Muutin nyt syksyllä pk-seudulle, pieneltä paikkakunnalta kaverini kanssa ammattikoulun viimeiseksi vuodeksi. Eli tavallaan vaihdoin koulua sieltä tänne. Halusin vähän kokea uutta ja erilaista elämää, mitä nyt aina muutoin kun kotona asunut. Siellä minulla kuitenkin oli kaikki sukulaiset, läheiset, ystävät ja perhe. Täällä minulla ei juurikaan ole muutakuin tämä kaverini, jonka kanssa muutin. Luokallani on mukavia ihmisiä, ystävällisiä. Muttei kuitenkaan sellaisia, kenen kanssa olisin ystävystynyt paremmin. On jotenkin yksinäistä, orpoa. Mietin, olenko pilannut kaiken. Olisin voinut asua vielä tämän viimeisen vuoden kotona, muuttanut sitten pois kun muutkin kaverit samaan aikaan… tuntuu että kun opiskelee amk:ssa, niin saa paljon helpommin kavereita kun siellä kukaan muukaan ei toisiaan tunne ym. Vähän inhottaa käydä koulua kun ei siellä ketään hyvää kaveria ole. Kaverini jonka kanssa muutin, on kyllä saanut luokaltaan vaikka ketä kavereita. En nyt tiedä, mitä pitäisi tehdä. Jatkaa elämää täällä nyt vuoden, vai vaihtaakko joulun jälkeen entiseen kouluun? Toisaalta hävettää tosi paljon vaihtaa takaisin, sen takia koska mietin mitä muut ajattelisivat siitä, että vastahan muutin tänne jne… Ja tuntuu jos muutan takaisin, että jäisin täällä jostain paitsi. Mitä pitäisi tehdä???
Heippa
Alussa varmaan tuntuu oudolta kun uudelle paikkakunnalle muuttaa tutusta
ympäristöstä mutta varmasti löydät uusia ystäviä.
Mut kirjoitan tämän asian nyt älä ikinä esim sorru alkoholiin, tupakkaan jne
sen takia että olisi kavereita ja muut tekee jne
Otappa valokuvija mukaan kotoa ja tärkeistä ihmisistä se auttaa.
( minä kun kiersin suomea ympäri niin oli eukon ja lasten kuvat pöydällä
niin siitä sain voimaa )
Älä ikinä ajattele mitä muut ajattelevat sinusta tee itse minkä oikeaksi tunnet
ja mitä sinun sydän sanoo.
Muista myös että elämässä ihmiset aina tekee virheitä ja vääriä ratkaisuja
mutta aina voi asiat korjata.
Minä toivon sinulle elämääsi kaikkea hyvää ja menestystä
Kaunista syksyä sinulle
volvomies kirjoitti 28.9.2011 12:19
Heippa
Alussa varmaan tuntuu oudolta kun uudelle paikkakunnalle muuttaa tutusta
ympäristöstä mutta varmasti löydät uusia ystäviä.
Mut kirjoitan tämän asian nyt älä ikinä esim sorru alkoholiin, tupakkaan jne
sen takia että olisi kavereita ja muut tekee jne
Otappa valokuvija mukaan kotoa ja tärkeistä ihmisistä se auttaa.
( minä kun kiersin suomea ympäri niin oli eukon ja lasten kuvat pöydällä
niin siitä sain voimaa )
Älä ikinä ajattele mitä muut ajattelevat sinusta tee itse minkä oikeaksi tunnet
ja mitä sinun sydän sanoo.
Muista myös että elämässä ihmiset aina tekee virheitä ja vääriä ratkaisuja
mutta aina voi asiat korjata.
Minä toivon sinulle elämääsi kaikkea hyvää ja menestystä
Kaunista syksyä sinulle
Hei. Kiitos sinulle paljon vastauksesta. Niin kai saan, mutta mistä muka uusia ystäviä, kun luokallakaan ei sellaisia ole? Tuntuu turhalta. Mutta kiitos tosi paljon sinulle! Ja samoin, hyvää syksyä 🙂
Heippa
Uskon että saat omaltakin luokalta uusia ystäviä kun tutustutte paremmin.
Kannattaa olla myös entisiin ystäviin yhteydessä jotka jäi kotipaikkakunnalle kun muutit
koulua.
Kuin muistutan että rakenna itsellesi sellainen tukiverkko että aina on
Ystäviä / kavereita sillä ihmisen elämässä on aina heikkoja hetkijä ja kun voi
jollekin kertoa iloja ja suruja niin se auttaa elämässä jaksamiseen.
