Kammo miehiä ja kosketusta kohtaan
Olen 16-vuotias tyttö, ja asun lastensuojelulaitoksessa. Laitoksella on kaksi yksikköä; asun toisessa ja käyn koulua toisessa. Ongelmani on, etten voi olla enää kummassakaan paikassa ilman paniikkia, pelkoa ja ahdistusta. En suostu enää ottamaan unilääkkeitä, sillä en tahdo nähdä painajaisia, ja jokainen valvomani hetki on hetki ilman painajaisia.
Kolme miestä seuras mua syksyllä yleiseen vessaan, ja meinas raiskata. Ne oli mun elämän kauheimmat kolme varttii, ja nyt pelkään vieraita miehiä ja kosketusta. Oon tottunu laitoksen vakiohjaajin, mutta molemmissa yksiköissä on miesopiskelijat taas. ”koti”yksikössäni oleva on nyt viidettä viikkoa, tän viikon jälkeen viel kaks viikkoa. En pysty olla sen kaa samassa huoneessa, jumitan mun sängyllä, istuen selkä seinää vasten niin et nään mun huoneen ovelle ja ikkunasta näkyvälle pihatielle. En pyst kuunnella musiikkia koska haluun kuulla jos se tulee mun huoneelle päin, enkä tekee oikee mitää muutakaa. Se opiskelija on tosi mukava, just sellanen kenet tarttisin et pystyn opetelle luottamaan siihe, mut aika loppuu kesken. Oon ottanu lähinnä vaan takapakkii, en pysty joinain päivinä menee ees syömään, jo vessaan käveleminen talon läpi on ihan hirveetä. Mun omaohjaaja ymmärtää jotenkin, mut on ollu kipeenä jo pari viikkoo, ja mun lempiohjaaja ei ymmärrä. Yks mieohjaaja kehen opin ekana luottamaan ymmärtää mua parhaiten, muttei osaa auttaa. En pysty puhuu mun painajaisist nuorisopsykal, eikä siel varmaa ees tiietä kui huonosti mul menee, koska piristyn aina vähäsen ku pääsen pois.
Koulus vietän välkät alakerran koulutilois, mihin muut ei saa tulla tuntien välissä, ja poistun sielt vaan ruokailuun ja sillon ku koulu loppuu. En voi kummassakaan yksikös elää rauhassa, ainoot hetket millon mul on turvallinen olo on sillon kun oon mun huskyn ja samojedin sekotusuroksen kaa, mut nään sitä vaan kerran kuukaudes ku meen viikonlopuks mun äitille.
😯🗯️
Kuulostaa ihan hirveältä. Miehiä on kuitenkin kaikkialla, mutta kaikki miehet eivät ole pahoja. Tämän varmasti jo tiesitkin, mutta eihän se auta, koska mistä muka tietää kuka on hyvä ja kuka paha?
Toivottavasti löydät jonkun aikuisen, joka osaisi auttaa. Voisin kuvitella, että pikku hiljaa miehiin totuttelemalla uskaltaisit taas ulos huoneestasi. Kerroit, että yksikössäsi käy vieraita opiskelijaharjoittelijoita. Voisitko jotenkin yrittää luoda heihin kontaktia? He kuitenkin opiskelevat ammattiin ja oletettavasti heidät on todettu "turvallisiksi" ja täyspäisiksi aikuisiksi, minkä lisäksi tuskin olet koskaan yksikössäsin itsekseen opiskelijan kanssa. Jos aloittaisit vaikka niin, että ottaisit jonkun seuraksi ja tulisit ulos huoneestasi silloinkin, kun miesharjoittelijoita on paikalla? En tarkkaan tiedä, miten nämä yksiköt toimivat, mutta jos löytäisit jonkun kaverin tai tutun tyypin, jonka kanssa mennä vaikka aamupalalle ja joka voisi notkua vessaseurana oven toisella puolen? Yksikön kuitenkin pitäisi olla turvallinen paikka asua ja erityisesti paikka, jossa ei muita tarvitsisi pelätä.
Entä tämä miesohjaaja johon luotat? Voisiko hän vaikka esitellä sinut jollekin toiselle miehelle..? Hoitajalle tai jollekin? Tai kenties selittää ongelmasi lempiohjaajalle, joka ei asiaa ymmärrä?
Kosketustahan ei kenenkään tarvitse sietää, ellei itse halua. Näin ollen, jos et halua kenenkään nyt koskevan itseesi, niin en tiedä kannattaako lähteä asialle mitään tekemäänkään. Kuitenkin, jos haluat, niin voithan kokeilla jotain yksinkertaista tuttujen ihmisten kanssa - vaikka kättelemistä. Se voi tuntua vähän tyhmältä, muttei ainakaan ole millään tapaa intiimiä, mutta voisi jollain tapaa helpottaa ongelmaa. Sinussa ei kuitenkaan ole mitään vikaa, vaikket haluaisi kenenkään koskevan. Ihmisellä tulisi olla oma alue, jonka sisälle edes ne rakkaimmat eivät noin vain kysymättä voi tulla. Varmasti, kun löydät ihmisen josta pidät ja jonka kanssa on muuten helppoa ja turvallista olla, niin koskemisen sietäminenkin helpottuu. Vieraiden ihmisten taputteleminen on kummallista itse kullekin..... 😋
Toivottavasti löydät jotain apua tilanteeseesi. Harmi, kun näet koiraasi harvoin, sillä sen kanssa kulkiessahan tietäisi varmasti olevansa turvassa. Huskysamojedi on jo sen kokoinen, että harva uskaltaa sen ohitse tulla ja oletettavasti varsin kykenevä hurtta syömään inhottavia ihmisiä 😉 Mutta tsemppiä ja jaksamista!
