Käpylästä huudellaan
Hei. Olen 15 täyttävä flikka etelä-pohjammaalta. Nyt on alkanut taas olo mennä matalaksi monestakin syystä. Pohjustetaan tätä ’tarinaa’ hieman.
En tunne enää biologista isääni. En ole tavannut kymmeneen vuoteen. Minulöa on kaksi pikkusiskoa, joista nuorimman isän kanssa äiti on naimisissa. Meistä keskimmäisen isä ammuttiin ennenkuin lapsi ehti syntyä. Äiti ja nykyine isäpuoli on eronnu kerran. Vuosisitte. Olivat puolivuotta erossa ja palasivat yhteen. Tätä ennen mua hakattiin kotona koska olin kamala ja perheen tilanne muutenki huono. Se erossaollut puolivuotta oli täyttä sekasortoa. Ne palas viime syksynä yhteen, mut porukat tappelee yhä samoista asioista kuin ennen eroa. Ei tää mikää järkyttävän surkea tarina oo mutta mun tarina kuitenkin.
Mulla on tyttöystävä, ja yhteiskunnan paineet on aika kovat. Mun tyttöystävä viilteli ja oli masentunu, mut sanoo et pääsi eroon kummastaki mum takia. Multa odotetaan koulun osalta paljon. Mut menetin joululoman jälkeen kaiken motivaation kouluun. Ja ens syksynä alkais peruskoulun viimeine vuosi.
Ennen eroa. Viiltelin ja olin ahdistunu. Ku tutustuin mun tulevaan tyttöystävään, asiat parani. sitä ennen kuitenki. Äh. Tää tuntuu ihan järkyttävän typerältä, koska en henk. koht. tajua tätä kokonaan. Mun lisäksi mussa on muita. Ihan järkyttävän typerää sanoa, mutta sanoinpahan silti, asia kun näin on
Lisäksi oon satuttanu mun tyttöystävää. Koska ikävästi taipumusta sadismiin. Se ei kiva. Ja ajoittai. Tyttöystävä pelkää mua.
Ensi oli Don ja Nina.
Don on 17-vuotias panseksuaali joka seurustelee itseään vuoden nuoremman tytön kanssa. Sen perhe, äiti, isä ja kaksos pikkusisklt 4vuotiaat, kun alkoholisti isä ajoi tieltä. Don oli sillon 14. Se masentu ja yritti itsemurhaa kaks kuukautta ton jälkee polttaen samalla kotitalon. Se kärsii dissosiatiivisestä muistinmenetyksestä. Oikeestaa se unohtaa asiat tosinopeesti, kaiken mitä onnettomuuden jälkeen kävi. Ainaki melkikaiken. Se on sellane pleijeri ja joiki. Mut lopetti molemmat ku alko seurustelee tän nykysen kans. Donilla on jonkilainen sitoutumiskammo eikä se voi saada lasta. Ja se tykkää käyttää naistemvaatteita
ja on muutenki enemmän neiti ku mies.
Nina on 19 vuotias neiti joka on eläny elämänsä ’Happy day, daddy pay’ menolla. Muutti aikasin pois kotoa ja asu Amsterdamissa itsekseen. On vähän huorahtava ja juo ja kokeillu ties mitä aineita. Se on Donin entinen kihlattu. Vuoden takaa. Nina tuli raskaaksiki, mut se päätty aborttiin. Kihlaus purettiin koska Don petti. Ninalla on nyt uus kihalttu. Kosi jokuviikko sitte. Saman ikäne. Sellane ihan kiva. Vähä jännä. En osaa selittää. Nina on uskovaine.
Kerron kaiken aika typistetysti. En jaksa kovin kamalasti kirjottaa, muutenki tulee pitkää tekstiä. puoli vuotta olin noiden kans. Kesän yli. Sitte tulii Jess
Jessica on 20 vuotias brunette ja se opiskelee sairaanhoitajaksi. Sen äitiki oli hoitaja ja se hoiti Donia sen jälkee ku Don yritti kuolla. Jess tykkää lukea. Se asuu itseksee ja keskittyy lähinnä kouluun. Se käy usein ravintolois viikonloppusin kavereiden kans. Se lukee fantasiaa eikä tykkää vihreestä. Eikä Donikaa tykkää siitä väristä. Jess on aika äitimäinen ja rauhallinen. Se on vähä sellanen.
vain pikkase Jessin jälkeen tuli ahdistus takas. Ja sen jälkee tuli Warren.
Warren on 16 täyttävä nuoripoika jolla on joku ongelma. Se vain yksinkertasesti vihaa kaikkia, ja varsinki mua. Se kiroaa ku lappalainen eikä se varmaankaa ajattele kauheesti muuta ku käteen vetoa yms. Se on sellane. Ja se haluaa satuttaa. Se viiltelee mua. Hajottaa paikkoja. Ei välitä kestää muusta ku ittestää, paitsi kakuista. Kakuista se tykkää.
