisen fiilis joka päivä, siis 🙂. Oon nyt lomilla kun tätä kirjoittelen ja nautin olostani täällä siviilissäkin ihan uudella tavalla. Kaikki miehet, jotka ovat menossa armeijaan tai miettivät sitä: menkää! Kun oikein asennoituu ja tekee asiat hyvin, huomaatte kuinka elämää muuttava kokemus se on, niin fyysisesti kuin myös psyykkisesti.
Kiitos kakusta marz, oli hyvä ;). Vielä lihoamisesta; tuli tälläinen ajatus päähän, että eikös se ole melko luonnollista, että näin kesän loppu puolella keho alkaa keräämään ns. 'talvivarastoa'. Mielihaluja tulee enemmän ja aineenvaihdunta hidastuu. Tarkkaile omaa painoa nii huomaat heti jos hirveästi tulee lisää kiloja ja voit helpommin tehdä asioille jotakin. Vähän kuin sairauksissakin; jos tauti etenee liian pitkälle, on parantuminen rankempaa.
Paasausta, sori 😀. En mahtanu itelleni mitään.
Aurinkoisia kesäpäiviä sulle, marz, sinne jonnekin 🙂🌻
Päivän fiilikset:
- hylätty ja erotettu laumastaan.
Tämä tapahtui jo ajat sitten. En vielläkään ole myöntänyt itselleni että minut hylättiin. Se on paha. Tosi paha. Nolo asia. Asia on liian kipeä ajateltavaksi. Joten kiellän sen viimeiseen asti. On ihan helkutin paha olo.
Moij Vanki. Lepo vaan. Mitäs kurkkusalaatteihin kuuluu? 😀
Vanki kirjoitti 27.7.2013 14:11
Heipä hei marz!
Valehtelematta oon ootelluki uutta viestiä sulta, ei ole pahemmi tullu muute kirjoiteltua.
ihihi. punastus. 😳
Vanki kirjoitti 27.7.2013 14:11
Tuosta rakkauden kaipuusta ja ehjäksi rakastamisesta; oon huomannu sen elämäni aikana, ettei ketään voi rakastaa ehjäksi. Menetin itselleni rakkaimman ihmisen tämän universaalin faktan takia. Ajatus on kaunis, mutta vain unelmaa.
Joo, ei voi. Ei siitä tule muuta kuin sanomista. Ikävä kyllä. Tääkin piti ihan kantapään kautta kokeilla. Uskon tietäväni miltä susta tuntuu. Omasta vastaavasta tuli niin iso fiasko että se vaikuttaa vieläkin mielialaan ja koko elämään. Tuli kyllä niin pahasti turpaaan että. Vieläkin on tosi huonoja fiiliksiä. Olen nyt jo jonkun aikaa ollut aktiivisesti kyyläämättä häntä esim fbssa, päätin etten halua tietää hänestä mitään. Tuntuu etten vaan pääse eteenpäin, että tämä koko fiasko on polttomerkitty otsaani. Kuin pahka puussa. Tunnen niin suurta häpeää ja alemmuutta vieläkin.
Vanki kirjoitti 27.7.2013 14:11
Mitäs minä.. Oon armeijassa nyt. Oon pakoillu asiaa jo pari vuotta ihan turhaan, koska armeija tälläiselle harhailijalle, masentuneelle ja ahdistuneelle pilvilinnojen valtiaalle tuntuu olevan juuri oikea paikka. Tekemistä riittää nii paljon, ettei ole yksinkertaisesti aikaa muretia ku vain iltaisin ja silloin on taas niin väsyny, että uni tulee sangen nopeaa. Hämmästyttävintä oli se kuinka hyvin täysin toisilleen ennaltaan tuntemattomat ihmiset pelaa yhteen ja arvostaa toisiaan, ihan sama mitä olet tehny siviilissä saati minkälainen olet ollut. Ei ennakkoluuloja, ei halveksuntaa, ei kiusaamista. Oon havainnu itsestänikin ennen kuulumatonta kuria ja rauhallisuutta, josta ei voi olla kuin ylpeä. Onnistumisen fiilis joka päivä, siis 🙂. Oon nyt lomilla kun tätä kirjoittelen ja nautin olostani täällä siviilissäkin ihan uudella tavalla. Kaikki miehet, jotka ovat menossa armeijaan tai miettivät sitä: menkää! Kun oikein asennoituu ja tekee asiat hyvin, huomaatte kuinka elämää muuttava kokemus se on, niin fyysisesti kuin myös psyykkisesti.
^ Toi on tosi ihana kuulla! Taitaa olla just sitä mitä tarvitset tällä hetkellä. Saat ihan konkreettisen todisteen siitä että SINÄ PYSTYT ja voit sitten jatkossa vetää hihasta tämän hitlerkortin kun epäilykset iskee.