Musta tuntuu täysin samalta kun susta. Mun ensimmäinen seurustelusuhde oli yhtä kopelointia, vieläpä ihan siis psykiatrisella suljetulla osastolla tapahtuvaa. Mua harmitti se ihan älyttömästi ja tunsin itteni likaiseksi. Ekasta päivästä lähtien se oli meinaa sitä. Sitten ku päästiin sieltä osastolta pois, niin tää jätkä heti ekaksi meni makaamaan kahden muun kanssa. Tuli tosi oksettava olo, kun jaoin samat huulet kahden muun kanssa. Onneks sain tietää siitä kohtuullisen nopeasti, ja erohan siitä tuli.
Toinen suhde sitten olikin sitä, että mun oli pakko antaa sen koskea. Ja heti kun se oli saanut multa tahtomansa, se jätti mut karvaasti tekstiviestillä. Se vaan sano, että siitä se tuntuu oikeelta, joten jätti mut. Inho omaa kehoa kohtaan oli muutenkin suuri kun kiusattu olen.
Kolmas suhde mihin uskaltauduin, osoittautui ekaksi mukavaksi. Kuitenkin 2kk yhdessäolon jälkeen, hän raiskasi mut jopa kaksi kertaa päivässä, ja pisimmillään 3päivän ajan putkeen. Jos yritin karkuun, hän heittäytyi erittäin agressiiviseksi ja uhkaili ties millä, ja piti mua paikoillaan niin kauan että "suostuin". Sitten hän syytti tästä vielä minua, että minä painostan seksiin, ja että minä olen se joka pakottaa tekemään kaiken. Siis hän monta kertaa sanoi mulle, että "Älä enää vaadi multa enää seksiä", vaikka hän teki sen pakolla, minulta kyselemättä. Eli perjaatteessa hän sitten syyllisti mua teoistaan. Myöhemmin kävi ilmi että hän oli autistinen ja myös narsisti.
Sen jälkeen en ole seurustellut, ja mulla on ihan hirvee kammo kosketuksille ja miehiin. Mulla oli vähä aikaa sit tuttava, joka oli musta hyvin kiinnostunut. Hän halaili, katseli silmiin, piti kädestä ja suukotteli mun otsaa. Se oli mulle nii hirvee shokki, että estin tyypin numeron, enkä vieläkään oo uskaltanut mennä sanomaan mistä se johtui. Uskon että hän on loukkaantunut, ja ihan syystä.
Siispä ymmärrän tätä kammoa hyvin, ja musta sullakin on oikeus ymmärtää omaa kammoasi. Älä kuvittele että sä et ole oikeutettu tuntemaan näin, vaan voit ajatella että sulla on täysin järkevä syy kyseiseen tuntemukseen. Älä kuitenkaan jätä sitä siihen, mutta näin pääset eroon ainakin siitä että syyllistäisit itseäsi tapahtuneesta ja vielä tuosta tunteesta (jos siis tunnet siitä syyllisyyttä)
Kammon kanssa ei kannata myöskään kiirehtiä. Itelleni kammo teki vähitellen tuloansa, ja tein sen virheen että yritin väkisin päästä siitä irti. Mä sitten tulinkin karvaasti pettymään, ja pahensin sitä vaan. Sun pitää ottaa huomioon se, ja antaa itellesi anteeksi asiaa. Sun kannattaa edetä hyvin rauhassa, toipua rauhassa, ja ajatella asioita rauhassa. Älä kiirehdi mihinkään äläkä missään nimessä syytä itteesi tästä kammosta ja älä tosiaan yritä väkisin päästä siitä yli.
Ensinnäkin kun tulee hetki kun joku taas pelottaa ja ahdistaa, vedä syvää henkeä. Mulle on tuttuja fläspäkit eri tilanteista mitä mulle on tapahtunut, ja varmaan koet niitä myös. Yritä sivuuttaa ne, ja ajatella jotain muuta. Se on vaikeaa aluksi, mutta toimii. Mieti mukavia hetkiä mitä oot kokenut. ja yritä sivuuttaa ne huonot. Älä myöskään pelkää ottaa omaa tilaa. Jos susta tuntuu siltä että tarvitset omaa aikaa ja tilaa, ota se ja älä ajattele sitä vääränä tai epäoikeudenmukaisena.
Sun kannattaa jutella asioista jollekkin joka ansaitsee sun luottamuksen. Äläkä ujostele tai mieti sen tarkemmin mitä se ajattelee asioista. Mieti, että nyt SINÄ tarvitset aikaa, nyt SINÄ tarvitset kuuntelijaa. Mieti omaa oloasi, anna ittelles aikaa.
Mä painotan nyt tosi paljon tätä et sun pitää ymmärtää itseäsi, mutta se on totta. Omien kokemuksieni perusteella oon tajunnut sen olevan ehkä tärkein osa sitä, että pääsee vähitellen kammosta yli. Itselläni kammo on alkanut jo vähän väistyä, mutta pidän yleensä silti koskettelijoita etäälläni, tosin ihan omasta tahdostani, en kauhun käskemänä.
Mä toivon tosi paljon että sä alat pääseen jutusta yli. Tsemppiä sulle! Oot arvokas ja sulla on oikeus pitää koskemattomuus omaan kehoosi, muista se!