Mä en oikee tiedä mitä tehdä. En jakda kirjottaa enempää. Toivottavasti jaksoit lukea. Kiitos siitä. En oo puhunu kellekkää näistä ’ongelmista’. Enkä ees osais. Ahdistun jos pitää puhua omista asioista julkisesti. Stigman pelko. Kiitos. Että sain tänne kirjottaa Juniorin nimimerkin takaa. Saa kysya, saa kommentoida. Vastaan mielelläni.
Kiitos.
Heippa Jr. Tre.
On tosi hyvä, että jaksat kirjoitella tänne. Mitä apua toivoisit meiltä täällä Tukinetissä? Olen täällä aikuisena auttajana nyt joka viikko läsnä ja kirjoita lisää, autan jos voin.
Kiva kun saan kysyä, teen sen mieluusti. Koska sun viestistä tuli iso huoli sun hyvinvoinnista ja itsekin koet että on alkanut meno olla matalaa ja motivaatio kouluun mennyt.
Miten tyttöystäväsi pelko sinua kohtaan vaikuttaa teidän väleihin? Kuulostaa, että saatte toisiltanne paljon, kun molemmat voitte paremmin tavattuanne toisenne.
Kerroit kyllä vaikeista elämän kokemuksista, ja ymmärrän että tuo ajatus että "mun lisäksi mussa on monta muuta" on varmaan hankala käsittää. Ymmärsinkö oikein, kun esittelit Donin, Nina, Jessican ja Warrenin, että puhuit näistä sinussa olevista tai olleista muista persoonista? Tällaisen kuvan viestistäsi sai.
Yksi hyvin harvinainen mutta olemassaoleva häiriö on, että ihminen alkaa elää useampien persoonien kautta ja ne tuntuvat hyvin todellisilta persoonilta. Vaikeat traumakokemukset voivat olla tällaisten häiriöiden taustalla.
Silloin ihminen tarvitsee iästä riippumatta apua. Elämä vaihtuvissa persoonissa voi olla erittäin haastavaa, kun käytöskin muuttuu silloin persoonasta toiseen. Apua on olemassa, myös tähän harvinaiseen häiriöön.
Mitä ajatuksia tämä teksti sinussa herättää? Jos olen ymmärtänyt sinua aivan väärin, niin kerro mitä tarkoitit kun sanoit, että sinussa on monta sinun lisäksi.
Olet myös tervetullut meidän Rikkinäiset live-iltoihin. Jos ryhmän kanssa chattaaminen ei onnistu, niin siellä on mahdollisuus kahdenväliseen keskusteluun ohjaajan kanssa (jos ryhmässä on tilaa). Otan osaa väkivalta -teeman iltoihin 24.3. ja 28.4. klo 18-20. Voit myös tulla Net-tuki liveen ja pyytää omaa nettitukihenkilöä, joka voi auttaa hakemaan apua.
Tsemppiterveisin
Paukku 🙂🌻
Pauliina_R kirjoitti 3.3.2014 14:24
Heippa Jr. Tre.
Miten tyttöystäväsi pelko sinua kohtaan vaikuttaa teidän väleihin?
Ymmärsinkö oikein, kun esittelit Donin, Nina, Jessican ja Warrenin, että puhuit näistä sinussa olevista tai olleista muista persoonista? Tällaisen kuvan viestistäsi sai.
Mitä ajatuksia tämä teksti sinussa herättää? Jos olen ymmärtänyt sinua aivan väärin, niin kerro mitä tarkoitit kun sanoit, että sinussa on monta sinun lisäksi.
Tsemppiterveisin
Paukku 🙂🌻
Viimeksi tyttöystävä makasi hiljaa tunnin ajan eikä antanut koskea. Yleensä näin. Muuten hän kyllä pystyy olemaan normaalisti seurassani, vain silloin tekee tollasii jos oon tehny jotain.
Ymmärsit oikeen.
Ja mikä tämän häiriön nimi on?
Herättää vain sellaisia tunteita että ei mitään. Ei oikein mitää ajatusta. Tottunu jo? Paitsi Warr haluaa satuttaa. Viiltää. Viiltänyt jo. Mut Poni kieltää. Poni on Don. Mut jaa.
Kiitos kutsusta
En tiedä muistatko. Mutta olin sielä 'alkuperäsessä' rikkinäiset ryhmässä
Juniori
Heippa!
