EksynytVarpunen, Tsemppiä/Voimia! Mutta se on kyllä totta, että päivät tuntuu todella pitkiltä, kun on työtön. Itse olen ollut todella pitkään työtön. Kyllähän mä 2 vuonna hain koulun, toiseen en silloin päässyt. Toiseen kyllä olisin päässyt, mutta en ottanut paikkaa sitten vastaan, kun olisin joutunut oleen pari viikkoa jo alkuun poissa koulusta yhden tutkimuksen takia.
Mutta loppujen lopuksi hyvä etten ottanut, koska koulutuskokeilu selvensi ettei se olisi mun ala, koska selkä ei kestä pitkään seisomista. Kyseessähän olisi siis leipuri-kondiittori, kiinnostava ala kyllä, mutta aika raskas kuitenkin.
--
Tosiaan itselläni tuntuu kokoajan vaan mieliala menevän alaspäin. Tuntuu että saan nykyään harva se päivä jotain ihmeen ahdistus-/paniikki-/itkukohtauksia, toisinaan lyhyempiä ja toisinaan pidempiä.
Tiedän kyllä että apua pitäis hakea, mutta yksin sen avun hakeminen on todella todella vaikeaa. Tai no, pitäis sitä apua olla tulossa jossain välissä..mutta en ole varma, että kuinka pian (9.8 olisi/olisi ollut hoitoarvioinaika, mutta yksilövalmentaja ei sinne pääse mukaan ja yksin ei oikein onnistunut meneminen, eikä perheenjäsenten kanssa).
Mutta saapa nähä, kun yksilövalmentaja tulee lomalta maanantaina, että ehtiikö hän jo maanantaina vastaamaan sähköpostiviestiin, jonka laitoin tässä yks päivä (en ollut silloin varma, että miten pitkään hän on lomalla) ja siinä kyselin mm. tuosta hoitoarviointi ajasta.
Toivottavasti hän ehtisi jo maanantaina vastata..mutta vähän kyllä epäilen.
Ärsyttää kun ei yhtään tiiä mistä nämä mielialan laskut oikein johtuu..onko lie yksinäisyys yhtenä syynä..
Onhan mulla kyllä nuo kaksi koiraa, joista on vähän seuraa ja ne kyllä pistää/pakottaa liikkeelle ja lähtemään ulos. Vaikka välillä kyllä tuntuu ettei jaksais lähteä ulos, mutta pakko ne on koirat käyttää satoi (vaikkei whippet kyl kovin mielellään sateella lähde ulos) tai paistoi. Mut eipä koirat ole sama kuin kaveri/kaverit..
Toisaalta yritän kyllä muutenkin liikkua, esim. pyöräilen, kun välillä vaan kotona koneella istuminen alkaa entistä enemmän ahdistaan. Toisaalta taas liikkuminenkin välillä ahdistaa.. viimeksi tänään pyöräilessä(kin) itketti ja kun aloin tätä kirjoittaan, niin itketti, mutta nyt itku on loppunut..ainakin toistaiseksi.
--
MSP, tsemppiä/voimia sullekkin.