Hyvä Vanki! 🙂👍
Ja kivaa lauantaita näin yleisesti vähän sinne sun tänne. Mä koitan päästä tästä itsesäälistä vähäksi aikaa pois. Nyyhnyyh. Vaikka käymään ulkona.
Mmooi! 🙂🌻
Terve marz! Kurja kuulla että sullakaan ei mee elämä ihan putkeen. Mut voin sanoo vaan sen että et oo ainut jota elämä koettelee, sillä mulla on kotona tällä hetkellä niin paha olla että sitä miettii oonko mä elämisen arvonen vai läski, laiska, tyhmä ja tientukko/riesa millaseks mun isä ja veli mua haukkuu. Mutta Sä ja mä ja me kaikki ollaan vahvoja ja saadaan tukea toisiltamme jotta jaksamme vaikka läpi harmaan kiven.
Voimia sulle marz!!
Mukava kuulla sinusta marz vaikkakin ikävissä merkeissä.
Hyvin menee täällä hitlerin kätyrinä, aliupseerikurssi alkaa perjantaina ja ootan sitä innolla 🙂. Tuntuu, että lomilla on raskaampaa ku täällä. Menin hölmöilemään ja menetin hyvän kaverini luottamuksen nyt viikonloppuna joten samoilla viivoilla mennään, hylättynä ja erotettuna. Häpeä on todella raskas taakka kantaa.
Saisit kirjottaa enemmän.
Mitäs vielä.. Ei oikein ajatus kulje ku nii väsyttää ja masentaa
Kunpa sitä oppis joskus vielä pitämään ihmissuhteet kasassa. Harmittaa iha hulluna ku ei vaa tunnu mikään toimivan ja niin kovasti kaipaisin ystäviä ja kumppania. Turpiin tulee nii, et tukka taipuu ja vieläpä oman ajattelemattomuuden takia. Kuinka tyhmä sitä onkaan. Uskoisin, et sulla kans on vastaavia ajatuksia nyt. Kieltäminen on helpompaa kuin hyväksyminen. Toivon vilpittömästi, ettet vaan liian pitkään jatka sitä kun se ei muuta tapahtunutta ☹️. Sitä on kuin myrskyn riepottelema laiva, ilman purjetta ja peräsintä keskellä merta, hyvän tovin ennen kuin tähystäjä ilmoittaa: "Maata näkyvissä!". Olipas taas skenaario mielen syövereistä 😋.
Vastaukseni jäi valitettavan lyhyeksi tällä kertaa.
Voimia sulle, marz! Hyvä paimen etsii aina laumasta eroon joutuneen lampaan.
Ps: koska lähetit kakun mulle joskus aikasemmin piristykseksi, nyt on minun vuoro. Ole hyvä 🙂🎂. Kukkia unohtamatta 🌻🙂🌻
Täällä taas pitkästä aikaa. Edelleen menee miten menee. Eniten tässä mättää tunteiden epäselvyys, koska toisaalta menee tosi hyvin mutta sitten toiselta kantilta katsottuna ei. Olen varmaan vähän epätasapainossa nyt, kun ei tosiaan tiedä mitä mieltä pitäisi nyt olla koko elämästä. Mutta eiköhän tää tästä. 🙂
Katsa, jos luet tätä, niin kerro miten menee? 🙂🌻
Ja Vanki, mites sulla? Kiitti kakusta. 🙂 Joko kotiuduit sotaleikeistä? Ja istutaan muuten samassa veneessä, ton kaverin menettämisasian suhteen. ☹️ siis sikäli kun aihe on enää sulle ajankohtainen.
Tosiaan kun en ole täällä käynyt piiiitkilleen, ja välissä jopa unohdin koko mestan.
Jännää, hyvin jännää.
En ole miekää käyny täällä enää tiheään vaikka pitäis. On ollu taas tosi huono olla.. Eihän siitä olekkaa ku vuosi ku viimeksi oli tosi huono olla. Kurkkusalaatti menettelee mut tunne elämä iha sekasin.
Sain yhteyden pitkästä aikaa miun hyvään ystävään ja rakastettuun jonka luulin menettäneeni jo aikaa sitte. Se laittoki sitte ajatukseni juoksemaam aivan uudella tasolla. Tervetuloa masentuneisuus, vainoharhaisuus ynnä muut tuttavat. Kurjalta tuntuu ja sehä tässä ottaa päähän. Mite sitä päästikää ittensä taas tähä jamaa taas, toisaalta pystynkö estämää tätä? Jos se vain on mulle luonnollista ☹️.
Ääh, en minä jaksa ees kirjottaa. Kaikki tuntuu nii turhalta