No ei sua muru voi unohtaa. ☺️❤️
Mutta kun Tukinetin ryhmissä puhutut asiat pysyy ryhmissä, ellette te itse ota puheeksi avoimen foorumin puolella, niin siksi voi meidän työntekijiöden viestit olla välillä outoja. Vaikka saatetaan olla vaihdettu ihan kuinka monia viestejä ja tuntea paljonkin ihmistä.
Palaan vähän myöhemmin tuohon häiriö asiaan, se on tullut niin vähän vastaan, vaikka psykiatriassa olenkin toiminut, että pitää selvitellä.
Siitä olen vielä samaa mieltä, että apua sä tarvitsisit, jos et ole tästä kenellekään aikuiselle vielä maininnut. Elämä voi olla helpompaa, uskothan?
Paukku
Pauliina_R kirjoitti 6.3.2014 16:0
Heippa!
No ei sua muru voi unohtaa. ☺️❤️
Mutta kun Tukinetin ryhmissä puhutut asiat pysyy ryhmissä, ellette te itse ota puheeksi avoimen foorumin puolella, niin siksi voi meidän työntekijiöden viestit olla välillä outoja. Vaikka saatetaan olla vaihdettu ihan kuinka monia viestejä ja tuntea paljonkin ihmistä.
Palaan vähän myöhemmin tuohon häiriö asiaan, se on tullut niin vähän vastaan, vaikka psykiatriassa olenkin toiminut, että pitää selvitellä.
Siitä olen vielä samaa mieltä, että apua sä tarvitsisit, jos et ole tästä kenellekään aikuiselle vielä maininnut. Elämä voi olla helpompaa, uskothan?
Paukku
Hei.
Kiitos. Seikka sai hymyn huulille.
Ymmärrän asian hyvin ja ilmoittelethan kun saat lisää tietoja?
Apua. Millasta apua. Mä en halua puhua kellekkää. Se tuntuu tosi pahalta. Vain tyttöystävälle. Se ymmärtää. Ei tuomitse. Monet asiat voisi tehdä helpommiksi.
Juniori
Heippa Jr. Tre!
Olen pitkään miettinyt mitä sulle kirjoittaisin. Olen yrittänyt auttaa sua tosi paljon, mutta et ole sitä tärkeintä ollut valmis tekemään eli oikeasti kertomaan näistä ongelmistasi jollekkin ammattiauttajalle kasvokkaisessa elämässä. Jos tarvitset apua puheeksiotossa, niin olet saanut ohjeet ryhmän aikana, miten toimia (muistathan?). Mehän autetaan, olit minkä ikäinen hyvänsä. Olit kertonut totta tai et. Avun tarpeessa tunnut olevan, uskon.
Mikä nyt täällä netissä auttaisi sua eniten? Kaivaisinko sulle tietoa niin kuin ajattelin? Voin senkin tehdä, mutta faktahan on, että netti ei nyt auta sua riittävästi. Sun tarvitsisi päästä psykiatrian ammattilaisen arvioon ja pystyä puhumaan nämä asiat sielläkin. Jos puhuminen ahdistaa liikaa, niin sitten voisit kyllä printata tuon tämän ketjun aloitus viestin. Täällä netissä en oikeasti voi nyt auttaa sinua, sillä tarvitse enemmän kuin tietoa ja tsemppiä. Sun tulisi hakea apua itse.
Tämän enempää en voi Juniori tehdä. Pelkäät aivan turhaan, että sut tuomitaan jos puhut näistä asioista. Mä olen sua kuunnellut. Eikä ole minkäänlainen tuomio tullut mieleen, vaan kovasti olisin halunnut auttaa. Mutta et anna auttaa, kun et ole itse valmis puhumaan asioista ääneen.
Pallo on sinulla, heitä!
Paukku 🌻🙂🌻
Lopuksi sitä tietoa: Pikaisella nettihaulla wikipediassa sanotaan näin
monipersoonahäiriöstä eli dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivällä ihmisellä esiintyy kaksi tai useampia erilaisia ja erillisiä persoonallisuuksia. Persoonilla on omat muistikuvansa, mieltymyksensä ja käytöksensä, ja vain yhden persoonan piirteet on havaittavissa kerrallaan. Eri persoonat saattavat olla tietämättömiä toisistaan eikä niillä välttämättä ole yhteyttä toistensa muistikuviin.
Olennainen osa dissosiatiivista identiteettihäiriötä on dissosioiminen. Se on puolustusmekanismi, jolla mieli suojautuu traumaattisia kokemuksia vastaan. Dissosiaatiossa ikävät muistot eristetään arkitodellisuudesta ja näin pystytään säilyttämään normaali toimintataso, aivan kuin mitään traumaa ei olisi koskaan sattunutkaan. Jos traumaattinen kokemus toistuu tarpeeksi usein, siirretään kaikki siihen liittyvät asiat toiseen persoonaan, mikä voi aiheuttaa persoonien täydellisen eriytymisen.