Kaunista syksyä sinulle
Hei! Ei ole ollenkaan hävettävää palata takaisin vanhaan kouluun. Sinuna tekisin niin. Kaikki on mahdollista. Juttele kaverisi kanssa ja tehkää se yhdessä. Otat vaan yhteyttä opoon ja kerrot asiasi. Ymmärrän että pk-seutu ei välttämättä ole mikään onnela, tiedän, olenhan asunut siellä pitkän aikaa. Syksy on vasta alussa. Kun toimit ripeästi et ole menettänyt vielä mitään... Hopi hopi... Älä aikaile vaan toimi niinkuin sydän sanoo🙂👍
Olen itsekin koulussa ja olen huomannut, että siellä on paljon niitä, jotka menevät yksikseen, eikä itselläkään aina ole kaveria.
Alussa se on , voi olla jonkinaikaakin ihan normisti sitä, että ollaan vähän orpona ja ihmetellään sitä kaikkea uutta. Toiset toki ovat yltiösosiaalisia ja tutustuvat hetkessä, mutta toiset taas hitaasti ja varmasti ja kestävästi 🙂
Anna vain itsellesi aikaa siihen kaikkeen. Älä edes vaadi heti, että sinulla pitäisi olla kaveri. Tietystikin sellainen keskeneräisyyden ja epävarmuuden olon kestäminen ei ole niin kivaa, mutta uskon, että ajanoloon helpottaa.
Jos minulta kysytään, niin älä ihmeessä vaihda takaisin entiseen kouluun! On hienoa, että olet uskaltanut lähteä ihan uuteen! Siihen vaan kuuluu ihan normaalisti se kaikki epävarmuus. Keskity vain kouluun ja vaikkapa liikkumiseen ja johonkin kivaan harrastukseen, niin eiköhän kavereita ala tulemaan.
Jos tuntuu oikein ahdistavalle, niin yhteys koulupsykologiin tai kuraattoriin. Ja toki niitä vanhoja ystäviä kannattaa pitää hollilla. Hyvää opiskeluaikaa sinulle!!
Hei taas!
Jatkan vielä eilistä tarinaa:
Keskustelin asiasta tyttäreni kanssa pitkään ja kysyin hänen mielipidettään. Olemme kaupunkilaisia mutta asumme 100 000 asukkaan kaupungissa joten kaupunki on pienehkö, täällä tuntee lähes kaikki eikä yksinäisyys siten vaivaa.
Olen itse syntynyt alle 1000 asukkaan kunnassa ja elänyt lapsuuteni siellä.
Myös Hki on meille tuttu, asuin itse siellä ennen perheen perustamista 13 v ja palasin sitten lähelle synnyinseutuja lähikaupunkiin avioiduttuani joten kokemustakin on muutoista.
Tytär oli samaa mieltä kuten minäkin että ei ole myöhäistä palata entiseen kouluun, ota yhteyttä vanhan koulun opoon ja sitä kautta asiat alkaa rullaamaan.
Mutta: Miten ystäväsi tähän reagoi. Mikäli hän on vastaan asiaa, on sinun tehtävä kompromissi. Mieti myös ystäväsi Hgissä kontra ystäväsi vanhalla paikkakunnalla/perheesi mihin suuntaan vaaka kallistuu.
Ja jos tulet siihen tulokseen että haluat tuon vuoden mennä vielä vanhassa koulussa niin eikun yhteys vanhaan kouluun, myöhäistä nytkään ei oo eikä ainakaan jouluun kannata oottaa.
Saat vuoden aikaa ajatella asioita uudelleen eikä energiasi mene turhaan, tuo viimeinen vuosi saattaa olla tulevan työn kannalta tosi tärkeä.
Tiedän kokemuksesta että kun muutin Hkiin sieltä pienestä kunnasta alta 20 v, niin kesti ainakin 2 vuotta ennenkuin uusi paikka tuntui omalta, tosin viihdyinkin siellä reilut 10 v ja jos en olisi avioitunut toisella paikkakunnalla asuvan miehen kanssa niin vieläkin siellä varmaan olisin.
Tässäpä sinulle pähkinää purtavaksi.
Hyviä ratkaisuja sinulle
🙂👍
Kiitos paljon kaikille vastanneista. 🙂 Jokaisesta oli apua! Yritän päästä ratkaisuun, elänkö täällä vaiko kotipaikkakunnalla. Toivottavasti valitsisin oikean tien, enkä tulisi katumaan..
