hei! minulla ei ole diagnosoitu mitään tiettyä, mutta on sanottu että epätodelliset olotilat tulevat minulle paniikin jälkioireina. Varsinkin viime viikko on tuntunut kuin näkisin unta eikä tämä maailma olisi jotenkin todellinen(en tiedä mikä sen laukaisi, olisiko stressi, univaje ja pelot). Yksi aamu herätessäni asunto tuntui hetken vieraalta, vaikka olen täällä melkein vuoden asunut. Monesti kyseenalaistan sen olenko olemassa, kun se ei tunnu siltä että olisin. Jälkeenpäin myös monesti tuntuu, että asiat jotka olen tehnyt eivät olisi totta ja olisin kuvitellut kaiken. Tämä vaikeuttaa myös toisten ihmisten kanssa keskustelua jos olotila on päällä, koska on vaikeaa pysyä ajatuksessa ja sanoa loppuun mitä ajattelee. Tuntuu ettei saisi itseensä kunnolla otetta vaan on jotenkin irrallinen. Joskus myös ihan tutut ihmiset saattavat hetken tuntua ihan vierailta, mutta onneksi minulla olotila ei kestä pitkään. Mikä siihen auttaisi?

"ihanaa" kun löytyy joku toinenkin 🙂 (vaikkei se sitä ole!!)

nuo kuvaamasi oireet on tuttuja myös minulle, se tuttu ihminen saattaa yllättäen näyttääkkin vieraalle. Ja kun kirjotustasi luki, niin tuota tollasta itsensä näkemistä vieraalle kuulee paljon, mua eritoten kiinnostaa se, että tosiaan se tuttu ympäristö voi niin näyttää vieraalle, koska tämä on ihan äärettömän pelottavaa 😯🗯️
mutta tänäänkin tosin tuli kun ajelin ja vein kaveria kotiin, niin tunne, että en ajaisi ja etten ole omassa kehossa. Tätä mulla tosin on vähemmän, mitä sitä että muu näyttää omituiselle. Sitten siitä tullee tunne, että sekoan aivan varmasti, tai joudun psykoosiin tai jotain muuta yhtä kamalaa. Lääkärini sanoi, että tästä ei suomessa vielä valitettavasti kamalasti tiedetä enkä oikeasti tiedä mikä auttaisi silloin kun tämä puskee päälle. Olen kuullut, että yrittää keskittyä johonkin asiaan, mutta minulla ei ole auttanut. Tosin tänään rohkaisin mieleni oloista huolimatta ja menin ratsastamaan. Siellä sain olla vapaa tästä kaikesta paskasta!! siitä olen myös kuullut, että yrittää väkisin ajatella jotain muuta, mutta tämäkään ei kyllä pahemmin auta. Toivottavasti sinulle auttaisi.

oletko työ/opiskeluelämässä? miten nämä siellä? koska itse olen ajatellut, että nyt elämäni muutenkin ollut kaaosta, niin jos nämä siksi pahempana ja helpottaisiko jos pääsisin töihin. (Tämäkin vielä kiven alla, kun olen muutenkin kolarissa loukannut itseni)
Sanoit tuolla myös tuosta kun puhut jonkun kanssa, samaa, sitä samaa täällä!! minusta ei kuulemma sitä huomaa, mutta itellä muisti pätkii, en välttämättä muistakkaan mistä juuri puhuttiin, keskittyminen voi olla tosi hankalaa ja ylipäätään olla vain läsnä. Itsellä kaaos pään sisällä ja muut ei sitä huomaa, jotenkin outoa 😀
Kiva että vastasit, muilta kans kommenttia ja jos tiedätte mikä auttaa, tuo sinunkin kirjoitus vähäsen autto, että jollain muullakin ehkä tämmöistä, vertaistukea kaipailisin todella paljon! 🌻🙂🌻

Toimintaterapiasta voisi olla pitkällä tähtäimellä apua. Antipsykootit ovat omalla kohdallani poistaneet suurimman osan hallusinaatioista, ja ovat auttaneet myös dissosiointiin.

jotain lääkettä kokeilin (oisko ketipinor??) ehkä pari päivää ja ne oli pari päivää liikaa 🙂 aivan järkyttävän väsyny olo, ei millään aamulla, tai edes päivällä meinannut herätä. Joten jätin sen siihen. Mulla tosin oli joku aivan vauva annos ja lääkäri sanoikin, että sillä annoksella kuuluis hoitaa just joko ahdistusta tai noita epätod.oloja ja isommalla sitten harhoja..
mielummin haluaisin jollain mulla tavoin saada nämä kuriin.

Mä oon työelämässä tällä hetkellä, mutta varmaan jatkan opiskeluja ensi syksynä. Töissä mulla ei onneksi oo kuin ehkä kerran tullut epätodellinen olo, siellä on niin paljon tekemistä että onnistun uppoutumaan niihin täysin.
Muistan yhden viikonlopun(siitä on jo aikaa), kun olin lemmikkieni kanssa, ja minusta ne alkoivat tuntumaan ihan vierailta. Hetken jopa pelkäsin niitä, koska niiden silmät olivat erittäin pelottavat, eivät ollenkaan lempeät. Minusta tuntui, että olen tulossa hulluksi ja se oli todella pelottavaa, mutta seuraavana aamuna kaikki tuntui taas normaalilta.
Joskus minulle on myös käynyt niin, että olen lähtenyt kävelemään bussipysäkille, ja kesken matkan havahtunut ihmettelemään miten olen päätynyt siihen ja mihin oikein olen menossa. Se kokemus oli erittäin hämmentävä, mutta onneksi muistin asian hetken päästä, kun jatkoin kävelemistä. Eikä vastaavia ole pitkään aikaan sattunut.
Psykoterapiasta olisi minulle ehkä ollut apua, mutta en antanut itselleni tarpeeksi aikaa sopeutua siihen, vaan keskeytin sen muutaman kuukauden jälkeen.
Yritän monesti koko ajan olla mahdollisimman skarppina ja havainnoida ympäristöä, etten "tipahda" epätodelliseen olotilaan, mutta aina sekään ei auta. Kokemus on niin hämmentävä ettei siitä aina pääse helpolla irti.😐

en ole kyllä mikään diagnosoimaan, mutta ota puheeksi lääkärillesi tästä dissosiaatiosta, kuulostaa niin tutulta millaisia oireita voi ollakkaan. Mulla ei vielä ainakaan ole ollut (koputtaa puuta) noita että hätkähdän että miksi olen siinä missä olen, mutta se on yksi oire dissosioinnista. Mulla nämä olot oli paljon enemmän omassa hanskassa kun olin vielä avoliitossa ukkoni kanssa, eron jälkeen nämä ovat voimistuneet TODELLA paljon! ja luulen, että suurin syy on pelko olla yksin.

voih, kunpa mullakin alkais asiat rullaamaan ja pääsis johonkin työhommaan kiinni, toivoisin että nämä helpottaisi sillä 🙂

Hei! 🙂

Täällä yksi joka kärsii epätodellisista oloista. Minulla olotilat ovat sellaisia että säpsähdän kuin jostain "horroksesta", tuntuu kuin olisin ollut poissa tästä maailmasta minuutteja vaikka todellisuudessa kesto on vain 1-2 sekunnin luokkaa. Joskus taas tuntuu, että kehontoiminnat eivät ole omiani. Esim. ihan kuin en pystyisi kontrolloimaan omia käsiäni autoa ajaessa että ovat joku erillinen osa minua, vaikka ne siinä pitävätkin ratista kiinni ja ohjaavat automaattisesti. kyllä tuommoisia hätkähtää.😉