Hei! Ajattelin, että ehkä täältä saa nopeammin ja enemmän vastausta, kuin pelkästään Oman Tuen puolella. Nimimerkistä huolimattani olen poika, tää tunnus on vuosia vanha ja, no, asioita tapahtuu. Täytän loppuvuodesta 18

Eli siis, mulla on hoitokontakti nuorisopsykiatrialle, jossa olen vihdoinkin seitsemän vuoden etsimisen jälkeen löytänyt psykan ja lääkärin, joille on helppo puhua ja jotka tuntuvat välittävän aidosti.

Ainoa ongelma koko jutussa on, että olen mennyt ihastumaan tähän mun psykaan. Kyse ei voi olla transferenssistä, tai ainakin se kuulostaa todella kaukaa haetulta. Mun tunteet häntä kohtaan on häirinneet mua arkena tosi paljon, henkiseen ja fyysiseen pahoinvointiin asti. Vain siksi, että tiedostan ettei jutusta tule koskaan mitään, ja koska tällainen ihastuminen tuntuu vaan tosi väärältä. Hänelle jutellessa asia ei niinkään häiritse, ja pystyn puhumaan kaikista asioista ihan, kuin ennenkin. Avoimesti ja rennosti. Tai no, kaikista muista asioista paitsi tästä. En siis halua vaihtaa työntekijää vain tämän takia, vaikka luinkin netistä vähän juttua että monien mielestä se olisi oikea ratkaisu.

Täytän joulukuussa 18, jolloin mut luultavasti heitetään nuorisopuolelta pois. Se on tässä se hirveämpi juttu. En usko, että tuun koskaan löytämään toista ammatti-ihmistä, jolle voisin puhua samalla tavalla kuin tälle mun nykyiselle psykalle. Mä oon käynyt niin paljon eri alan ihmisiä läpi ennen kuin löysin tän tyypin, enkä halua taas uhrata seitsemää vuotta vaan siihen, että etsin sopivaa juttuseuraa. Olen jo miettinyt, että voisin kai heittää jonkun FB-kaveripyynnön tälle henkilölle hoitokontaktin loppuessa, mutta mulla on hirveä pelko siitä, että sekin olisi jotenkin väärin tai häiritsisi tätä psykaa. Tai että se antaisi musta oudon ja inhottavan kuvan. Hänestä on kuitenkin tullut niin läheinen jo, että satuttaa hirveästi ajatus siitä, ettei oltaisi hoidon jälkeen enää minkäänlaisessa yhteydessä.

Mä en tiedä, mitä tehdä. En tiedä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Mua ahdistaa tää asia niin helvetisti. Tiedän, että ihastuksesta todennäköisesti pääsee hetken ”kivun” jälkeen kyllä yli, mutten pysty käsittelemään sitä, jos joudun olemaan kokonaan erossa hänestä hoitokontaktin loputtua.

Tuntuu siltä, että kuulostan ihan hirveältä tai pakkomielteiseltä.