Hei ninni🙂
Tarkoitukseni ei ole manipuloida sinua vaan kannustaa ja toimia rohkeasti jos
todella haluat muutosta nykyiseen.
Toivon sinulle hyviä päätöksiä ja menestystä opiskeluusi tapahtuupa se sitten pk-seudulla tai siellä vanhalla tutulla paikalla.🙂👍
Hei Ninni!
Kuulostaa vähän tutulta tilanteelta, itse muutin nuorena kotoa myös, ja joskus tuntui todella oudolta, ku kaikki oli niin erilaista kun asuiki yhtäkkiä yksin..
Ajauduin kyllä kaikenlaiseen uuteen ja antoisaan, ja päädyin taas uusiin muuttoihin toisiin paikkoihin... sain paljon kokemuksia.
mutta jos eläisin saman iän ja valinnat läpi uudelleen, jäisin itse kyllä kotiin sinä iässä vielä asumaan, ja nauttisin sisarusten, ja tuttujen lapsuudenkavereiden läheisyydestä. ne on kuitenkin mun mielestä suhteita jonkalaisia uusista kaverisuhteista ei koskaan voi tulla, vaikka niistä voi tulla monin muin tavoin läheisiä. kun nyt jälkeenpäin oon ajatellut asiaa, huomaan etten sillon edes kunnolla Tajunnut mitä se merkitsi, että jätin valinnallani rakastamiani ihmisiä pois arjestani. kiinnostuksen kohteet oli silloin todellakin muualla.. ja niin erkanin kokemuksenhaluisena tärkeistä ihmisistä. onneks en kaikista kokonaan!
joskus täytyy käydä muualla että huomaa lähimmäistensä arvon.
ja jos myöhemmin kuitenkin aikoo muuttaa muualle rakentamaan elämää, niin miksi niin kiire.
Kokemuksia ja uusia tuulia voi mennä nuuhkimaan vaikka viikonloppuisin tai lomilla..tai vaikka koittaa keksiä koulun kautta joku projekti muulle paikkakunnalle.
Neuvoisin sua samoin kun muut jo, kuuntelemaan sydäntä, tunnustelemaan ketä rakastat( ja kertomaan heille siitä!🙂, miettimään mitkä asiat saavat sut tuntemaan iloa ja lämpöä ja merkiystä. Olemaan rohkea seuraamaan kiinnostuksiasi, ja luomaan tapoja joilla voit yhdistää sinulle tärkeät asiat omanlaisen tulevaisuuden rakentamiseksi.
ja joskus jostakin pitää luopua. niinhän se vaan on!
Onnea elämään!
🙂🌻
Hei taas Ninni 🙂!
Tuli vielä mieleeni että ootkos puhunut kaverisi kanssa ongelmastasi, vaadi, että
hän kuuntelee ja keskustelkaa asiasta ihan kunnolla. Helpottaa sinua ja hän myös tietää missä mennään. Jos hän on seurallisempi niin ettekö voisi käydä yhdessä eri paikoissa, et tuntisi itseä niin yksinäiseksi. Etsikää aikaa ja puhukaa, näin sinunkin on helpompi tehdä omia ratkaisujasi.
Miten sinun välisi on äidin ja isän kanssa. Jos et saa vastakaikua kaveriltasi eikä tilanne liikahda suuntaan eikä toiseen, niin voisitko ehkä puhua äidillesi. Soita tai mene käymään ja sano hänelle, että sinulla on tärkeää asiaa ja äidin (tai isän) on pakko nyt kuunnella tytärtänsä.
Älä jätä asiaa roikkumaan ilmaan vaan juttele ihmeessä mainitsemilleni ihmisille tai jollekin sinulle läheiselle ihmiselle. Siten asiat selviävät suuntaan tai toiseen.
Sanon sen vielä että muutto pk-seudulle vaatii pitkähkön sopeutumisajan, elämä siellä on vaan niin erilaista, sitä ei tule ajatelleeksi ennenkuin sen itse kokee.
Hyviä ratkaisuja ja rohkeutta. Toivon todella että saat asian pian selvitettyä ja voit käyttää energiasi kivoihin asioihin ja ihmisiin ☺️❤️
Mitä sinulle nyt kuuluu, Ninni?.Kerrothan joskus kuulumisiasi kun jaksat ja kiireiltäsi ehdit. Toivon todella että asiasi selkiintyvät ja tulet onnelliseksi. Vain puhumalla asiat selviää ja tämä kanavahan on juuri yksi niistä, tästä on hyvä jatkaa. Onnea matkaan ☺️❤️