DID:n kehittymisen pääsyy onkin toistuva, vakava trauma, joka on alkanut persoonallisuuden muodostumiselle tärkeässä iässä, tavallisimmin ennen 58 ikävuotta. Trauman aiheuttaja on yleensä aikuinen, joka nauttii lapsen luottamusta ja johon lapsen on pakko turvautua. Lapsi ei myöskään saa ympäristöstään tukea trauman käsittelyyn. Yleensä traumaa salaillaan tai se kielletään.
Dissosiatiivisen identiteettihäiriön oireet saattavat muistuttaa muiden psykiatristen häiriöiden oireita. Lisäksi siihen liittyy usein joukko muita psykiatrisia ongelmia, kuten epävakaa persoonallisuus, traumaperäisiä oireita, syömishäiriöitä, päihteiden väärinkäyttöä, masennusta ja ahdistuneisuutta. Onkin hyvin tavallista, ettei tautia osata tunnistaa, ja että potilas on ennen diagnoosia ollut vuosia psykiatristen palveluiden asiakkaana sekä saanut vaihtelevia taudinmäärityksiä.
Hoito
Hoidon tavoitteena on oireiden lievitys, mutta myös yksilön turvallisuuden takaaminen ja mahdollisesti myös eri persoonien yhdistäminen yhdeksi toimivaksi persoonaksi. Tavoitteena on myös auttaa potilasta käsittelemään vaikeita muistojaan sekä auttaa kehittämään uusia toimivampia toimintamalleja selviytymiseen elämässä ja ihmissuhteissa. Paras hoitovaihtoehto riippuu paljolti yksilöstä ja hänen oireistaan, mutta yleisimmin hoidot koostuvat seuraavista: psykoterapia, kognitiivinen terapia, lääkintä, perheterapia, ilmaisulliset terapiat ja kliininen hypnoosi.
Kiitos.
Kuinka paljon nämä asiat vaikuttais esmes tulevaisuudessa työpaikan/opiskelupaikan saamiseen? Tai ylipäätään.
Kiitos. Mietin asiaa.
Juniori
Heippa!
Muistathan että varsinainen diagnoosi vaatii lääkärin arviota kasvokkain. Ei välttämättä ole kyse tuosta monipersoonahäiriöstä, vaikka se kirjoituksista si mieleen tulikin. Ei ole mitään varmuutta, että sun diagnoosisi olisi tuo em. lainaamani. Samoin on vaikea sanoa miten vaikuttaa sun tulevaisuudessa. Mikä on sun toimintakyky, miten pystyt esim. käymään koulussa, entä onnistuuko kotielämä? Jos onnistuu nyt, niin kuinka kestävät ovat sun tavat pärjätä? Jos ne kuluttavat pikkuhiljaa voimavaroja, eivät ole rakentavia, niin voi olla että jossain iässä ei niin hyvin enää jaksakaan. Sen voin sanoa, että mikäli psyykkisiä häiriöitä ei hoida, ne pääsee pahenemaan, kroonistumaan ja moni myös sen jälkeen on vaikeampi hoitaa.
Eli jos ajattelee nuoren tulevaisuutta vaikka, niin on parempi hakea apua, selvittää mistä on tarkalleen kyse ja saada oikeanlaista apua elämään. Siten vaikutukset esim. opiskeluun tai työnsaantiin eivät ole niin isot. Jos häiriö vaikka vaivaa ajoittain, on näin ollen sitten helpompi ottaa asia vaikka pomon kanssa puheeksi. Se saattaa jo helpottaa seviytymistä. Ammatinvalinnassa olisi jo hyvä ottaa huomioon, jos on itsellä erityistä huomiota vaativa häiriö. Jotkut ammatit voivat olla liian vaativia.
Keskeistä on se ihmisen oma toimintakykyisyys. Jos pärjää ja saa omat vaivat ns. hallintaan, on töissä täysin mahdollista käydä. Tiedän suuren joukon ihmisiä, jotka ovat saaneet esim. psykoosisairauden sillä tavalla hallintaan, että tasapainoinen elämä töissä käyden onnistuu. Silloin on lääkitys saatu kohdilleen ja mahdollisen terapian tai muun kuntoutuksen kautta ihminen on opetellut pärjäämään. Se edellyttää aina asioiden puheeksiottoa ja avoimuutta hoitavien ammattilaisten kanssa. Mitä aikaisemmin asioihin saa apua, sitä paremmat todennäköisyydet kuntoutua ovat.
Pallo on edelleen sulla!
Paukku 🌻🙂🌻
Kiitos